Sian selkää suomalaisittain. Sako 85 Bavarian "hirvikivääri"

Nyt esiteltävä ase on täällä pohjoisessa asuvan tuttuni ja Sakon pääosin heidän keski-euroopan markkinoille suuntaava ase, eli Sako 85 Bavarian. Ase on mielestäni yksi Sakon tämän hetkisen malliston kauneimmista aseista ja tietysti hyvin sopiva meidän suomalaiseen metsästykseenkin. Näiden uudempien enemmän tietyille kohderyhmille suunnattujen mallien johdosta, Sakoon päätyvän ei tarvitse enää valita ns. arkisen harmaata perus-asetta.

Bavarianissa on keski-eurooppalaistyylinen, mutta kohtuudella muotoiltu sianselkätukki saksalaistyylisellä poskipakalla, komea tukin etuosan viistostileikattu schnabel ja pistoolikahvan ruusupuupohja sekä tietysti herkistinlaukaisukoneisto. Bavarianin pähkinäpuu on astetta laadukkaampaa kuin edullisimmissa perusmalleissa ja pintakäsittelynä puusosissa on kevyehkö öljyäminen sekä metallisosissa mattasinistys. Avotähtäimet ovat perinteiset, mutta sianselkätukin mitoituksen ansiosta hyvin käytännölliset ja monelle ampujalle selvästi paremmin toimivat kuin suoratukkisemmissa perusmalleissa. Aseen päällä oleva kiikari on suhteellisen harvinainen Zeiss Diatal c 10x36 ja se on varustettu parallaksinsäädöllä.
Lipasta salvallaan irrotettaessa, sitä on ensin painettava ylöspäin, jotta lukitus aukeaa. Tällä on voitu estää edellisen 75-mallin itsestään vahingossa metsään tippuvat lipaat. Perälevy on vakiona musta ja kuminen. Kuvan aseen kaliberi on .308 ja aseeseen on valittu lyhyempi, etenkin ajojahteihin hyvin soveltuva 51cm:n piippu. Perus piipun pituus on 57cm. Ase on suhteellisen kevyt (3.1kg) ja .308:n rekyylillä se on vielä suht mukava ampua. Radalla käydessä ase antoi hyvin tyypillisiä noin yhden kulmaminuutin (29.1mm) kolmen laukauksen kasoja Lapuan Scenar tehdaspatruunoilla.

Saksalainen Target. Heym SR-20M

Nyt käsiini eksyi ulkomailta tuotu, Suomessa jo kovinkin harvinainen ase. Ase on tunnetun Saksalaisen Heym-asetehtaan tekemä match-mallin raskaspiippuinen SR-20M. Ase on noin samassa kategoriassa, kuin täällä meillä hyvinkin tunnettu ja kohtuullisen yleinen Sako Target. Aseen tämänhetkinen malli SR-21 on ns. vaihtopiippuase, kuten niin monet Saksalaiset tämän päivän mallit, mutta SR-20 on täyttä tavaraa kiinteällä piipullaan.
Aseessa on makasiini ilman irtolippaita, 3-asentoinen varmistin ja tässä kuvan komistuksessa on myös lukkorungon päällä weaver-palat kiikarin kiinnitykselle. Laukaisulaitetta on saanut niin herkistimellä, kuin perinteisenä ja säädettävä laukaisutuntuma on mielestäni todella hyvä. Aseen tukin muodot ovat selkeät ja pistoolikahvan tuntuma ja kulma on hyvä. Yleinen viimeistely on tyypilliseen saksalaiseen tyylin todella hienoa, mm. sinitykset kiiltävät viimeisen päälle ja lukkolaite on todella herkkäliikkeinen.
Kuvan aseen kaliberi on 6.5x55 ja raskaan aseen ammuttavuus makuultakin on hyvinkin miellyttävää, vaikka käytössä ei olisi piipun suulla esim. äänenvaimenninta. Aseen kiikari on siviilimarkkinoilla harvinaisempi Hensoldt ZF 3-12x56mm FF.  Äänenvaimennin on AseUtra SL5 18x1 kierteellä. Tällaisia ase-helmiä kyllä toivoisi löytyvän Suomenkin käytettyjen aseiden markkinoilta, sillä tämäkään yksilö ei kyllä yhtään häpeä kotimaisille kilpasiskoilleen. 



Testailin pikaisesti arvokkaampia ns. hämärä/ta-tähtäimiä. Mukana olivat: 

S&B PM2 5-25x56 P4F, 2mrad valopisteristillä, 
Hensoldt 3-12x56 63-valopisteristikolla ja 
Zeiss 6-24x72 43-valopisteristikolla, eli ns. mörkö-zeiss.

Katsoin n. 80m:n päähän pientä vaaleahkoa n.15x15cm purkkia, jossa oli musta sentin parin kokoinen piste. Yritin löytää kiikareiden maksimisuurennokset, joilla mustan pisteen vielä erotti niin hyvin, että siihen olisi voinut ampua. Piste puuroutui ja hävisi kyllä suurennosta kasvattaessa Hensoldia lukuunottamatta.

Benderillä suurennokseksi muodostui n.14x, Hensoldtilla 12x ja Zeissilla n.20.5x. Hensoldtin 63-mildot menee täysin pimeäksi tarvittaessa ja tähtäys oli helppoa. Benderin risti ei mene niin himmeäksi kuin Hensoldtissa, mutta on kyllä ihan toimiva. Zeissin 43-mildot jää myös selkeästi kirkkaammaksi kuin Hensoldtin ristikko, mutta putken mahtava valovoima mahdollisti silti ja odotetustikin suurimmat suurennokset.

Edit:
Vaihdatin mörkö-zeissin 43-ristikon valoyksikön Hensoldtin täysin säädettävään "military-versioon" ja nyt tämän kyttäysputken ominaisuudet ovat loistavat (mildot-ristikon saa säädettyä niin himmeälle kuin haluaa).

Puoliautomaatti radalle. Benelli Supersport

Benelli on yksi puoliautomaattihaulikoiden käsitteistä. Tämä Italialainen tehdas on valmistanut pääasiassa inertia- tai rekyylitoimisia haulikoita, kuten niitä myös voidaan kutsua, jo aikamoisen määrän. Käsiini kulkeutunut ase ei ole ihan malliston tavallisin laite, vaan hyvin pitkälle rata-ammuntaan tehty 30"-piipuilla varustettu Supersport-mallinimeä kantava kevyehkö (3260g) kaunokainen.

Supersport kuuluu Raffaello Crio mallistoon, sen piippu on suustaan portattu (reiät vähentävät rekyyliä esim. paikkolaukauksissa) kylmäkäsitelty ja tukki on rekyyliä vaimentava ns. comfortech-mallinen. Tukissa on myös ns. Grip-Tight pintakäsittely estämään otteen lipsumisen. Aseen perän pudotusta voi säätää mukana tulevilla säätöpaloilla (3+1) ja poskipakkaa sekä perälevyä on  saatavissa eripaksuisina.
Aseen mukana tulee 5kpl 90mm pitkiä käsin irroitettavia Crio-supistajia ja tässä ratamallin aseessa piipun poraus on hieman standardia väljempi (18.5mm vs. 18.3mm). Tähtäinkisko on loistejyvällinen korkea, kevennetty ja eteenpäin levenevä (edestä 10mm ja takaa 8mm) ja keskellä kiskoa on messinkinen apujyvä.
Ase on pesitetty 12/76 kokoon ja toimintavarmuus kevytlatauksellisilla kiekkopatruunoillakin on hyvä. Ase toimitetaan tukevassa asiallisessa kantolaukussa ja aseelle myönnetään viiden vuoden takuu. Mielenkiintoinen yksityiskohta uuden aseen ostajalle on, että mukana tulevat kyllä hihnalenkit, mutta patruunaputken päähän sinun tulee hankkia lisävarusteena hihnan kiinnityksen mahdollistava tulppa. Mielenkiintoinen varustesäästökohde noin 2500€ maksavalle aseelle.

Klassikko. Remington 870 Wingmaster

Yli 10 miljoonaa valmistettua Remington 870 asetta (vuodesta 1951-) kertoo jo jotain ko. aseesta ja sen klassisuudesta.   Remington 870 on maailman eniten myyty haulikko, eräänlainen amerikkalaisen aseteollisuuden ikoni ja se onkin hyvin yleisesti mm. poliisien ja sotilaiden käyttämä työkalu. 870 on osoittautunut myös käytössä erittäin tukevaksi, helposti huoltopurettavaksi sekä luotettavaksi konstruktioksi ja varmasti tämä on ollut yksi tärkeimmistä syistä maailman menestykselle. Vuodesta     1986 lähtien aseen on voinut tilata myös Rem-Choke vaihtosupistinjärjestelmällä. Vanhemmat Wingmasterit kun usein ovat pitkillä 12/70 -pesitetyillä täyssuppeilla piipuilla. 870:stä on olemassa useita mallivariaatiota, mm. niklattu Marine, 12/89 super magnum ja Police-mallit. Ollakseen hyvin yleinen ja amerikkalainen ase, se saa 870:lle myös aikaan valtavat aftermarket lisäosamarkkinat, joiden ansiosta jokainen käyttäjä voi muokata omasta  aseestaan juuri omien mieltymystensä mukaisen. Hyvin tyypillistä on omistaa aseeseensa erilaisia tukkivariaatioita ja piippuyhdistelmiä. Kuvan ase on vuodelta 1994 ja 12/76 -pesitetty 28" Rem-Choke versio sivulevykaiverrettuna.

Wingmaster on 870-sarjan eräänlainen tehtaalla jo suoraan parannettu- tai siloiteltu painos. Wingmasterissa on perusmalleja laadukkaammat tukit, jotka ovat kunnollista pähkinäpuuta karhennuksilla ja paksulla kiiltolakkapinnalla. Aseen päälliset metalliosat ovat kiillotetut ja sinistetyt sekä usein aseen sivuilla on koristeluja erottamaan sitä perusmallin karusta työkalumaisuudesta. Wingmasterin hyvin tärkeä osa on sen Light-Contour piippu, joka on perusversioon nähden huomattavasti tasapainoisempi ja keveämpi, sekä varustettu komealla ventiloidulla tähtäinkiskolla. Aseen tasapaino on näin ammuttaessa huomattavasti paljon lähempänä perinteistä metsästyshaulikkoa, kuin etupainoisia perus pumppu- tai puoliautomaattihaulikoita. Aseen sisäisiä metallisosia on myös kiilloiteltu tehtaalla perusversiota huolellisemmin ja aseen toiminta on näin erinomaisen pehmeää ja luotettavaa. Ero nykyisiin ja edukkaisiin 870 -malleihein on huomattava.
Kaikki tämä puleeraus ja osien laadukkuus tietysti valitettavasti näkyvät aseen hinnassa ja Wingmasteristaan perus Express-versioon nähden saa onnellinen ostaja kaivaa kuvettaan useamman satalappuisen verran lisää (aika tarkkaan yhden Wingmasterin hinnalla saat kaksi perus Expressiä). Miksi sitten onnellinen ostaja? Olen huomannut, että suomessa Wingmastereja ei oikein ole missään saatavilla ja jos moisen jostain vain löytää, niin todennäköisesti siitä on ostajalle paljon iloa hyvinkin pitkäksi aikaa.

Harjoitteluun. Sako P94S Range pienoiskivääri

Sako valmisti P94 pienoiskivääriä myös Tikka Sporterin mallisella raskaammalla ja säädettävällä Range-tukilla. Moni koki aikoinaan Rangen hinnan varsin korkeaksi ja jätti ratakiväärin harjoitteluversion hankkimatta. Nykyään taas moni harmittelee miksei moista silloin aikoinaan hommannut, hinnat kun ovat kohonneet pilviin niistä ajoista. Markka-aikana stecherillä varustetun Rangen sai omakseen helposti nykyrahassa n.650€:lla ja tällä hetkellä käytetyistäkin Rangeista pyydetään usein n.1000€:n hintoja. Toisaalta nykyisen vaihtopiippu Quadin puutukkisesta varmint-mallista saa myös maksaa noin saman summan riihikuivia yhteisvaluuttoja. Aivan kuten Valmettienkin korkeiden hintojen kanssa, moni on silti valmis maksamaan vanhasta Suomessa tehdytä aseesta tuon hinnan. 

Sakon 2012 julkaisema noin vastaavan näköisellä, tosin laminoidulla tukilla tehty Quad Range tosin tuo helpotusta tämän tyylisen aseen haluajalle, mutta halvalla ko. malliakaan ei itselleen saa (suositushinta on n.1700€). Uusien sääntömuutosten jälkeen nyt kun nuoret voivat käyttää metsästysammuntakisoissa myös pienoiskivääriä, niin tämä fiksu kehitysaskel kyllä takuulla lisää Range-mallien kysyntää ja kiinnostusta.
Kuvan aseen päällä on Bausch & Lombin 24x40 korotornillinen ja dot ristikollinen target tähtäin. Kuvan yhdistelmällä onkin kiva testata tehdaspatruunoiden käyntiä vaikka kasa-ammuntatyylisesti sataan metriin.
Moni myös kritisoi Sakojen korkeita hintoja verraten niitä esim. Anschutzien hintoihin. Varmasti Anshutzin ostaja saa hienon ja jopa monipuolisemman sekä tarkemman aseen maailman merkistään, mutta meissä Suomalaisissa näyttää olevan ase-asioissa joku sama isänmallisuus, kuten naapureissamme Ruotsalaisissa, jotka ajavat pääosin niin mieluisilla Volvoilla.

