Insinöörilaite. Blaser D99 20-76 / 7x57r drillinki

Blaserin D99 drillinki jakaa ihmisten mielipiteitä jo pelkästä valokuvasta sen nähtyään. Tuossahan on piiput laitettu ihan väärinpäin on yleinen tokaisu. Blaserissa on myös ns. Jäger-sulku, eli erillinen iskureiden pohjaosa. Jäger rakennetta on pidetty erittäin vahvana ja se on myös Blaserin tapauksessa mahdollistanut kevytmetallien käytön muualla lukkorungossa tehden aseen kokonaispainosta kevyen. Tätä keveyttä ja siroutta tuovat myös 20-kaliberin haulipiiput ja Blaserin D99:iä ei muilla haulipiipuilla voi saadakaan. Haulipiippujen supistukset ovat lähes samanlaiset, ollen noin puolisuppeat. Aseen kokonaispituus on myös lyhyehkö, eli vain 101cm. Luotipiippu on vapaasti värähtelevä ja erittäin tarkan maineessa, ollen kuitenkin kiinteä mm. haulipiippujen täyteisen yhteenkäymisen omatoimiseen säätämiseen. Tehtaalla ase on tietysti säädetty toimimaan tässäkin tilanteessa ja aseen papereissa on koeammuntatodistukset ja käytetyt patruunat eritelty.

Vapaastivärähtelevän piipun ansiosta aseen kohdistamisen on todella helppoa. Blaserilla voit näet ampua useita peräkkäisiä laukauksia osumien pysyessä hienosti paikoillaan, ilman yhteenjuotettujen piippujen normaalia lämpövaeltelua. Luotipiipun sijainti haulipiippujen päällä tekee aseesta myös hyvin perus rinnakkaispiippuisen haulikon tuntuisen käsiteltävyydeltään, koska etutukki on hyvin matalalinjainen.

Blaserissa ei ole siis normaalista saksalaistyylistä poiketen herkistintä, vaan laukaisu on turvallisuuden ja helppokäyttöisyyden nimissä tehty todella hyväksi ilman herkistintäkin. Etummaisesta liipaisimesta lähtee tarvittaessa piipunvalitsin ylhäällä ja punainen nasta näkyvissä luotipiippu.

Tukin kaulalla on myös turvallisuutta silmälläpitäen normaalin varmistimen paikalla viritin, joka on aina viritettävä ennen laukauksia. Viritin kyllä virittää aina kerrallaan molemmat haulipiiput tai oikean haulipiipun ja luotipiipun (vrt. esim. Blaser BBF 95 rihlakko). Blaserin viritin järjestelmä on monelle kynnyskysymys valita joku muu laatu-drillinki, mutta mielestäni tämäkin ratkaisu on ihan toimiva, eikä jäykkä ja hankalakäyttöinen, kuten monet sen väittävän olevan.

Blaserin oma pikajalkajärjestelmä on hyvin nerokas ja siro sekä se suo käyttäjälleen helpon ja suht edukkaankin mahdollisuuden pitää esim. kahta erityylistä tähtäintä vaikka ajojahteihin ja lintumetsälle. Yleiskiikariksi monipuoliseen käyttöön voisi hyvänä vaihtoehtona olla vaikka Swarovskin valopisteellinen Z6i koossa 1.7-10x42. Aseessa on toki avotähtäimet ja takahahlo on käännettävä suoden myös hyvinkin avaran ja nopeasti ammuttavan suurriistatyylisen tähtäinkuvan. Kuvan aseen päällä on korotornillinen Zeiss 6.5-20x50 kiikaritähtäin.

Yksi asia mikä itseäni kiehtoisi tämän tyyliseen aseeseen olisivat kyllä vaihtosupistajat. Niillä kun jokainen käyttäjä voisi hienosäätää haulikuvoita omiin käyttötarkoituksiinsa entistä paremmin toimiviksi.

R-kantaiset patruunat ovat etenkin yhdistelmäaseissa suosittuja, koska patruunoiden poistosta tulee näin yleensä helpompaa. Blaserissa tosin Jäger-sulun piipun takaosan lukko-uloke hieman hankaloittaa hylsyn poistoa. Toisaalta monet urakantaisen luotipiipun Blaseristit ovat taas kehuneet aseen erittäin hyvin toimivaa ja herkkää hylsykynttä.
7x57R on saksassa 7x65R:n tavoin erittäin suosittu kaliberi ja nykyään myös suomalaiset ovat ottaneet tämän kaliberin hyvin vastaan juuri yhdistelmäaseiden yleistyttyä. Patruunalla itselläänhän on jo ikää kunnioitettavasti, sillä sen urakantaversio 7x57 on kehitetty jo vuonna 1892 ja R-versio vuotta myöhemmin. RWS tekee laippakanta R-versiolle hyvinkin monenlaisia metsästyspatruunoita (tällä hetkellä taitaa olla valmistuksessa 8 eri latausta), mutta vallitettavasti niiden saatavuus on vain Suomessa aika heikkoa. Kaupoistamme löytyvätkin  yleisesti vain Norman ja Sellier Bellotin koko- ja osavaippa vaihtoehdot. Norman osavaippa on kehuttu 10.1g:n hirvilaillinen Oryx ja kokovaippa 9.7g:n Jagdmatch. Norma on myös ladannut Winchester European merkin alla Noslerin 9.7g:n Partitionia, joka on myös ihan hyvän peurapatruunan maineessa. Kaikkien Norman tekemien tehdaslatauksien lähtönopeudet ovat myös olleet hyvinkin samoja (795-805m/s), joten ne käyvät usein lähes "samaan reikään". 7x57R:ää ladataan yleisesti urakantaisen 7x57:n holkeilla, mutta tietysti hylsyn pidike on oltava omansa (vinkkinä 375 H&H:n sopiva). 7x57R kaliberin käyttöalue on lähestulkoon sama kuin .308:lla, joten ei ihme, että suosiota riittää.
Saksalaisissa 7mm aseissa on yleensä suosittu suhteellisen jyrkkiä nousuja, jotka tietysti vakauttavat hyvin raskaammat yli 10g:n luodit. Moderneissa Blaserin yhdistelmäaseissa niin kaliberissa 7x57R kuin 7x65R on yleinen 8.66" rihlan nousu.
Mielenkiintoisena trivia-tietona viimevuosisadan alun kuuluisa +1500 norsua kaatanut W.D.M Bell käytti menestyksekkäästi satoihin kaatoihinsa 7x57 Mauseria n. 11g:n kokovaippaluodilla. Vastoin yleistä käytäntöä hän pyrki nopeammalla ja pienikaliberisella luodilla (vrt. isot & hitaammat kaliberit tai osavaippaluodit) saavuttamaan riittävän luodin tunkeutumisen eläimen aivoihin ja näin nopean kaadon.

Alla itseladatun patruunan perus käyntiä 150m:ltä "repputuelta" D99:llä. Hornadyn 162gr BTHP antoi n.29mm kolmella laukauksella.

Rihlan makua. Blaser BBF95 12-76 / 7x57r

Saksalainen Blaser on tullut tunnetuksi laadukkaista aseistaan mm. suoravetolukkokivääri r-93:n ja sen "päivitetyn" version r-8:n kautta. Blaserin valikoimissa on myös mm. erittäin päteviä yhdistelmäaseita, kaksoisluodikoita, haulikkoja ja kertalaukauskiväärejä. Eräs tuttu nainen jätti halpojen rihlojen kokeilut väliin ja siirtyi suoraan suositun ja laadukkaan Blaser bbf 95:n omistajaksi.

Blaser 95:ssa on heti käteen otettuna laatuaseen tuntua. Viimeistely on aseessa hienoa, ase on todella siro ja kevyt sekä se heti kuin kosii kantajaansa metsälle tai ainakin nyt ampumaradalle. 95:ssa varmistimena toimii aseen iskureiden viritin ja tässä mallissa viritys on tehtävä joka laukaisun jälkeen, toisin kuin sisarmallissa 97:ssa, joka virittää aina molemmat piiput kerralla. Blasereissa ei ole muista saksalaisista valmistajista poiketen hyvinkin yleistä herkistimiä, mutta laukaisu on todella hyvä ilman herkistintäkin. Itse en ole vielä päässyt ko. asetta testaamaan edes radalla, mutta omistajan mukaan luotipiipun käynti on täysin riittävää lintumetsälle Norman 9.7g kokovaippa tehdaspatruunallakin.

Blaserin eräänlainen kilpailija Suomen markkinoilla tässä asekategoriassa voisi olla Haenel 810 Jaeger. "Jääkäri"on käsitykseni mukaan Merkelin sukua (Haenelin kai omistaa yhä H&K/Merkel konserni), joten varmasti kunnon laatua sekin olisi. Viimeistely ei ole Haenelissa Blaserin tai Merkelin tasoa, mutta hinta on vähän halvempi. Molemmat piiput taas virittyvät yhdellä kerralla vrt. esim. Blaserin 95. Etuliipaisimessa ei ole myöskään herkistintä ja jotkut yksilöt, mitä itse olen kokeillut, niin laukaisu on ollut inan rahiseva, mutta ei mitään Finnclassicin tai Valmet 412:n kehnoa tasoa lähelläkään. Tässäkin aseessa on kivan pieni ja siro olemus, tosin hieman futuristinen ja jos se ei haittaa, niin aina houkuttelevampaa. Kiikari menee Haenelin n.11mm uraan esim. Makin laadukkaalla saksalaisella pikajalalla nätisti kiinni. Pikajalkaa kun ei aseen mukana tule, niin se myös osin pienentää hintaeroa kilpailijoihin.

Molempiin aseisiin voi jälkikäteen halutessaan ostaa esim. 9.3x74R tuplapiiput ja näin saada monikäyttöisyyttä ja "potkua" vaikka hirvi- tai sikametsälle. Tämä lisävalinta on mielestäni perustellumpaa kyllä vain Haenelin tai Blaser bbf97:n molemmat iskurit kerralla virittävän aseen omistajalle.

Perus rihlakko. Finnclassic 512 SD - wannabe Valmet 412

Ei ole helppoa löytää laadukasta yhdistelmäasetta. Sukulaismiehen projekti kestikin toista vuotta ja siinä sivussa tehtiin suht yleinen suomalainen ratkaisu, eli ostettiin aina helposti löytyvä Finnclassic 512 SD rihlakko 308 luotipiipulla. Finnclassicciin päädyttiin Valmetin 412:sta ennemmin niiden järkevän hinnoittelun tähden. Suomessa 412:sten pyynnit kun ovat mielestäni aivan järjettömiä. Vanhoista kolhituista aseista pitäisi muka maksaa lähes saksalaisten laatuaseiden hintoja. Ei kiitos totesin.
Monet ovat moittineet Finnclassicceja viimeistelyltään Valmetteja heikommiksi, mikä osin varmasti pitääkin paikkaansa. Etenkin ensimmäisesten Italian aseiden laadunvalvonta oli ollut kuulemma todella heikkoa. Tämä yksilö on kyllä mielestäni yllättävän asiallisesti tehty ja ei ehkä ns. maanantaikappale. Finnclassicciin vaihdettiin heti aluksi kaksoisliipaisinjärjestelmä, mutta kun virepinnat pysyvät aivan ennallaan, niin laukaisu on mitä on. Talvihanskat kädessä laukaisu vielä menettelee, mutta jos oikein tarkkuutta lähdetään hakemaan, niin kyllä se aika karsea on. Piiput eivät ole onneksi toisiinsa juotettuja, joten osumat eivät lähde heti vaeltelemaan piipun lämmettyä ensilaukausten jälkeen. Painoa Italian Valmetissa on esikuvansa mukaisesti reilunpuoleisesti, vaikkakin paino toisaalta rauhoittaa mukavasti 308:n rekyylin ja tekee ammunnasta varsin rauhallisen tuntuista. Varmistin on todella äänekäs ja jossain peurakytiksellä saattaa aiheuttaa arkojen eläinten kanssa ongelmia.
Aseen mukana tuli Aimpointin moderni 9000:nen optilockin pikajalalla, mutta itse en pidä optilockia kovinkaan kummoisena jalkana ja se päivitettiin heti Makin laadukkaampaan saksalaiseen jalkaan. Esimerkiksi kiinnitysmekanismi on saksan pojan tuotteessa vain aivan eri planeetalta suomalaiseen tuherrukseen verrattuna. Valmetin vanha oma, tosin harvinainen pikajalka on myös optilockiin verrattuna paljon parempi tekele. Kun kaliberi ei ole R-kantainen, niin hylsyn ulosvedin tietysti on usein vähän mitä sattuu, mutta kyllä se finnclassicinkin kynsi/ulosvedin edes jotenkin toimii. Kaliberi valintana olimme päättäneet, ettemme osta mitään vanhan liiton 222 asetta, vaan ase saisi olla ns. hirvilaillinen. 308:n rinnalla 6.5x55 oli toinen potentialinen vaihtoehto Italian Valmettiin, mutta olimme myös päättäneet, että jos oikea saksalainen laatupeli jossain vaiheessa tulee sopuisasti vastaan, niin 7x57r olisi silloin se todennäköisin kaliberi. Suomessakin asekaupiaiden mukaan kuulemma nykyään menee kokoajan vähenevissä määrin ei hirvilaillisia yhdistelmäaseita kaupaksi ja saksassa niin yleinen ja kehuttu 7x57r vain kasvattaa suosiotaan.
Jos ja kun se sakemanni rihla tai drillinki tässä vielä tulee ostoslistalle, niin voimme hyvin jättää Finnclassicin vaikka tulevaisuuden tuplapiippu projektiksi. Suomessakin muutamat asesepät näköjään tekevät erikoistilauksesta ko. aseeseen piippupareja vaikka millä kaliberilla ja sellainen ase olisi kyllä myös kiva testata jossain vaiheessa. Näistä etenkin 9.3x62 tuplapiiput olisivat kiinnostavat tai toinen perus vaihtoehto voisi olla ihan tavallinen 30-06 ja hirvimetsälle Norman tehdas 13g:n Oryx luodilla ryyditettynä. Katsotaan nyt miten tässä vielä ajastaan käy, mutta yksi potentiaalinen .308 tuplapiippu paketti super-kevyellä Aimpointin Microlla on jo kyllä kolkutellut ovea kuin varkain. Aimpoint Micronkin kanssa tuplapiippuisen Finnclassicin painoksi tulee silti noin 4.25kg, eli mistään kevyestä aseesta ei ole silloinkaan kyse.