Hirvikivääri, lintukivääri, kytispyssy, ratakivääri tai mikä vain... Howa 1500 / Weatherby Vanguard S2 Synthetic Stainless projekti

Moinen uusi Weatherbyn ase oli liikkeessä tarjolla todella houkuttelevalla poistohinnalla. Samaan aikaan vastaan tuli myös käytetty erittäin laadukas McMillanin A5 tukki pilaripedattuna Howan 308 aktiolle. Sulo Vilenin luonteeni ei pystynyt enää hillitsemään ajatusta rakentaa tästä yleisesti kehutusta aktiosta TA-kivääriä, vaikka tunnustaudunkin aidoksi kotimaisten aseiden puolesta puhujaksi.

Weatherby Vanguard S2 on 1:1 sama Japanissa valmistettu aktio kuin Howa 1500 pois lukien Weatherbyn Howaa 2" pidempi piippu. Aseen oston ns. viimeinen niitti oli sen rosterius ja toivon mukaan näin saatu säänkestävyys. Aseen kaliberi oli 308 ja se mahdollistaa myös kätevän uudelleen piiputuksen esim. kalibereihin 6XC, 6.5x47, 6 Creedmoor tai 6.5 Creedmoor. Tämäkin vaihtoehto on varmaan testattava jossain vaiheessa.

Millanin tukin mukana tuli myös laadukas ja tukkiin sovitettu Roedalen AICS lipaskaari. Vaikka Weatherbyn laukaisu tuntui yllättävän hyvälle vakioaseen laukuisulle, en malttanut olla tilaamatta Timeyn koneistoa myös testiin.

Millanista puuttui bipodille hihnalenkin nasta, joten 5mm iskumutteri ja hihnan nasta Dremelöitiin tukin etuosaan.

Aseen päälle löytyi myös sopivasti Steinerin mainio 5-25x56 M5Xi MSR-ristikolla. Käytettynä löytyi ostoilmoituksen kautta myös Howan picatinnykisko. Tehdasaseethan tulevat ilman kiikarin kiinnityspohjia.

Nyt pitäisi päästä radalle testaamaan. Laitoin päälle näin alkuun kevyen Leupoldin 6.5-20x40 Vx3i:n.

Siro, kevyehkö ja monipuolinen kivääri. Tikka T3 6,5x47 Lapua / Pse E-Tac stock

 

Uutta projektiasetta testailemaan...

Ensitesteissä Lapuan 7.8g Scenar L tehdaspatruuna toimi 100m:lle loistavasti.

300m:llä Norman 203b:n lataus toimi hienosti Lapuan 8g Scenarilla antaen reilun 0.4Moan / n.36mm kasan.

Tikka T3x .223 Tac A1. Bulkkipaukulla treenaukseen, lintumetsälle... Rekyylittömästi!

Sain vihdoin testattavaksi Tikka T3x .223 Tac A1 pulttilukkokiväärin. Tikka Tac-A1 on ollut supermenestys ja itseäni kiehtoi saada tämä pienirekyylinen laite tarkempaan tutkintaan.

Haaveeni on ollut päästä edullisilla ns. bulkpaukuilla eroon jatkuvasta jälleenlataamisesta ja .223 kaliberi voisi olla siihen vastaus. Kaliberi on myös monipuolinen pienriistajahteihin mm. pienpeto, linnustus ja kauris sektorilla. Raskaahkon aseen olematon rekyyli jopa ilman suujarrua on myös mukava lisä treenaamiseen. Vakio etuvedollinen laukaisukoneisto oli itselleni tottumista vaativaa, sillä pidän ehdottomasti enemmän suorasta skarpista laukaisusta.

Kiikariksi valikoitui klassikko Zeiss Victory 6-24x56 Mildot ristikolla. Kuva on tässä putkessa todella hyvä ja osumien spottaus on helppoa.

Lapuan 69gr Scenar L tehdaspatruuna oli oletetusti maino käynniltään. Sillä sai selkeän tarkkuuseron etenkin 300m matkalle, joka on vielä ihan potentiaalinen linnustusetäisyys. Tuulen sieto ei ole .223:lla 6.5mm kalibereiden luokkaa, mutta yllättävän hyvin ase toimi 300m:llä.

100 metrille 4 laukausta teki em. patruunalla nätin n.12mm kasan, mutta valitettavasti tuuli ei ollut koko viiden sarjaa aivan tasainen ja kasa kasvoi n.25mm kokoiseksi yhdellä "karkulaisella".

6.5mm Creedmoor AR10. Stag Arms Stag10. Peltejä mailiin jne...

Nyt saimme testattavaksi perinteisten itselataavien 308-kiväärien sijaan todella mielenkiintoisen AR10:n. Creedmoorin loistavat ballistiset ominaisuudet olivatkin tulleet jo tutuiksi pulttilukoilla ja haave päästä testaamaan itselataavaa kivääriä tässä kaliberissa toteutui siis vihdoin. Aseena oli Stag Armsin Stag-10 kivääri, jossa on monia hyviä ominaisuuksia tarkkaa pitkän matkan ammuntaa silmälläpitäen. 

