Blaserin D99 drillinki jakaa ihmisten mielipiteitä jo pelkästä valokuvasta sen nähtyään. Tuossahan on piiput laitettu ihan väärinpäin on yleinen tokaisu. Blaserissa on myös ns. Jäger-sulku, eli erillinen iskureiden pohjaosa. Jäger rakennetta on pidetty erittäin vahvana ja se on myös Blaserin tapauksessa mahdollistanut kevytmetallien käytön muualla lukkorungossa tehden aseen kokonaispainosta kevyen. Tätä keveyttä ja siroutta tuovat myös 20-kaliberin haulipiiput ja Blaserin D99:iä ei muilla haulipiipuilla voi saadakaan. Haulipiippujen supistukset ovat lähes samanlaiset, ollen noin puolisuppeat. Aseen kokonaispituus on myös lyhyehkö, eli vain 101cm. Luotipiippu on vapaasti värähtelevä ja erittäin tarkan maineessa, ollen kuitenkin kiinteä mm. haulipiippujen täyteisen yhteenkäymisen omatoimiseen säätämiseen. Tehtaalla ase on tietysti säädetty toimimaan tässäkin tilanteessa ja aseen papereissa on koeammuntatodistukset ja käytetyt patruunat eritelty.
Vapaastivärähtelevän piipun ansiosta aseen kohdistamisen on todella helppoa. Blaserilla voit näet ampua useita peräkkäisiä laukauksia osumien pysyessä hienosti paikoillaan, ilman yhteenjuotettujen piippujen normaalia lämpövaeltelua. Luotipiipun sijainti haulipiippujen päällä tekee aseesta myös hyvin perus rinnakkaispiippuisen haulikon tuntuisen käsiteltävyydeltään, koska etutukki on hyvin matalalinjainen.
Blaserissa ei ole siis normaalista saksalaistyylistä poiketen herkistintä, vaan laukaisu on turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden nimissä tehty todella hyväksi ilman herkistintäkin. Etummaisesta liipaisimesta lähtee tarvittaessa piipunvalitsin ylhäällä ja punainen nasta näkyvissä luotipiippu.
Tukin kaulalla on myös turvallisuutta silmälläpitäen normaalin varmistimen paikalla viritin, joka on aina viritettävä ennen laukauksia. Viritin kyllä virittää aina kerrallaan molemmat haulipiiput tai oikean haulipiipun ja luotipiipun (vrt. esim. Blaser BBF 95 rihlakko). Blaserin viritin järjestelmä on monelle kynnyskysymys valita joku muu laatu-drillinki, mutta mielestäni tämäkin ratkaisu on ihan toimiva, eikä jäykkä ja hankalakäyttöinen, kuten monet sen väittävän olevan.
Blaserin oma pikajalkajärjestelmä on hyvin nerokas ja siro sekä se suo käyttäjälleen helpon ja suht edukkaankin mahdollisuuden pitää esim. kahta erityylistä tähtäintä vaikka ajojahteihin ja lintumetsälle. Yleiskiikariksi monipuoliseen käyttöön voisi hyvänä vaihtoehtona olla vaikka Swarovskin valopisteellinen Z6i koossa 1.7-10x42. Aseessa on toki avotähtäimet ja takahahlo on käännettävä suoden myös hyvinkin avaran ja nopeasti ammuttavan suurriistatyylisen tähtäinkuvan. Kuvan aseen päällä on korotornillinen Zeiss 6.5-20x50 kiikaritähtäin.
Yksi asia mikä itseäni kiehtoisi tämän tyyliseen aseeseen olisivat kyllä vaihtosupistajat. Niillä kun jokainen käyttäjä voisi hienosäätää haulikuvoita omiin käyttötarkoituksiinsa entistä paremmin toimiviksi.
R-kantaiset patruunat ovat etenkin yhdistelmäaseissa suosittuja, koska patruunoiden poistosta tulee näin yleensä helpompaa. Blaserissa tosin Jäger-sulun piipun takaosan lukko-uloke hieman hankaloittaa hylsyn poistoa. Toisaalta monet urakantaisen luotipiipun Blaseristit ovat taas kehuneet aseen erittäin hyvin toimivaa ja herkkää hylsykynttä.