Säänkestävä. Mauser M03 Extreme Target

Mauser M03 on laadukkasti valmistettu saksalainen vaihtopiippuase. Monissa euroopan maissa on jo nykyään kansallisissa aselaissa rajoituksia omistettavien aseiden lukumäärän suhteen ja siksi nämä vaihtopiippuiset aseet ovat hyvinkin suosittuja juuri kyseisissä maissa. Erillisiä aseen piippuja kun ei lasketa uusiksi aseiksi.
Suomessa tavallisimmat vaihtopiippuaseet ovat luultavimmin Saksalaiset Sauer 202 -sarja, Blaser R93 & R8 -sarjat ja Mauser M03. Kaikki em. aseet ovat laadukkaasti tehtyjä, hyvin toimivia ja pitkäikäisiä metsästyskumppaneita, joten valinta noiden väliltä on usein hyvinkin henkilökohtaisiin tuntemuksiin perustuva ratkaisu. Joku painottaa Blaserin suoravetolukkoa, toinen Sauerin "tukin läpi painettavaa" varmistinta tai hyväkäyntisyyden mainetta ja joku taas valitsee Mauserin sen tasapainoisuuden tai merkin perinteikkyyden ja suurriista-aseiden maineikkuuden vuoksi.  Kaikkia näitä merkkejä ja niiden vaihtopiippuversioita saa myös huolettomilla,  helppohoitoisilla ja suomalaiseen märkään syysmetsään sopivilla synteettisillä tukeilla ja useita näitä vielä erilaisilla signaali- ja camoväritysvaihtoehdoilla.
Sauerissa lukkolaitteissa on kaksi eri pituutta rajoittaen uusia piippuja hankittaessa kaliberivalintaa. Blaserissa ja Mauserissa samaan lukkorunkoon voit valita vapaasti merkin koko valikoimasta lisäpiippuja ja etenkin Blaserin suoravetolukossa kalibereja on todella paljon tarjolla. Mauserissa pitkän lukkolaitteen johdosta pienet ja lyhythylsyiset kaliberit tietysti tuovat omat vivahteet käytettävyydelle, tosin monen valinta perus kahden piipun kombinaatiolle ovat suht pitkät ja samaan lippaaseen lipastettavat 6.5x55 ja 9.3x62. Näillä kalibereilla kun voi jo hyvinkin tasapainoisesti metsästää ainakin Suomessa kaikkea meillä tavoiteltavaa riistaa.
Jokaisella valmistajalla on omat pikajalkasysteeminsä ja kaikkien jalat ovat tietysti laadukkaasti ja Saksalaisella huippuluokan mittatarkkuudella valmistettuja. Kuvan M03 Extreme Target aseessa on Mauserin omalla pikajalalla ja 34mm renkailla kiinni Schmidt & Benderin 5-25x56 valopisteellinen "pitkän matkan" taktinen kiikaritähtäin. Tukijalat ovat Harriksen s-sarjan keinuvaa mallia olevat. Mauserin perus tukkiin on sisäpuolelle merkitty puolivalmis paikka Harriksen hihnalenkkikiinnityksen nastalle, mutta se täytyy vain poralla puhkaista läpi tukin. Kuvan Target aseessa se on vahvistettuna tehtaalla asennettu, samoin kuin sivu- ja korkeussäädettävä poskipakkakin. Target aseen etutukin piippu-ura on myös hieman leveämpi sallien paksumpien match-piippujen käytön suoraan tehdaslaatikosta paikalleen asentaen.
Mauser M03:ssa on aina irtolipas, mutta sen voi lukita kiinteäksi ja täysin tippumattomaksi makasiiniksi joko käsin tai kuusiokoloavaimella. Mauser ja Blaser ovat myös tavallaan aina viritettävä varmistimesta ennen laukausta, eli näiden aseiden turvallisuus on viety myös huippuunsa. Mauserin varmistin on äänetön ja mielestäni myös erittäin helppotoiminen. Varmistinta on myös kätevä käyttää vaikka talvisessa metsässä paksut sormikkaat kädessä.
M03 on perus suomalaiseen Tikka t3:een verrattuna raskas ase, mutta toisaalta raskaampi ase on usein myös helpompi ampua esim. pienentyneen rekyylin ja yleisen vakauden johdosta. Tukki on ainakin Tikan tukkiin verrattuna paljon jäykempi ja tukin pinnan tuntuma on aivan omaa luokkaansa Tikan kolhoon ja kovaan (olettavasti myös halpaan) perus "muoviin" verrattuna. Saksalaisissa aseissa on myös hyvin usein vakiona liipaisimen herkistinkoneistot, mutta muutoinkin M03:sen laukaisu on mielestäni tunnokas ja toki säädettävissä laukaisuvastuksensa suhteen.
Lisäpiippuja hankittaessa Mauserin omistajalla on mahdollisuus valita piipun suulta n.17mm paksu ns. basic-metsästysversio tai hieman paksummat n.19mm solid-, safari- tai match-versiot. Perus Saksalaiseen tyyliin piipuissa on tietysti vielä extrana valittavissa mm. eri piipun pituus, -tähtäin, -uritus jne. optioita. Optiolistalta voit toki myös halutessasi valita erittäin hienoja sekä korkealuokkaisesti kaiverrettuja ja koristeltuja tukkipuita, lukkorungon / piipun tai lippaan pohjien kaiverruksia, eläinfiguurillisia lukon nuppeja jne. tuhansilla ja taas tuhansilla euroilla. Jokainen voi näin siis saada aseestaan itselleen juuri niin persoonallisen kuin haluaa.
Kuvan aseella .308-metsästyspiipulla ammutut ensimmäiset viisi makuulaukausta bipodeilta 300m:n radalla ja 12g:n tehdas Lapua Scenarilla olivat kyllä mielenkiintoista kokemusta. En olisi vaan uskonut, että vaihtopiippuinen ase antaisi suoraan paketista asiallisen 60mm kasan, eli tarkkuus on normaalissa metsästyskäytössä vähintäänkin riittävää.
Uusin Mauser julkaisu on malli Mauser M12. Kyseessä on kuitenkin perinteisempi, ei vaihtopiippuinen ase ilman valmistajan omia pikajalustoja ja perinteisemmällä varmistinratkaisulla. Ase on suunniteltu skandinaaviseen metsästykseen ja mm. meillä Suomessa niin suosittuun hirvijahtiin. Aseen hintaluokka on myös M03:sta huomattavasti edullisempi.

Kävin kohdistamassa asetta pitkän matkan ammuntojen jälkeen 12g:n Tehdas-Scenarille 100m:lle. Ihan oli nätisti kolme laukausta (kasa n.1.5mm). Ampuessa olo oli uskomaton, kun reikä ei käytännössä muuttunut miksikään. Ammun yleensä aina latauksia, latauspituuksia, kohdistuksia jne. kokeillessa vain kolmen laukauksen kasat.

Alla kuva ko. aseella ammutusta 3ls kasasta (luodin paksuus "nollattu" pois) tuuliseen keliin (3-4m/s takaviistosta ja käytössä ei ollut nyt tuuliviirejä) 600m:ltä. Mielestäni asiallista käyntiä vaihtopiippuiselle metsästysaseelle. Samalla kerralla ammuttiin myös 500-1000m:iin 45cm leveitä "jastereita" ko. set-upilla. 500-900m menivät jopa laukaus ja kaato tahdilla (kiitos hyvin toimivan Lapua Ballistics -ohjelman). 

Alla kuva M03 Targetista hieman eri kokoonpanossa. Aseen takatukin vakio- monopodia en juurikaan käytä, mutta nyt kun asensin säädetävän perälevyn, niin makuulta ammunta tuntuu selkeästi mukavammalta. Aeessa on kiinni tässä set-upissa rautatähtäimillä ja Sako TRG:n tyylisellä suujarrulla varustettu piippu. Lukonkammen nuppi on myös vaihtunut isompaan ergonomisempaan malliin.

Alla ase Africa-tyylisellä paksummalla 9.3x62 -piipulla.

Lintumetsälle. Sako AI Varmint 6mm PPC (Lipasaukoton)

Sako teki aikoinaan pienen sarjan lipasaukottomalla lukkolaitteella olevia 6mm PPC USA aseita. Nämä  aseet ovat varsinaisia herkkuja tarkan osuman metsästäjälle. Lippaaton lukkolaite tuo tarkkuuden kannalta tärkeää lisäjäykkyyttä lukkokehykselle ja suo näin entistä paremmat mahdollisuudet saada aikaan hurjakäyntisiä kiväärejä.
Sako kiväärien työn jälki ja viimeistely olivat todella hienoa aikoina ennen nykypäivien super tehokasta ja pääosin jokainen erillinen työvaihe koneilla tehtävää massatuotantoa. Kivääri toimii joka suhteessa myös hienosti ja aseen tarkkuus on takuulla riittävää tarkintakin linnustusosumaa hakevalle.
Sakon tehdaskiväärit olivat pesitettyjä ns. PPC Usa patruunalle, johon Sako valmistaa yhä vieläkin tehdaspatruunaa. Monen harrastajan itselleen "virittämä" 6ppc ase on taas käytännössä aina tiukemmilla pesityksillä (esim. .262 tai nykyään suosittu .269). Näihin tiukempipesäisiin usein kilpapuolen PPC-aseisiin ei ole tietenkään saatavilla tehdaspatruunoita ja juuri tästä syystä ne ovatkin enemmän speciaaleja jo vakavamman harrastuksen erikoisaseita. Patruunat näihin aseisiin tehdään käytännössä aina täysin itse ja latausprosessiin kuuluvat mm. hylsyn muokkaus yleensä Lapuan 220 Russian hylsystä se ensin laajentaen ja sitten hylsyn kaulasta sorvaten juuri oman aseen patruunapesän mittoihin tarkasti yhteensopivaksi. Kun tämä latausprosessi on lopulta saatu vielä testattua mm. latauksen suuruuden ja latauspituuden kohdalta omalle aseelle sopivaksi, niin nautiskelu voi alkaa. Käytännön tarkkuus tämän kaliberin aseilla kun on monelle täyttä käsittämättömyyttä.

Kuvan Sako A1-lukkolaitteinen PPC-ase on varustettu Sakon normaalilla varmint-tukilla, mutta ko. aseeseen on myös teetetty toinen lasikuituinen ja massapedattu ns. kisa br-tukki enemmän kasa-ammunta painotteiseen toimintaan. Br-tukilla paras ampumani viiden laukauksen kasa on ollut 6.7mm sadalta metriltä kisaolosuhteissa. Kiväärissä on ppc-kaliberille tyylin mukainen ja tarkkuuden kannalta riittävä varsin lyhyt rst-piippu ja lisänä piipun suussa on vielä metsästyskäyttöä ajatellen 18x1 vaimenninkierre. Laukaisulaite on Sakon Target, eli säätömahdollisuuksia on jo suhteellisen hyvin ja laukaisu on tunnokas. Kuvan aseen kiikari on tyypillinen "oldschool" br-kiikari, eli Leupoldin 36x hyvin ohuella hiusristikolla, pikasäätöisillä target-torneilla ja parallaksinsäädöllä sekä vastavalosuojalla. Makuu-ammunta nautinnon maastossa takaavat Harriksen sivusuuntaan keinuva bipodi ja PPC-aseen hyvin maltillinen rekyyli. Kuvan kokoonpanolla on massaa ilman bipodeja n.4400g.

Lipasaukottoman rst-piippuisen PPC-aseen listahinta oli vuonna 1991 n. 6500mk (ppc-lisä n. +400mk ja rst-piippu n. +700mk). Sako 75 kivääriä sai myös tilata lipasaukottomana .308 custom-versiona ja vuonna 2004 listahinta moiselle aseelle oli jo lähes 2900€! Em. asetta valmistettiin lopulta 32 kappaletta ja suurin osa niistäkin meni Usa:an ja Australiaan. Suomeen aseita jäi lopulta vain yksi ja Viroon myös yksi. Nyt tuotannosta olevaa Sako 85-mallia ei voi edes tilata lipasaukottomana.

Insinöörilaite. Blaser D99 20-76 / 7x57r drillinki

Blaserin D99 drillinki jakaa ihmisten mielipiteitä jo pelkästä valokuvasta sen nähtyään. Tuossahan on piiput laitettu ihan väärinpäin on yleinen tokaisu. Blaserissa on myös ns. Jäger-sulku, eli erillinen iskureiden pohjaosa. Jäger rakennetta on pidetty erittäin vahvana ja se on myös Blaserin tapauksessa mahdollistanut kevytmetallien käytön muualla lukkorungossa tehden aseen kokonaispainosta kevyen. Tätä keveyttä ja siroutta tuovat myös 20-kaliberin haulipiiput ja Blaserin D99:iä ei muilla haulipiipuilla voi saadakaan. Haulipiippujen supistukset ovat lähes samanlaiset, ollen noin puolisuppeat. Aseen kokonaispituus on myös lyhyehkö, eli vain 101cm. Luotipiippu on vapaasti värähtelevä ja erittäin tarkan maineessa, ollen kuitenkin kiinteä mm. haulipiippujen täyteisen yhteenkäymisen omatoimiseen säätämiseen. Tehtaalla ase on tietysti säädetty toimimaan tässäkin tilanteessa ja aseen papereissa on koeammuntatodistukset ja käytetyt patruunat eritelty.

Vapaastivärähtelevän piipun ansiosta aseen kohdistamisen on todella helppoa. Blaserilla voit näet ampua useita peräkkäisiä laukauksia osumien pysyessä hienosti paikoillaan, ilman yhteenjuotettujen piippujen normaalia lämpövaeltelua. Luotipiipun sijainti haulipiippujen päällä tekee aseesta myös hyvin perus rinnakkaispiippuisen haulikon tuntuisen käsiteltävyydeltään, koska etutukki on hyvin matalalinjainen.

Blaserissa ei ole siis normaalista saksalaistyylistä poiketen herkistintä, vaan laukaisu on turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden nimissä tehty todella hyväksi ilman herkistintäkin. Etummaisesta liipaisimesta lähtee tarvittaessa piipunvalitsin ylhäällä ja punainen nasta näkyvissä luotipiippu.

Tukin kaulalla on myös turvallisuutta silmälläpitäen normaalin varmistimen paikalla viritin, joka on aina viritettävä ennen laukauksia. Viritin kyllä virittää aina kerrallaan molemmat haulipiiput tai oikean haulipiipun ja luotipiipun (vrt. esim. Blaser BBF 95 rihlakko). Blaserin viritin järjestelmä on monelle kynnyskysymys valita joku muu laatu-drillinki, mutta mielestäni tämäkin ratkaisu on ihan toimiva, eikä jäykkä ja hankalakäyttöinen, kuten monet sen väittävän olevan.

Blaserin oma pikajalkajärjestelmä on hyvin nerokas ja siro sekä se suo käyttäjälleen helpon ja suht edukkaankin mahdollisuuden pitää esim. kahta erityylistä tähtäintä vaikka ajojahteihin ja lintumetsälle. Yleiskiikariksi monipuoliseen käyttöön voisi hyvänä vaihtoehtona olla vaikka Swarovskin valopisteellinen Z6i koossa 1.7-10x42. Aseessa on toki avotähtäimet ja takahahlo on käännettävä suoden myös hyvinkin avaran ja nopeasti ammuttavan suurriistatyylisen tähtäinkuvan. Kuvan aseen päällä on korotornillinen Zeiss 6.5-20x50 kiikaritähtäin.

Yksi asia mikä itseäni kiehtoisi tämän tyyliseen aseeseen olisivat kyllä vaihtosupistajat. Niillä kun jokainen käyttäjä voisi hienosäätää haulikuvoita omiin käyttötarkoituksiinsa entistä paremmin toimiviksi.

R-kantaiset patruunat ovat etenkin yhdistelmäaseissa suosittuja, koska patruunoiden poistosta tulee näin yleensä helpompaa. Blaserissa tosin Jäger-sulun piipun takaosan lukko-uloke hieman hankaloittaa hylsyn poistoa. Toisaalta monet urakantaisen luotipiipun Blaseristit ovat taas kehuneet aseen erittäin hyvin toimivaa ja herkkää hylsykynttä.
7x57R on saksassa 7x65R:n tavoin erittäin suosittu kaliberi ja nykyään myös suomalaiset ovat ottaneet tämän kaliberin hyvin vastaan juuri yhdistelmäaseiden yleistyttyä. Patruunalla itselläänhän on jo ikää kunnioitettavasti, sillä sen urakantaversio 7x57 on kehitetty jo vuonna 1892 ja R-versio vuotta myöhemmin. RWS tekee laippakanta R-versiolle hyvinkin monenlaisia metsästyspatruunoita (tällä hetkellä taitaa olla valmistuksessa 8 eri latausta), mutta vallitettavasti niiden saatavuus on vain Suomessa aika heikkoa. Kaupoistamme löytyvätkin  yleisesti vain Norman ja Sellier Bellotin koko- ja osavaippa vaihtoehdot. Norman osavaippa on kehuttu 10.1g:n hirvilaillinen Oryx ja kokovaippa 9.7g:n Jagdmatch. Norma on myös ladannut Winchester European merkin alla Noslerin 9.7g:n Partitionia, joka on myös ihan hyvän peurapatruunan maineessa. Kaikkien Norman tekemien tehdaslatauksien lähtönopeudet ovat myös olleet hyvinkin samoja (795-805m/s), joten ne käyvät usein lähes "samaan reikään". 7x57R:ää ladataan yleisesti urakantaisen 7x57:n holkeilla, mutta tietysti hylsyn pidike on oltava omansa (vinkkinä 375 H&H:n sopiva). 7x57R kaliberin käyttöalue on lähestulkoon sama kuin .308:lla, joten ei ihme, että suosiota riittää.
Saksalaisissa 7mm aseissa on yleensä suosittu suhteellisen jyrkkiä nousuja, jotka tietysti vakauttavat hyvin raskaammat yli 10g:n luodit. Moderneissa Blaserin yhdistelmäaseissa niin kaliberissa 7x57R kuin 7x65R on yleinen 8.66" rihlan nousu.
Mielenkiintoisena trivia-tietona viimevuosisadan alun kuuluisa +1500 norsua kaatanut W.D.M Bell käytti menestyksekkäästi satoihin kaatoihinsa 7x57 Mauseria n. 11g:n kokovaippaluodilla. Vastoin yleistä käytäntöä hän pyrki nopeammalla ja pienikaliberisella luodilla (vrt. isot & hitaammat kaliberit tai osavaippaluodit) saavuttamaan riittävän luodin tunkeutumisen eläimen aivoihin ja näin nopean kaadon.

Alla itseladatun patruunan perus käyntiä 150m:ltä "repputuelta" D99:llä. Hornadyn 162gr BTHP antoi n.29mm kolmella laukauksella.

Rihlan makua. Blaser BBF95 12-76 / 7x57r

Saksalainen Blaser on tullut tunnetuksi laadukkaista aseistaan mm. suoravetolukkokivääri r-93:n ja sen "päivitetyn" version r-8:n kautta. Blaserin valikoimissa on myös mm. erittäin päteviä yhdistelmäaseita, kaksoisluodikoita, haulikkoja ja kertalaukauskiväärejä. Eräs tuttu nainen jätti halpojen rihlojen kokeilut väliin ja siirtyi suoraan suositun ja laadukkaan Blaser bbf 95:n omistajaksi.

Blaser 95:ssa on heti käteen otettuna laatuaseen tuntua. Viimeistely on aseessa hienoa, ase on todella siro ja kevyt sekä se heti kuin kosii kantajaansa metsälle tai ainakin nyt ampumaradalle. 95:ssa varmistimena toimii aseen iskureiden viritin ja tässä mallissa viritys on tehtävä joka laukaisun jälkeen, toisin kuin sisarmallissa 97:ssa, joka virittää aina molemmat piiput kerralla. Blasereissa ei ole muista saksalaisista valmistajista poiketen hyvinkin yleistä herkistimiä, mutta laukaisu on todella hyvä ilman herkistintäkin. Itse en ole vielä päässyt ko. asetta testaamaan edes radalla, mutta omistajan mukaan luotipiipun käynti on täysin riittävää lintumetsälle Norman 9.7g kokovaippa tehdaspatruunallakin.

Blaserin eräänlainen kilpailija Suomen markkinoilla tässä asekategoriassa voisi olla Haenel 810 Jaeger. "Jääkäri"on käsitykseni mukaan Merkelin sukua (Haenelin kai omistaa yhä H&K/Merkel konserni), joten varmasti kunnon laatua sekin olisi. Viimeistely ei ole Haenelissa Blaserin tai Merkelin tasoa, mutta hinta on vähän halvempi. Molemmat piiput taas virittyvät yhdellä kerralla vrt. esim. Blaserin 95. Etuliipaisimessa ei ole myöskään herkistintä ja jotkut yksilöt, mitä itse olen kokeillut, niin laukaisu on ollut inan rahiseva, mutta ei mitään Finnclassicin tai Valmet 412:n kehnoa tasoa lähelläkään. Tässäkin aseessa on kivan pieni ja siro olemus, tosin hieman futuristinen ja jos se ei haittaa, niin aina houkuttelevampaa. Kiikari menee Haenelin n.11mm uraan esim. Makin laadukkaalla saksalaisella pikajalalla nätisti kiinni. Pikajalkaa kun ei aseen mukana tule, niin se myös osin pienentää hintaeroa kilpailijoihin.

Molempiin aseisiin voi jälkikäteen halutessaan ostaa esim. 9.3x74R tuplapiiput ja näin saada monikäyttöisyyttä ja "potkua" vaikka hirvi- tai sikametsälle. Tämä lisävalinta on mielestäni perustellumpaa kyllä vain Haenelin tai Blaser bbf97:n molemmat iskurit kerralla virittävän aseen omistajalle.

Perus rihlakko. Finnclassic 512 SD - wannabe Valmet 412

Ei ole helppoa löytää laadukasta yhdistelmäasetta. Sukulaismiehen projekti kestikin toista vuotta ja siinä sivussa tehtiin suht yleinen suomalainen ratkaisu, eli ostettiin aina helposti löytyvä Finnclassic 512 SD rihlakko 308 luotipiipulla. Finnclassicciin päädyttiin Valmetin 412:sta ennemmin niiden järkevän hinnoittelun tähden. Suomessa 412:sten pyynnit kun ovat mielestäni aivan järjettömiä. Vanhoista kolhituista aseista pitäisi muka maksaa lähes saksalaisten laatuaseiden hintoja. Ei kiitos totesin.
Monet ovat moittineet Finnclassicceja viimeistelyltään Valmetteja heikommiksi, mikä osin varmasti pitääkin paikkaansa. Etenkin ensimmäisesten Italian aseiden laadunvalvonta oli ollut kuulemma todella heikkoa. Tämä yksilö on kyllä mielestäni yllättävän asiallisesti tehty ja ei ehkä ns. maanantaikappale. Finnclassicciin vaihdettiin heti aluksi kaksoisliipaisinjärjestelmä, mutta kun virepinnat pysyvät aivan ennallaan, niin laukaisu on mitä on. Talvihanskat kädessä laukaisu vielä menettelee, mutta jos oikein tarkkuutta lähdetään hakemaan, niin kyllä se aika karsea on. Piiput eivät ole onneksi toisiinsa juotettuja, joten osumat eivät lähde heti vaeltelemaan piipun lämmettyä ensilaukausten jälkeen. Painoa Italian Valmetissa on esikuvansa mukaisesti reilunpuoleisesti, vaikkakin paino toisaalta rauhoittaa mukavasti 308:n rekyylin ja tekee ammunnasta varsin rauhallisen tuntuista. Varmistin on todella äänekäs ja jossain peurakytiksellä saattaa aiheuttaa arkojen eläinten kanssa ongelmia.
Aseen mukana tuli Aimpointin moderni 9000:nen optilockin pikajalalla, mutta itse en pidä optilockia kovinkaan kummoisena jalkana ja se päivitettiin heti Makin laadukkaampaan saksalaiseen jalkaan. Esimerkiksi kiinnitysmekanismi on saksan pojan tuotteessa vain aivan eri planeetalta suomalaiseen tuherrukseen verrattuna. Valmetin vanha oma, tosin harvinainen pikajalka on myös optilockiin verrattuna paljon parempi tekele. Kun kaliberi ei ole R-kantainen, niin hylsyn ulosvedin tietysti on usein vähän mitä sattuu, mutta kyllä se finnclassicinkin kynsi/ulosvedin edes jotenkin toimii. Kaliberi valintana olimme päättäneet, ettemme osta mitään vanhan liiton 222 asetta, vaan ase saisi olla ns. hirvilaillinen. 308:n rinnalla 6.5x55 oli toinen potentialinen vaihtoehto Italian Valmettiin, mutta olimme myös päättäneet, että jos oikea saksalainen laatupeli jossain vaiheessa tulee sopuisasti vastaan, niin 7x57r olisi silloin se todennäköisin kaliberi. Suomessakin asekaupiaiden mukaan kuulemma nykyään menee kokoajan vähenevissä määrin ei hirvilaillisia yhdistelmäaseita kaupaksi ja saksassa niin yleinen ja kehuttu 7x57r vain kasvattaa suosiotaan.
Jos ja kun se sakemanni rihla tai drillinki tässä vielä tulee ostoslistalle, niin voimme hyvin jättää Finnclassicin vaikka tulevaisuuden tuplapiippu projektiksi. Suomessakin muutamat asesepät näköjään tekevät erikoistilauksesta ko. aseeseen piippupareja vaikka millä kaliberilla ja sellainen ase olisi kyllä myös kiva testata jossain vaiheessa. Näistä etenkin 9.3x62 tuplapiiput olisivat kiinnostavat tai toinen perus vaihtoehto voisi olla ihan tavallinen 30-06 ja hirvimetsälle Norman tehdas 13g:n Oryx luodilla ryyditettynä. Katsotaan nyt miten tässä vielä ajastaan käy, mutta yksi potentiaalinen .308 tuplapiippu paketti super-kevyellä Aimpointin Microlla on jo kyllä kolkutellut ovea kuin varkain. Aimpoint Micronkin kanssa tuplapiippuisen Finnclassicin painoksi tulee silti noin 4.25kg, eli mistään kevyestä aseesta ei ole silloinkaan kyse.