Aseen 8" nousulla oleva nappirihlattu RST-piippu on raskaahko ja 24" pitkä sekä sen suulla on erittäin laadukas Lantacin kompensaattori, eli suujarru. Mielenkiintoisesti jokainen ko. valmistajan suujarru on jopa erikseen sarjanumeroitu! Aseessa on asiallinen Magpullin PRS Gen3 -perä, josta löytyy niin poskipakan korkeussäätö kuin perälevyn pituus- ja korkeussäädöt. Tukissa on myös Push&Button hihnalenkeille hyvin kiinnityspisteitä.

Laukaisukoneisto on selvästi MilSpec koneistoja laadukkaampi ja siinä on selkeä etuveto. 16.5" Free Float etutuubi on M-Lok kiskoilla. Aseen hallintalaitteet ovat vain oikeakätiset ja ne kannattaakin päivittää molemminpuolisiin malleihin.

Vaikka ase on raskaahko ja hivenen etupainoinen, sen kokonaispaino ei ollut kuin n.200g enemmän kuin vastaavalla Tikka T3x Tac A1 paketilla.

Riihimäen CIP-ammunnoissa oli käytetty todella kovapaineisia patruunoita, koska ase ei alkuaan toiminut lainkaan lukon sisällä olleiden nallin kappaleiden johdosta.

Radalle aseeseen asennettiin juuri Suomeen saapunut uudella MSR2- ristikolla varustettu Steinerin M7xi 4-28x56 tähtäinkiikari. Jalkoina käytettiin hyväksi tiedettyä ja 20.6 Moa kallistettua Spuhrin 4602:sta. Ampumatukena oli edessä Atlaksen bipodit ja takana Coletacin Boss Bag.

300m ensimmäiset testit asetta kohdistaessa antoivat lupaavia tuloksia Sakon Range tehdaspatruunalla. Alla nätti kolmen laukauksen kasa.
Ammuttaessa makuulta Lantacin suujarru kruunasi ampumamukavuuden, sillä aseen rekyyli on todella pieni ja kohde pysyy tähtäimessä helposti laukausten välin.

Kerrankin "radalla" pitkänmatkan olosuhteet olivat otolliset kaukaisten Jaster-maalien kaadolle. Tuuli oli maltillinen ja näkyvyys hyvä. Mailin, eli noin 1600 metrin 45cm leveä Jaster-pelti oli hyvässä nousevassa hiekkapenkassa ja siitä pystyi tähystämällä spottaamaan 6.5mm aseenkin osumat sekä tekemään tarvittavat korjaukset. Fiilis oli kyllä todella huikea, kun vajaan Moan kokoinen peltimaali kaatui ja vielä tehdaspatruunalla sekä nyt puoliautomaattikiväärillä!

Alla kuvat ampumalinjalta, josta paljaalla silmällä ei maalia edes hahmota.

Tynkämallin pienoiskivääri, vaikka TA-harjoitteluun. Tikka T1x MTR 22lr 16" + McMillan A5

Vihdoinkin pääsin käpälöimään Tikan vielä suhteellisen tuoretta T1x pienoiskivääriuutuutta. Sain testiin makean 16" -piipulla varustetun USA:n vientimallin, jossa oli suulla AR:ien 1/2x28 vaimenninkierre. Kovan maailmanlaajuisen kysynnän vuoksi Sakolla on ollut vaikeuksia saada toimitettua aseita jälleenmyyjille. Aseen käsiini saatua, en ihmettele, että tämä laite kelpaisi kuluttajille. Etenkin jos niitä vain olisi kaupoissa ostettavaksi asti.
Aseen suunnittelun lähtökohtana oli Sakolla ollut tehdä T1x:stä kilpailijoitaan parempi. Hyvä pohja-ajatus! Ase ei saisi olla lelumainen ja kevyt, laukaisukoneito piti olla hyvä, patruunoiden tulisi syöttyä luotettavasti ja lukon liikkua sulavasti sekä lopuksi aseen hinnan pitäisi silti olla edukas. Suunnitteluryhmä halusi myös käyttää T1x:n valmistuksessa Tikka T3:n ja T3X:n aihioita sekä konekantaa.
Asetta saa 22lr ja 17Hmr -kalibereissa ja kylmätaotun semiweight piipun pituuksina ovat joko 16" tai 20". Piipun suulla on aina 1/2x20 tai 1/2x28 kierre. Vakiotukilla ja 16" piipulla aseen pituus on 85cm ja paino 2400g. Laukaisukoneisto on T3:sista tuttu ja hyväksi havaittu sekä kelpo moneen käyttöön. Aseen teräksinen lukko on jämäkän oloinen ja asiallisen liukkaasti liikkuva. Muoviset lippaat vetävät mukavasti 10 patruunaa ja lipas napsahtaa paikalleen luotettavan oloisesti.
Aseessa on hyvällä tapaa oikean ison aseen tuntua ja etenkin Tikka T3/T3x:n omistajalle tämä on harjoittelu- tai kevyeksi kyyhkystysaseeksi loistava valinta.
Miksi näin?
T1x:ään saa mm. suoraan sovitettua T3:n ja T3x:n aftermarket osia, esim. lukuisia mielenkiintoisia tukkeja yhtenevän lukkorungon pohjan vuoksi. Enkä itsekään pystynyt kauaa olemaan purkamatta asetta osiin. Kevyen mutta silti jämäkän kuituvahvisteisen vakiotukin tilalle kiinnitin McMillan A5:n, säädettävän ja todella hyvin käteen istuvan TA-kiväärin tukin. Vakiotukkiin on kyllä saatavilla useita erilaisia pistoolikahvoja ja etutukin levennyspaloja, mutta McMillanin ero vakioon on silti huomattava . Toki hintakin, sillä Suomessa Millanista saa pulittaa noin kahden T1x:n verran euroja.
Aseen päälle asensin Sakon Optilock jaloilla T1x:n perinteiseen pienoiskiväärin 11mm kiskoon Nightforcen High Speed -torneilla (100naksua kierroksella) varustetun 5.5-22x56 MLR Mrad:in.

Seuraavaksi sitten ampumaan radalle ja kokeilemaan, kuinka "308 -simulointi" toimii esim. 50-300m matkoilla. Samalla pääsee testaamaan kevyehköä yläkuvan Jaki1 äänenvaimenninta. Kokonaisuuden pituus on tuolla setupilla 1015mm ja paino 5005g.

Aseen fiilis kyllä muuttui aikalailla McMillanilla...

Alla raudat McMillan A3 tukissa. Ei paha näinkään...

Ensimmäinen ratakäynti antoi lupaavia tuloksia. Paras ao. kasa 100m:iin tuli Jaki1:llä ja takapussin kanssa bipodeilta Lapuan Midaksella kevyessä +4c takatuulessa. 10ls oli n. 44mm ja ensimmäiset 5ls n.27mm.

Lapuan Master L:n 5ls 100m:iin oli n.29mm, Polar Biathlonin n.41mm ja Winchester Subsonic HP:n n.41mm. Ase syötti patruunat täydestäkin lippaasta virheettömästi ja ulosveto toimi myös hienosti koko ajan. Seuraavaksi testaamaan tuoreempia patruunoita, mm. Lapuan Midas+:aa ja X-Actia...

Toinen ratakäynti paransi tuloksia. Paras ao. kasa 100m:iin tuli Atec CMM vaimentimella ja takapussin kanssa bipodeilta Lapuan Midas+:lla kevyessä sivutuulessa. 10ls oli n. 33mm

Irlantilaisen PSE:n hiilikuituinen E-Tac tukki ei ole mielestäni ollenkaan kehnompi esitys. Painoakin tuotteella on vähän vajaan kilon. Tukin malli on hyvin lähellä Tikan omaa UPR:ää.

Alla 5-25x56 PM2 Bender testiä 100m:iin. Spuhrin picatinnyjalan ja kehyksen välissä on saksalaisen Recknagelin 11mm picatinnyadapteri.

Tikan oma MTR-mainosvideo:

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=obBB70yy8eY

FinnAccuracyn artikkeli 22lr:n käytöstä TA-harjoittelussa:

https://finnaccuracy.com/blogs/fa-news/22lr-pitkien-matkojen-harjoituskivaari-miten-paras-hyoty-irti?fbclid=IwAR2QEkfGCZ5vmMuPq2vsIhYJ2bq4hx2heRvCyUePAwMPJh6oETKWKXP5Iqs

FinnAccuracy article; How to get best out of 22lr Longrange training:

https://finnaccuracy.com/blogs/fa-news/22lr-long-range-trainer-how-to-get-best-out-of-it?fbclid=IwAR3quNrXalFgqq22gos5xwBgy2o2wWUkOz6YPj1bCGbcDGBMfOMl1jwP_Tk

Kotimainen Tactical herkku esim. tarkka-ammuntaan. Tikka T3x Tac-A1

Sain vaihteeksi testattavaksi erittäin mielenkiintoisen Tikan pulttilukkokiväärin. Tikka T3x Tac-A1 on ollut suuren hypen alla Ameriikassa ja kyllä Suomessakin asetta on myyty hyvin.

Asetta saa 308Win, 260Rem, 6,5 Creedmoor kalibereissa ja pian kaupoista pitäisi myös löytyä klassinen .223Rem. Testiaseen kaliberi on mielenkiintoinen 6,5mm Creedmoor. Mielenkiintoiseksi kaliberin mielestäni tekee Lapuan uusi Creedmoor hylsy, joka on varustettu fiksusti pienellä nallilla sekä -nallireiällä.

Uutuusmallissa on etuvedollinen laukaisukoneisto ja säätö herkimmillään Lymanin digivaaka näytti 850g. Itse testasin asetta myös tavallisella T3:n ns. suoralla koneistolla ja herkistinjousella, jolla laukaisuvastus asettui miellyttävään n.600 grammaan.

Ase käyttää tukevaa metallista TRG-tyylistä 10 patruunan lipasta ja TRG:nkin lippaat käyvät Tacciin (tosinpäin taas ei). Aseen varmistimen viereen on nyt uutuutena lisätty Sako 85:n tyylinen vapautin, jolla aseen lukon saa auki myös varmistettuna. Kuvan kokonaisuus Nightforcen NXS 8-32x56 kiikarilla painaa Atlaksen bipodien kanssa 6740g, joten mistään kevyestä metsästysaseesta ei ole kyse.

Aseen taittoperä on erittäin jämäkästi toteutettu ja se on mahdollista ostaa normaalilla hankintaluvalla 620mm piippujen kanssa, jolloin taitettuna aseen pituus on yli 840mm, eikä ns. muu-ase lupaa tarvita. Poskipakka on pikasäätöinen ja perälevyn korkeuden voi säätää kuusiokoloavaimen avulla. Enemmän vetopituutta tukkiin saa perälevyyn lisäpaloja laittaen. Takatukin alla on myös pieni picatinnykiskon pätkä mahdollistaen esim. Accushotin monopodin kiinnittämisen. Etutukki täyspitkällä Picatinnykiskolla on Magpullin M-Lok konstruktiota ja aseen mukana tulee siihen käyvä etuhihnalenkkipohja (pushbutton/lenkki). Bipodia varten omistajan on kuitenkin ostettava lisävarustekisko tms., koska moista ei aseen mukana tule. Toki voit askarrella kahdella eurolla parin prikan ja hihnalenkkikoneruuvin avulla Harriksellesi oman "adapterin". Lukkokehyksen päällä oleva picatinnykisko on suora. Itse ottaisin sen mielummin 20 tai 30moan kallistuksella.

Tehdaspatruunoiden valikoima Suomessa on vielä todella heikkoa, joten teimme ensimmäiset lataukset Lapuan 8g ja 8,8g L-Scenarille Vihtavuoren N150 ja N160 ruudeilla. Lähtönopeudet olivat kevyemmällä luodilla n.855m/s ja raskaammalla n.825m/s. 300m ensitestissä käynti oli hyvinkin lupaavaa. 5ls sivutuulikasat olivat n.60-70mm, mutta 4 laukausta olivat nätin pyöreissä n.30-35mm ryppäissä. Osa kasojen heitoista saattoi johtua kunnon takapussin puutteestakin. Ammuttavuus aseella oli muutoin erittäin miellyttävää ja aseen mukana tuleva Trg-tyylinen suujarru vaikutti todella tehokkaalta. Keskipaksun piipun suukierre on jenkkityyliä ja kokoa 5/8x24. Jotkut ovat arvostelleet aseen yli 2000€:n hintaa, mutta mielestäni ase on suoraan paketista hyvinkin valmis konstruktio ja rahalle saa kyllä vastinetta.

Kaveri testasi myös latauksia Creedmoor Tacciin ja kyllähän oli fiilis katossa ratareissun jälkeen. 150m:iin tuli ao. 5ls kasat.

N160, 8g Scenar, n.7mm

N150, 8g Scenar, n.9,5mm


Testasin itse samaa N160 reseptiä ja kyllähän se 150m:iin toimi. Keli oli n.4-7ms puuskainen takatuuli kello seitsemästä. Nyt oli kunnon takapussi käytössä.

300m:iin ei em. kelissä saanut parempaa aikaan, mutta joku ilta on kyllä päästävä tyynessä testaamaan N160:iä.

Nyt tehtiin 4x3ls metsästyspatruunatestiä ja ampumamatkana oli 100m. Linnuille voisi sopia esim. itseladattu 8g Scenar. Pitkän matkan kauris- tai peurajahtiin valitsimme itseladatun 9.4g Accubondin. Sulan maan peura/kaurisjahtiin ja toimintaan ilman jäljestyskoiran apuja tai vaikka kettupillittelyihin valittiin itseladattu Ballistic Tip. Jos latauslaiskuus syystä tai toisesta pääsee yllättämään, niin testasimme myös Sakon uuden tehdaslataus Powerhead II:n (Barnes TTSX). Eipä tämän testin perusteella tarvitse kovinkaan paljon kiikarin säätöihin koskea patruunaa vaihtaessa. Accubond ladataan myös jatkossa hieman nopeammaksi ja oletettavasti osumapiste nousee noin samaan muiden kanssa.

Tuli vihdoinkin hommattua Tikkaan ilmeisesti paras laukaisulaite, mitä markkoinoilta löytyy. Saksasta DHL:n matkassa kotiutui Itävaltalainen Bixn Andy ja huh hellettä, onhan tämä aika hurjan hieno laite. Säädin laukaisun nyt alkuun n.200 grammaan ja tuntuma on aivan käsittämättömän herkkä ja hieno. Kuulalaakerikoneisto mahdollistaa säädettävyyden aivan muutamiin kymmeniin grammoihin ja silti ase vaan pysyy vireessä hienosti. Koneiston mukana tuli kolmen eri säädettävyysalueen jouset. Kevein on n.75-150g, medium 100-350g ja hard 200-800g. Hintaa varmistimen kanssa koneistolle tulee reilut 400€.

Kiväärikaasuinen AR-15. ADC 3Gun .223Rem sekä Nordic Componets .22 Upper

Nyt saatiin testattavaksi todellinen Italialainen kaunotar. Kyseessä on Armi Dallera Custom 3Gun-versio Ar-15 .223 konstruktiona.

Ase on kiväärikaasuinen ja ADC:n omalla kolmiporttisella kompensaattorilla rekyyliltään hyvin rauhallinen ammuttava. Aseen upper ja lower ovat koneistetut taotusta 7076-T6 billet alumiinista ja niiden pinnat ovat kova-anodisoidut. Tehtaalta tilaten voit saada myös Ceracote pintakäsittelyn.

9" nousulla oleva Lothar Waltherin piippu on 18" pitkä sekä rosterinen, mutta se on fosvatoitu pinnaltaan mustaksi. Boltcarrier on kevennetty ja teräksinen.

Aseen halkaisijaltaan 2" -etutukki on nykytyylin mukaisesti free-float-mallinen ja 16" pitkä. Kaasuportti on säädettävä ja säätö onnistuu helposti ilman etutukin irroitusta. Etutukin mukana tulee kaksi 4" picatinnykiskoa, joiden paikkaa voi helposti muuttaa. Takatukki on ADC:n oma kiinteä Competition. Perälevyssä on mukava korkeussäätö ja tukin sisältä löytyy säilytystila (aivan kuten IMI:n pistoolikahvan sisältä). Varmistin on kaksipuoleinen ja latauskahva tehtaan kaksipuolisilla vivuilla oleva Tactical.

Kiikarina on kuvan Hensoldt 3-12x56 FFP, mutta aseeseen ruuvatttiin kiinni myös Heckler & Kochin taittuvat ns. rautatähtäimet.

Laukaisulaite on valmistajan oma säädettävä ja vastus on nyt n.1500g. Koneiston ohuemmilla jousilla vastus pitäisi tippua reiluun kiloon ja pakkohan niitäkin on vielä päästä testataamaan. Kuvan kokonaisuus painaa 5440g.
Olin yhteydessä aseen tiimoilta valmistajaan Italiaan eräässä asiassa ja kun vastaus tuli, niin osa oli siitä minulla kädessä kahdessa päivässä. Vaikutti aika hyvälle palvelulle.

Ensitestissä sataan metriin ase antoi Sellier & Bellotin bulk-patruunalla asiallisen n.17mm kasan kolmella laukauksella. 

Pitihän sitä Ergokahvaa testata myös ADC:hen... 

Olipa mahtavaa saada ADC:n kaveriksi testiin Nordic Componentsin .22 Upper. Laite on todella hienosti valmistettu ja toiminta oli 100% häiriötöntä usealla sekalaisella patruunalla ammuttuna. Mikä mahtavinta, aseen käynti oli todella hyvää, onhan kyseessä kuitenkin itselataava pienoiskivääri.

Paras ao. kasa 100m:iin tuli Atec CMM vaimentimella ja takapussin kanssa bipodeilta Lapuan Midas+:lla 3-4ms sivutuulessa. 10ls oli n. 37mm!

Vanha Lapuan Multi Match kävi 43mm 10 laukauksella sataan metriin, ja vanha Sdeed Ace teki nätin 47mm kasan. Ei paha.

TopShot antoi ao. nätin n.30mm kasan 75m:iin.

"Pötköttelyammuntaan Singleshotti". Jyri Jalonen JJ92 .308 McMillan A4

Nyt pääsin tutustumaan tunnetun Sastamalaisen aseseppä Jyri Jalosen kertalaukeavaan ja teräskehyksiseen JJ92-kivääriin. Kuvan kokonaisuudelle on kertynyt painoa jo reippaammin (7770g) ja siksi nimesinkin tämän aseen ns. "pötköttely -versioksi". Kuvan aseen kaliberi on aivan perus tuttu ja turvallinen .308. Tällaisella aseella on mielestäni kiva lähteä vaikka TA-päiville tehdaspatruuna-askin kera ja huolettoman rauhalliseen tahtiin kaadella esim. Jaster-peltejä nurin. Ammunta on mm. huippuluokan laukaisukoneiston ja hyvän tukkiergonomian sekä riittävän tarkkuuspotentiaalin vuoksi yhtä juhlaa.
Piippu on kotimainen, 11" -nousulla, normaalista "mustasta" Crmo- materiaalista tehty sekä lopuksi sinistetty. Piipun suulla on 18x1 vaimenninkierre sekä TRG:n suujarru. Rekyyli on tällä set-upilla lähes olematon.

Tukki on todella jämerä ja painavammalla Sniper-fillillä oleva McMillanin A4. Siinä on myös säädettävä perälaite ja -poskipakka. Aseen lukkokehys on Devconin petausmassan kanssa pilaripedattu eräänlaiseen titaaniplokiin, joka on upotettuna tukin sisälle. Kiikari on rauhalliseen pötkettelyammuntaan hyvin sopiva Nightforcen NXS 8-32x56 Mildot.

Sierran klassisella Varminter-luodilla ase kävi pikatestissä 100m:iin nätin kolmiapilan. Kiikarilla pystyi hyvin sijoittamaan osumat paikkatarran ylänurkkaan.

.308 "Saku-Arska". Heckler&Koch MR308 A3 16.5"

Sain testattavaksi mielenkiintoisen kaasumäntätoimisen itselatataavan kiväärin. Saksalaisen Heckler & Kochin MR308 on eräänlainen siviiliversio valmistajan täysverisestä HK417 Military-aseesta. Konstruktiosta on olemassa myös HK416 / MR223 223- versiot. Amerikassa MR308 on MR762 ja MR223 on MR556. MR308:ia on saatavissa 13", 16.5" ja 20" piipuilla, joista Suomessa 13" -piipullinen on muu-asekategoriaan kuuluva. 16.5":nen tuntuu käteeni tasapainoisemmalta kuin hieman pidempi ja raskaampi 20" -malli. Vaimenninkäytössä lyhyempi ase on mielestäni myös käytännöllisempi. Uudempien A3- versioiden piiput ovat aina kovakromattuja. HK:n mukaan piipun suun liekinsammutin on tarkkuusoptimoitua mallia.
Aseen käteeni saatuani olin heti ns. "myyty". Saksalainen huippulaatu ja -viimeistely ovat todella käsin tuntuvaa. Käyttölaitteet ovat molemminpuolisia ja loogisia. Läpinäkyviä lippaita saa 2, 5, 10 ja 20:lle patruunalle. Valitettavasti aseeseen ei ole saatavissa edullisempia ns. aftermarket -lippaita, vaan saksalaisesta laatulippaasta saa maksaa laadukkaasti. Handl Defencen uusi lipaskuilu-insertti on nyt keväällä 2017 tosin tuomassa "valoa tunnelin päähän" niille, ketkä haluavat käyttää edullisempia, ei Hecklerin omia lippaita aseessaan.
Mukana tulevat taittuvat rautatähtäimet vaikuttavat erittäin asiallisille ja etujyvä on mukavan ohut sekä terävä luoden hyvän tähtäinkuvan. Takatukki on säädettävissä pituussuunnassa (5 asentoa / kok.pituus 905-985mm), mutta G28 -mallin säädettävää poskipakkaa siinä ei ole.
Laukaisukoneisto on ehkä aseen heikoin kohta, jos ajattelee etenkin rata-ammuntaa. Vastus on reilu kolme kiloa ja se on selkeästi "karkeampaa" Military-tyyliä. Geisselen jälkiasennettava HK MR 7.62 -koneisto olisi hyvä päivitys, mutta hintaa koneistolla on yli 500€.
Aseen paino rautatähtäimillä ja 10 patruunan lippaalla on n.4400g. Kuvan kokonaisuus kaikkinensa painaa valinnaisella SLIMline etutukilla (sivuilla HKey kiinnitysreiät) n.5800g. G28 -versioiden täyspitkä etutukki on selvästi raskaampi. Moni kylläkin pitää pitkän tukin paremmasta / kauemmasta etukäden paikasta. Aseen väritykseksi voi valita perinteisen mustan tai kuvassa olevan ja mielestäni tyylikkäämmän RAL8000:n.
Aseen päällä oleva Hensoldt 3-12x56 on kiinni Blaserin pikajalassa ja pikajalka on asennettu HK:hon Osumaproductsin Blaser-picatinny adapterilla.

Aseen "sisäänammunnassa" ja patruunoiden ensitestissä kolmen laukauksen ja 100 metrin kasat vain pienenivät, mitä enemmän uudella piipulla oli ammuttu. Ehkä tällä voisi osua Jasteriin +500m matkoille.

150m radalla ammuttiin SK:n edukkaalla tehdaspatruunalla ja nyt käynti oli aavistuksen parempaa vs. 100m sisäänammunta. Viidellä laukauksella kasa oli n.29mm. Tarkkuuspotentiaalia aseessa vaikuttaisi olevan mukavasti. Huippuluokan toimintavarmuus on myös vakuuttanut.

HK:hon asennettiin saksalainen säädettävä UHL:n Match-koneisto laukaisutuntumaa parantamaan. Tällä yksinkertaisella operaatiolla aseeseen saatiin asiallinen (tosin osin kaksivaiheinen) reilun kilon etuveto ja sitten selkeä sekä hyvä laukaisukynnys.

Ajatus Hecklerin käyttämisestä metsästyksessä heräsi viimeistään aseen hyvän tarkkuuspotentiaalin paljastuttua. Jotta asetta olisi mukava käyttää monipuolisesti esim. sorkkaeläinten ajo/kyttäysjahdeissa, piti kiikarivalintaa miettiä hetki. Päädyimme kokeilemaan Zeissin HT-sarjan kahdella ASV+ korotornilla varustettua 1.5-6x42:sta. Kiikarissa on loistava optiikka (jopa hämärässä) yhdistettynä päivävalopisteelliseen väljään 60 -ristikkoon. ASV -korotornissa on käytössä n.70 naksua (7mrad), jotka riittävät metsällä varmasti mihin vaan. 60 -ristikon keskiosan leveys on 14mrad 6x -suurennoksella, joten alatolpasta saa pitkälle ampuessa 7mrad koroa lisää ASV-tornin 70 naksun päälle. Nyt samaa kiikaria voisi käyttää ainakin teoriassa hyvin niin metsällä kuin satunnaisissa TA-treeneissä. Odotankin nyt suurella mielenkiinnolla, miten valitulla optiikalla suoriutuu Jasterin kaato esim. 700-800m:iin. 

Kiikari on kiskollinen Innenschiene -versio ja se on asennettu HK:n päälle tukevilla Recknagelin picatinny-pikajaloilla.

Seuraava projekti on modifioida 10 patruunan lippaasta metsästyslaillinen. Lippaan rakenne suo onneksi tälle muutokselle hyvän ja helpon toteutustavan.

Testattiin rekyylin hallinnan mielessä Ergogripin kahvaa HK:lla. Rauhallisessa ammunnassa tuote vaikuttaa ihan asialliselle.

150m radalla testasin Lapuan tehdaspatruunoita. Viidellä laukauksella erityisen nättiä kasaa teki 11g Lockbase.

300m radalla parasta käyntiä antoi tuttu Lapuan 12g tehdaslataus Scenar. Viidellä laukauksella kasa oli n.69mm, eli 0.79moa. Mielestäni se on itselataavalle oikein mallikas suoritus!

"Rusakkopyssy". Sako Quad Range .22WMR "Magnum pienoiskivääri"

Vaihtopiippuista Sako P04 Quadia on saatavana puutukkisena perus Hunter Pro-versiona ja paksupiippuisena leveän etutukin Varmint-mallina. Quad Synthetic on perusmalli muovitukilla ja Heavy Barrel on leveämmän piippukourun ja paksujen piippujen versio siitä. Kuvan laminaattitukkinen Range on taas monisäätöinen Sporter, joka on kuin tehty päivitettyihin 2017 SML lajisääntöihin (22lr, Wmr ja Hmr käyvät aiempien +6.5mm "isojen kiväärien" rinnalle kilpakarkeloihin). Range tulee vakiona paksulla piipulla, mutta tässä aseessa piipuksi on laitettu perusmallin ohuempi metsästyspiippu. Kalibereina Quadiin löytyvät 17Mach2, 17HMR, 22LR ja 22WMR. 
Vaikka syksyllä 2016 HMR:stä tehtiin metsästykseen monipuolisemmin soveltuva uuden asetuksen myötä, valitsin silti kaliberiksi WMR:n sen suuremman Knockout -powerin vuoksi (riippumatta luodin painosta piipun suun energiaksi riittää 300J, jolloin esim. HMR:llä saa metsästää mm. kettua, mäyrää, supikoiraa, metsäjänistä ja rusakkoa). Toki HMR on suoralentoisempi +100m matkoilla, mutta onneksi WMR.ään on tullut myös tarjolle entistä kevyempiä V-Max tyylisiä luoteja.
Rangen perä on korkeus ja kallistussäädettävä sekä sen pituutta voi muuttaa välilevyjen avulla, tehdastoimituspituuden ollessa 355mm. Poskipakka on myös säädettävissä. Tukissa on takana normaali hihnalenkkinasta ja eteen bipodin kiinnitys tarvitsee Uit-kiskoon asennettavan hihnalenkkiadapterin. Quadin erikoisteräksinen karkaistu lukkokehys kiinnittyy tukkiin kahdella läpipultilla. Liipaisimen kaari ja yhtenäinen "alarauta" on muovia. Teräksestä työstetyssä lukossa (ei käsin huoltopurettava) on kaksi symmetristä sulkuolaketta ja sen avauskulma on vain 50 astetta, liikepituuden ollessa 40mm. Iskurin lyönti on nopeat 5mm. Lukon kampi on pultti, jonka päällä on polymeerinen kolmiomainen kahvaosa. Ulosvetäjä on erikoisteräksinen ja ulosheitto on P94S:stä tuttu lankajousi. Laukaisulaite on laadukas (runko erikoisalumiinia, akselit ja liipaisin sekä viretuki erikoisterästä) ja säädettävissä perusversionakin riittävän herkäksi, jotta tarkka ampuminen on helppoa. Ase toimitettiin herkistinkoneistolla, mutta itse suosin ns. perinteistä koneistoa ja vaihdoinkin moisen herkistimen tilalle.

Quadin piiput ovat pituudeltaan 56cm ja niissä on fiksusti UNF 1/2x20 vaimenninkierre. Äänenvaimentimeksi valikoitui todella kevyt (n.92g!) Atec Wave Carbon. Kiikariksi asennettiin Sakon omilla 11mm kiskon Optilockeilla kylienkin lähellä oleviin rusakkojahteihin sekä mm. ketun pillitykseen hyvin sopiva valopisteellinen Docter 3-12x56 optiikka. Kuvan aseen kokonaispaino ilman bipodeja on ohuella metsästyspiipulla maltillinen 4400g.

.308 Reserviläisase esim. TA-kilpailuihin. Oberland Arms OA-10

Pääsin vaihteeksi kohdistamaan paremmin jo pidemmän matkan Tarkka-ammuntaan soveltuvaa reserviläisasetta ja nyt vastaan tuli laadukas Oberland Armsin OA-10 kaliberissa .308. Asetta on modifioitu vakioon nähden useasta kohtaa, mutta peruskonstruktio on tuttu OA-10.
Amerikkalaisen Eugene Stonerin tunnetuimpiin aseisiin lukeutuu Armaliten AR-15, joka Vietnamissa tunnettiin M16-kiväärinä. AR-15 oli "pikkuveli" jo aiemmin Stonerin suunnittelemasta 7.62 Nato AR-10:stä. Reed C Knight oli hankkinut Armaliten oikeudet ja 90-luvulla Knight´s Armament kehitti Stonerin kanssa päivitetyn AR-10-kiväärin SR-25:n, jonka mm. US Navy otti tarkka-ampuja käyttöönsä.
Saksalainen Oberland Arms valmisti hyvinkin AR-15 yhtenevän oman (älä sotke Armaliten AR-10:iin) sekä täysin siviilimarkkinoille suunnatun "AR-10:nsä" ja ensimmäiset aseet saapuivat Suomeen jo pian ensiesittelyn jälkeen 2006.
Aseen flat top ylärunko sekä alarunko ovat koneistetut muottiin taotuista alumiiniplokeista. Deflector, eli hylsyn heiton ohjaaja on oma erillinen osansa. Lippaiksi tähän kuvan päivitettyyn astetta tuoreempaan OA-10:iin käyvät esim. fiksusti hinnoitellut perus Pmagit.  Samoin aseen viritysvipu on nyt myös jo tyypillinen "Arskojen" T-kahva. Laukaisukoneisto on sotilasasemainen. Aseen yleinen viimeistely on siistiä.

Viime vuosina tarkka-ammuntakilpailuissa monella taistelijaparilla on toisella kisaajalla ollut käytössään itselataava .308-ase esim. normaalin pulttilukkoisen 338 Lapua Magnumin rinnalla. Pääsääntöisesti kilpailuissa ammuntamatkat kun ovat olleet 300-900m, niin itselataavalla 308:lla on pystynyt hoitamaan erittäin monipuolisesti tehtäviä ja samalla on saanut hyötyä itselataavan rakenteen muutoin sen suomista eduista. Itselataavissa kun voi hyödyntää aseen lippaiden suurempaa kapasiteettia, ampua nopeammin mahdollisesti tarvittavan paikkolaukauksen (ilman asekäden muutoksia), hankalissa asennoissa asentoa ei myöskään tarvitse purkaa latauksen ajaksi ja aseet ovat yleensä kompaktimpia mitoiltaan verrattuna yleisesti käytössä oleviin tarkka-ampujan pulttilukkokivääreihin. Huollettavuudeltaan itselataavat eivät taas ole aivan yhtä yksinkertaisia kuin pulttilukot, vaimenninkäyttöön on oltava säätökaasut tai ns. lowpressure-vaimennin sekä hylsyjä saa keräillä pitkin maita ja mantuja, ellei omista erillistä hylsynkerääjää.

Kuvan aseen päällä on optiikkana Schmidt&Bender 5-25x56 PMII MSR-ristikolla varustettuna ja Spuhrin jalan sivusta löytyy Trijiconin pieni punapistetähtäin lähiammuntaan.
Aseessa on kiinni Originaali pikakiinnitteinen Atlas-bipod ja saman valmistajan pikasäädettävä perän monopod. Atlaksen bipodista on maailmalla liikkeellä paljon kiinalaisia kopiota, jotka kuitenkin ovat edulliseen hintaansa nähden yllättävän toimivia etenkin, jos jalkojen sivusäätölevyt ovat valmistettu teräksestä (alumiinisiakin on ollut liikkeellä). Toki aito on aina aito.