7x57R on saksassa 7x65R:n tavoin erittäin suosittu kaliberi ja nykyään myös suomalaiset ovat ottaneet tämän kaliberin hyvin vastaan juuri yhdistelmäaseiden yleistyttyä. Patruunalla itselläänhän on jo ikää kunnioitettavasti, sillä sen urakantaversio 7x57 on kehitetty jo vuonna 1892 ja R-versio vuotta myöhemmin. RWS tekee laippakanta R-versiolle hyvinkin monenlaisia metsästyspatruunoita (tällä hetkellä taitaa olla valmistuksessa 8 eri latausta), mutta vallitettavasti niiden saatavuus on vain Suomessa aika heikkoa. Kaupoistamme löytyvätkin yleisesti vain Norman ja Sellier Bellotin koko- ja osavaippa vaihtoehdot. Norman osavaippa on kehuttu 10.1g:n hirvilaillinen Oryx ja kokovaippa 9.7g:n Jagdmatch. Norma on myös ladannut Winchester European merkin alla Noslerin 9.7g:n Partitionia, joka on myös ihan hyvän peurapatruunan maineessa. Kaikkien Norman tekemien tehdaslatauksien lähtönopeudet ovat myös olleet hyvinkin samoja (795-805m/s), joten ne käyvät usein lähes "samaan reikään". 7x57R:ää ladataan yleisesti urakantaisen 7x57:n holkeilla, mutta tietysti hylsyn pidike on oltava omansa (vinkkinä 375 H&H:n sopiva). 7x57R kaliberin käyttöalue on lähestulkoon sama kuin .308:lla, joten ei ihme, että suosiota riittää.
Saksalaisissa 7mm aseissa on yleensä suosittu suhteellisen jyrkkiä nousuja, jotka tietysti vakauttavat hyvin raskaammat yli 10g:n luodit. Moderneissa Blaserin yhdistelmäaseissa niin kaliberissa 7x57R kuin 7x65R on yleinen 8.66" rihlan nousu.
Mielenkiintoisena trivia-tietona viimevuosisadan alun kuuluisa +1500 norsua kaatanut W.D.M Bell käytti menestyksekkäästi satoihin kaatoihinsa 7x57 Mauseria n. 11g:n kokovaippaluodilla. Vastoin yleistä käytäntöä hän pyrki nopeammalla ja pienikaliberisella luodilla (vrt. isot & hitaammat kaliberit tai osavaippaluodit) saavuttamaan riittävän luodin tunkeutumisen eläimen aivoihin ja näin nopean kaadon.
Alla itseladatun patruunan perus käyntiä 150m:ltä "repputuelta" D99:llä. Hornadyn 162gr BTHP antoi n.29mm kolmella laukauksella.
7x57R on saksassa 7x65R:n tavoin erittäin suosittu kaliberi ja nykyään myös suomalaiset ovat ottaneet tämän kaliberin hyvin vastaan juuri yhdistelmäaseiden yleistyttyä. Patruunalla itselläänhän on jo ikää kunnioitettavasti, sillä sen urakantaversio 7x57 on kehitetty jo vuonna 1892 ja R-versio vuotta myöhemmin. RWS tekee laippakanta R-versiolle hyvinkin monenlaisia metsästyspatruunoita (tällä hetkellä taitaa olla valmistuksessa 8 eri latausta), mutta vallitettavasti niiden saatavuus on vain Suomessa aika heikkoa. Kaupoistamme löytyvätkin yleisesti vain Norman ja Sellier Bellotin koko- ja osavaippa vaihtoehdot. Norman osavaippa on kehuttu 10.1g:n hirvilaillinen Oryx ja kokovaippa 9.7g:n Jagdmatch. Norma on myös ladannut Winchester European merkin alla Noslerin 9.7g:n Partitionia, joka on myös ihan hyvän peurapatruunan maineessa. Kaikkien Norman tekemien tehdaslatauksien lähtönopeudet ovat myös olleet hyvinkin samoja (795-805m/s), joten ne käyvät usein lähes "samaan reikään". 7x57R:ää ladataan yleisesti urakantaisen 7x57:n holkeilla, mutta tietysti hylsyn pidike on oltava omansa (vinkkinä 375 H&H:n sopiva). 7x57R kaliberin käyttöalue on lähestulkoon sama kuin .308:lla, joten ei ihme, että suosiota riittää.
Saksalaisissa 7mm aseissa on yleensä suosittu suhteellisen jyrkkiä nousuja, jotka tietysti vakauttavat hyvin raskaammat yli 10g:n luodit. Moderneissa Blaserin yhdistelmäaseissa niin kaliberissa 7x57R kuin 7x65R on yleinen 8.66" rihlan nousu.
Mielenkiintoisena trivia-tietona viimevuosisadan alun kuuluisa +1500 norsua kaatanut W.D.M Bell käytti menestyksekkäästi satoihin kaatoihinsa 7x57 Mauseria n. 11g:n kokovaippaluodilla. Vastoin yleistä käytäntöä hän pyrki nopeammalla ja pienikaliberisella luodilla (vrt. isot & hitaammat kaliberit tai osavaippaluodit) saavuttamaan riittävän luodin tunkeutumisen eläimen aivoihin ja näin nopean kaadon.
Alla itseladatun patruunan perus käyntiä 150m:ltä "repputuelta" D99:llä. Hornadyn 162gr BTHP antoi n.29mm kolmella laukauksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti