Sain tällä kertaa testattavakseni harvinaisemman ja mielestäni hyvinkin komean Jyri Jalosen JJ-91 lintuluodikon kaliberissa 22-250. JJ-91 lukkolaite on suunniteltu kalibereille kokoluokassa .222, .223, 6mm PPC, 6mm BR ja 7.62x39. Painoa aktiolla lukkopultteineen on noin 1200g, lukon liike on 77mm ja paksuutta sirolla "pultilla" on 15mm.
Aseen 57cm:n metsästysprofiilin piippu on E Mäkisen jo hieman vanhempaa 90-luvun alkupuolen tuotantoa 14"-nousulla. Varmistimella varustettu laukaisulaite on säädettävissä ja erittäin tunnokas. Viiden patruunan lipas on yksirivinen ja täysmetallinen.
Aseen paino kuvan Leupold FX-3 30x40 kiikarin kanssa on 3790g. Tukin tekijästä ei ole täyttä varmuutta (oletan, että se on A Lauronen), mutta työnjälki ja käteen istuvuus ovat hyvää tasoa. Montecarlo-tyylinen poskipakka on käytännöllinen ja ruusupuiset pistooliperän pohja sekä etutukin schnabel tuovat tyylikkyyttä aseen yleisilmeeseen. Perälevy on myös aseen kokonaisuuteen hienosti sopiva Sako A1:sten kuminen ja Pachmayr -tyylinen.
22-250 on kaliberina hieman ristiriitaisessa maineessa. Osa pitää sitä täysin pelkkänä ns. Varmint-kaliberina, jolla vain räjäyttää kaiken syötävän riistan. Kaliberia itse oikeasti käyttäneet ja sen salohin enemmän perehtyneet metsästäjät eivät haluaisi vastaavasti luopua kaliberista lähes mistään hinnasta. Kaliberille ovat ominaista erittäin suora luodin lentorata (helpottaa esim. lintumetsällä osumista, jos matkan arviointi ilman laseretäisyysmittaria ei satu aivan kohdalleen) ja yleinen 22-250:n maine helposta tarkaksi ladattavuudesta.
Norman tehdaslataus 3.6g Jagdmatch ei vakautunut Mäkisen piipusta, mutta ensimmäiset omat latauskokeilut Noslerin 52gr:n Custom Competitionilla antoivat lupaavan n.19mm kasan kolmella laukauksella sataan metriin vaihtelevissa tuuliolosuhteissa. Huippukäyntiä ajatellen piippu kannattaisi kyllä todennäköisesti vaihtaa johonkin amerikkalaiseen rst-versioon.
Aseen 57cm:n metsästysprofiilin piippu on E Mäkisen jo hieman vanhempaa 90-luvun alkupuolen tuotantoa 14"-nousulla. Varmistimella varustettu laukaisulaite on säädettävissä ja erittäin tunnokas. Viiden patruunan lipas on yksirivinen ja täysmetallinen.
Aseen paino kuvan Leupold FX-3 30x40 kiikarin kanssa on 3790g. Tukin tekijästä ei ole täyttä varmuutta (oletan, että se on A Lauronen), mutta työnjälki ja käteen istuvuus ovat hyvää tasoa. Montecarlo-tyylinen poskipakka on käytännöllinen ja ruusupuiset pistooliperän pohja sekä etutukin schnabel tuovat tyylikkyyttä aseen yleisilmeeseen. Perälevy on myös aseen kokonaisuuteen hienosti sopiva Sako A1:sten kuminen ja Pachmayr -tyylinen.
22-250 on kaliberina hieman ristiriitaisessa maineessa. Osa pitää sitä täysin pelkkänä ns. Varmint-kaliberina, jolla vain räjäyttää kaiken syötävän riistan. Kaliberia itse oikeasti käyttäneet ja sen salohin enemmän perehtyneet metsästäjät eivät haluaisi vastaavasti luopua kaliberista lähes mistään hinnasta. Kaliberille ovat ominaista erittäin suora luodin lentorata (helpottaa esim. lintumetsällä osumista, jos matkan arviointi ilman laseretäisyysmittaria ei satu aivan kohdalleen) ja yleinen 22-250:n maine helposta tarkaksi ladattavuudesta.
Norman tehdaslataus 3.6g Jagdmatch ei vakautunut Mäkisen piipusta, mutta ensimmäiset omat latauskokeilut Noslerin 52gr:n Custom Competitionilla antoivat lupaavan n.19mm kasan kolmella laukauksella sataan metriin vaihtelevissa tuuliolosuhteissa. Huippukäyntiä ajatellen piippu kannattaisi kyllä todennäköisesti vaihtaa johonkin amerikkalaiseen rst-versioon.
Uudemmat latauskokeilut 52CC:llä antoivat 150m:iin 3ls:lla jo paremman n.18mm kasan. Kohta tarkkuus riittäisi jo lintumetsällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti