Ei ole helppoa löytää laadukasta yhdistelmäasetta. Sukulaismiehen projekti kestikin toista vuotta ja siinä sivussa tehtiin suht yleinen suomalainen ratkaisu, eli ostettiin aina helposti löytyvä Finnclassic 512 SD rihlakko 308 luotipiipulla. Finnclassicciin päädyttiin Valmetin 412:sta ennemmin niiden järkevän hinnoittelun tähden. Suomessa 412:sten pyynnit kun ovat mielestäni aivan järjettömiä. Vanhoista kolhituista aseista pitäisi muka maksaa lähes saksalaisten laatuaseiden hintoja. Ei kiitos totesin.
Monet ovat moittineet Finnclassicceja viimeistelyltään Valmetteja heikommiksi, mikä osin varmasti pitääkin paikkaansa. Etenkin ensimmäisesten Italian aseiden laadunvalvonta oli ollut kuulemma todella heikkoa. Tämä yksilö on kyllä mielestäni yllättävän asiallisesti tehty ja ei ehkä ns. maanantaikappale. Finnclassicciin vaihdettiin heti aluksi kaksoisliipaisinjärjestelmä, mutta kun virepinnat pysyvät aivan ennallaan, niin laukaisu on mitä on. Talvihanskat kädessä laukaisu vielä menettelee, mutta jos oikein tarkkuutta lähdetään hakemaan, niin kyllä se aika karsea on. Piiput eivät ole onneksi toisiinsa juotettuja, joten osumat eivät lähde heti vaeltelemaan piipun lämmettyä ensilaukausten jälkeen. Painoa Italian Valmetissa on esikuvansa mukaisesti reilunpuoleisesti, vaikkakin paino toisaalta rauhoittaa mukavasti 308:n rekyylin ja tekee ammunnasta varsin rauhallisen tuntuista. Varmistin on todella äänekäs ja jossain peurakytiksellä saattaa aiheuttaa arkojen eläinten kanssa ongelmia.
Aseen mukana tuli Aimpointin moderni 9000:nen optilockin pikajalalla, mutta itse en pidä optilockia kovinkaan kummoisena jalkana ja se päivitettiin heti Makin laadukkaampaan saksalaiseen jalkaan. Esimerkiksi kiinnitysmekanismi on saksan pojan tuotteessa vain aivan eri planeetalta suomalaiseen tuherrukseen verrattuna. Valmetin vanha oma, tosin harvinainen pikajalka on myös optilockiin verrattuna paljon parempi tekele. Kun kaliberi ei ole R-kantainen, niin hylsyn ulosvedin tietysti on usein vähän mitä sattuu, mutta kyllä se finnclassicinkin kynsi/ulosvedin edes jotenkin toimii. Kaliberi valintana olimme päättäneet, ettemme osta mitään vanhan liiton 222 asetta, vaan ase saisi olla ns. hirvilaillinen. 308:n rinnalla 6.5x55 oli toinen potentialinen vaihtoehto Italian Valmettiin, mutta olimme myös päättäneet, että jos oikea saksalainen laatupeli jossain vaiheessa tulee sopuisasti vastaan, niin 7x57r olisi silloin se todennäköisin kaliberi. Suomessakin asekaupiaiden mukaan kuulemma nykyään menee kokoajan vähenevissä määrin ei hirvilaillisia yhdistelmäaseita kaupaksi ja saksassa niin yleinen ja kehuttu 7x57r vain kasvattaa suosiotaan.
Jos ja kun se sakemanni rihla tai drillinki tässä vielä tulee ostoslistalle, niin voimme hyvin jättää Finnclassicin vaikka tulevaisuuden tuplapiippu projektiksi. Suomessakin muutamat asesepät näköjään tekevät erikoistilauksesta ko. aseeseen piippupareja vaikka millä kaliberilla ja sellainen ase olisi kyllä myös kiva testata jossain vaiheessa. Näistä etenkin 9.3x62 tuplapiiput olisivat kiinnostavat tai toinen perus vaihtoehto voisi olla ihan tavallinen 30-06 ja hirvimetsälle Norman tehdas 13g:n Oryx luodilla ryyditettynä. Katsotaan nyt miten tässä vielä ajastaan käy, mutta yksi potentiaalinen .308 tuplapiippu paketti super-kevyellä Aimpointin Microlla on jo kyllä kolkutellut ovea kuin varkain. Aimpoint Micronkin kanssa tuplapiippuisen Finnclassicin painoksi tulee silti noin 4.25kg, eli mistään kevyestä aseesta ei ole silloinkaan kyse.
Monet ovat moittineet Finnclassicceja viimeistelyltään Valmetteja heikommiksi, mikä osin varmasti pitääkin paikkaansa. Etenkin ensimmäisesten Italian aseiden laadunvalvonta oli ollut kuulemma todella heikkoa. Tämä yksilö on kyllä mielestäni yllättävän asiallisesti tehty ja ei ehkä ns. maanantaikappale. Finnclassicciin vaihdettiin heti aluksi kaksoisliipaisinjärjestelmä, mutta kun virepinnat pysyvät aivan ennallaan, niin laukaisu on mitä on. Talvihanskat kädessä laukaisu vielä menettelee, mutta jos oikein tarkkuutta lähdetään hakemaan, niin kyllä se aika karsea on. Piiput eivät ole onneksi toisiinsa juotettuja, joten osumat eivät lähde heti vaeltelemaan piipun lämmettyä ensilaukausten jälkeen. Painoa Italian Valmetissa on esikuvansa mukaisesti reilunpuoleisesti, vaikkakin paino toisaalta rauhoittaa mukavasti 308:n rekyylin ja tekee ammunnasta varsin rauhallisen tuntuista. Varmistin on todella äänekäs ja jossain peurakytiksellä saattaa aiheuttaa arkojen eläinten kanssa ongelmia.
Aseen mukana tuli Aimpointin moderni 9000:nen optilockin pikajalalla, mutta itse en pidä optilockia kovinkaan kummoisena jalkana ja se päivitettiin heti Makin laadukkaampaan saksalaiseen jalkaan. Esimerkiksi kiinnitysmekanismi on saksan pojan tuotteessa vain aivan eri planeetalta suomalaiseen tuherrukseen verrattuna. Valmetin vanha oma, tosin harvinainen pikajalka on myös optilockiin verrattuna paljon parempi tekele. Kun kaliberi ei ole R-kantainen, niin hylsyn ulosvedin tietysti on usein vähän mitä sattuu, mutta kyllä se finnclassicinkin kynsi/ulosvedin edes jotenkin toimii. Kaliberi valintana olimme päättäneet, ettemme osta mitään vanhan liiton 222 asetta, vaan ase saisi olla ns. hirvilaillinen. 308:n rinnalla 6.5x55 oli toinen potentialinen vaihtoehto Italian Valmettiin, mutta olimme myös päättäneet, että jos oikea saksalainen laatupeli jossain vaiheessa tulee sopuisasti vastaan, niin 7x57r olisi silloin se todennäköisin kaliberi. Suomessakin asekaupiaiden mukaan kuulemma nykyään menee kokoajan vähenevissä määrin ei hirvilaillisia yhdistelmäaseita kaupaksi ja saksassa niin yleinen ja kehuttu 7x57r vain kasvattaa suosiotaan.
Jos ja kun se sakemanni rihla tai drillinki tässä vielä tulee ostoslistalle, niin voimme hyvin jättää Finnclassicin vaikka tulevaisuuden tuplapiippu projektiksi. Suomessakin muutamat asesepät näköjään tekevät erikoistilauksesta ko. aseeseen piippupareja vaikka millä kaliberilla ja sellainen ase olisi kyllä myös kiva testata jossain vaiheessa. Näistä etenkin 9.3x62 tuplapiiput olisivat kiinnostavat tai toinen perus vaihtoehto voisi olla ihan tavallinen 30-06 ja hirvimetsälle Norman tehdas 13g:n Oryx luodilla ryyditettynä. Katsotaan nyt miten tässä vielä ajastaan käy, mutta yksi potentiaalinen .308 tuplapiippu paketti super-kevyellä Aimpointin Microlla on jo kyllä kolkutellut ovea kuin varkain. Aimpoint Micronkin kanssa tuplapiippuisen Finnclassicin painoksi tulee silti noin 4.25kg, eli mistään kevyestä aseesta ei ole silloinkaan kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti