Helmi! Lipasaukoton Sako AII Varmint Stainless

Nyt esittelyssä on todella harvinainen Sakolainen. Ase on klassikko Sako AII:n lipasaukoton Varmint-versio Sakon omalla rosteripiipulla. Kaliberi on tuttu .308.
Mielestäni Sakon A-sarjalaisten Varmint tukit ovat yhdet parhaimmista metsästysaseiden tukeista kautta aikojen. Tukin muotoilu, ergonomia ja estetiikka vain sopivat itselleni lähes täydellisesti.

Tämän aseen keskiraskaalla RST-piipulla on mittaa 603mm. Laukaisulaite on tietysti täysin säädettävä ja yleiskäyttöön todella loistelias Target. Tukki on massapedattu ja liipaisinkaarena / kehyksen pohjarautana toimii makasiinillinen L579:n alarauta. Itse makasiinin tilalla on tässä aseessa vain umpipuinen "ploki". Sakon tehtaalla tehtiin 80-luvulla tällaisia yksittäisiä todella uniikkeja aseyksilöitä. Pelkän aseen paino on 4030g.

Kuvassa kiikarina on hyvinkin asiallinen ja mielestäni hintaluokassaan erinomainen Meoptan 6-18x50 Meopro. Kiikari on varustettu Mildot-ristikolla, korotorneilla ja käytännöllisellä kolmannen sivutornin parallaksin säädöllä.
Radalle tämän laitteen kanssa pitäisi kyllä päästä, jotta kokonaisuuden potentiaaleista saisi jonkinlaisen kuvan. Ajatuksissa pyörii myös haave saada alkuperäisen piipun tilalle jotain muuta, vaikkapa joku tiukkanousuinen 6mm.

Target laukaisukoneistossa on kolme säätöruuvia:
1. kasvattaa myötäpäivään säädettäessä etuvedon vastusta.
2. lyhentää myötäpäivään säädettäessä etuvedon pituutta. Tätä säätöä ei saa myös säätää täysin pois (ase ei kestä vireessä).
3. kasvattaa myötäpäivään säädettäessä laukaisuvastusta (n.250g-1500g).

6mm:n piipulla ase antoi ensitesteissä perus- 32mm kasan 3ls:lla 300m:ltä bipodeilta ammuttuna. Pystyhajonta viittaa tyypilliseen epätasaiseen bipodin paineeseen, koska keli oli hyvin rauhallinen -2c lumisadepäivä.

Nyt talven pimeinä viikonloppuina on AII:n "päivittäminen" ensi syksyn lintuaseeksi alkanut toden teolla. McMillanin sääolosuhteille tunteeton hyvin kevyt kuitutukki on kohta jo pilaripetausvaiheessa ja testejä 6mm:n piipullakin on jo tehty. Hyvältä näyttää.

Projekti on valmis. Suuri kiitos Arille ja Juhalle avusta! Nyt vain radalle hakemaan latauksia ja testaamaan kokonaisuutta. Ilman kiikaria kuvan aseen paino on 3750g, josta piipun osuus on 1750g. Ase soveltuisi tarvittaessa painonsa puolesta myös kevyen luokan kasa-ammuntaan.

Alla kokoonpano Swarovskin 5-30x50 Gen.II Z6i:n kanssa. Farleyn kasa-ammuntapenkissä on myös kiinnitettynä patruunateline, joka nopeuttaa ampumasuoritusta radalla. Swarovskin kanssa ase painaa jalkoineen 4610g.

6XC lintu- ja peurapatruunat saatiin helposti käymään ns. yhtä reikää. Taulussa 2+2 luotia, 105gr Lapua Scenar ja 95gr Barnes X.

105gr Scenar kävi 5ls:lla 550metriin ao:n 78mm, mutta kova väre hankaloitti puhtaan ammuntasuorituksen tekoa huomattavasti. Piippuna ammunnassa oli 6XC.

"Insinöörilaitteen" tuplakivääriversio. Blaser D99 Duo Drillinki

Tällä kertaa sain testattavaksi ja esittelyyn mielenkiintoisen tuplakiväärin ja vielä kolmipiippuisena drillinkinä. Ase on Luxus -mallinen ja siinä on lukkorungossa perus Standard- versiota enemmän kaiverruksia, sekä aseen puut ovat luokkaa 4 tai 5. Aseen haulipiippu on kaliberiltaan 20/76 ja kahdet luotipiiput 30-06. Aseen luotipiiput ovat vapaastivärähtelevät ja säädettävissä eri patruunoille.

Pelkän aseen paino on 4020g ja Blaserin oman pikajalan ja kuvan Zeissin 2-8x42 Conquest DL kiikarin kanssa painoa kokonaisuudella on 4690g. Pituutta aseella on vain 101cm ja mielestäni aseessa on erittäin hyvä tasapaino ja ampumatuntuma. Suomessa kyseisenlaisia aseita näkee todella harvoin. Frankonian sivuilta löytyy ko ase ja nyt marraskuussa 2014 pelkän aseen hinta on Saksassa 7130€. Pikajalan ja kuvan Zeissin valopisteellisen kiikaritähtäimen kanssa paketin hinta on Suomessa uutena n.9000€.

Kohdistuksen jälkeen testasin nopeita tuplalaukauksia ja kyllähän tämä ase toimi. Alla nätti n.18mm kasa 150m:iin Winchesterin 150gr Powerpoint tehdas-metsästyspatruunalla. Käytössä oli etutuki ja 20x kiikaritähtäin.

D99:n toisen kiikarin, eli kiinteän Zeissin 7x50:sen testauksessa ei käynti ollut mihinkään kadonnut. Kohdistuksessa taas pikatuplalaukauksella 150m:iin Powerpoint antoi n.20mm kasan. Hurjaa käyntiä mielestäni!

Sikajahtiin lähtiessä kävin testaamassa potentiaaliset 30-06 patruunat ja muutaman täyteisen -15c pakkaskelissä. Mielestäni ratakäynti lupaa hyvää. Kiikarissa oli suurennosta 4x. Slugit ammuin vapaalta kädeltä ja kiväärin kohdistuksen etutuelta.

Sikapyssy. Heckler & Koch HK940

Vastaani tuli kaverin asekaapista vaihteeksi mielenkiintoinen itselataava Saksalainen metsästyskivääri. Ase on Heckler & Koch tehtaan HK940 kaliberissa 30-06 ja se on valmistettu vuonna 1993. HK-sarjan aseita on valmistettu myös kalibereissa .308 (HK770) ja .223 (HK630).

Ase on hidastetun rullasulun periaatteella toimiva. Aseen piippu on 55cm pitkä ja sen suulla on liekinsammutin / kompensaattori. Vakiolipas on kolmelle patruunalle, mutta aseeseen on saanut myös kahden ja kymmenen patruunan lippaita. Painoa itse aseella on n.3900g ja kuvan kokoonpanolla 4480g. 

Hecklerin oma HK05 pikajalka on jämäkästi tehty ja kuvan aseessa on kiikarin renkaiden tilalla picatinnykisko ja siinä Aimpointin Micro valopistetähtäin. Aseen omat avotähtäimet ovat säädettävät ja takahahlo alaskääntyvä. HK940:n varmistin on aseen vasemmalla kyljellä liipaisinkaaren yläpuolella. Oudohko sijainti pohjautuu pistoolikahvaisen G3-palveluskiväärin varmistimen paikkaan, jonka konstruktiolle HK-sarjan metsästysaseet pohjautuvat. Varmistin toimii ainoastaan ase viritettynä. Aseen lukko pitää viritettäessä päästää täysin omalla painollaan eteen, ilman sen liikettä hidastaen. Tämä kannattaa huomioida, jos on tarve mennä esim. passiketjuun äänettömästi.

Asetta ensi kertaa makuulta bipodituelta kohdistettaessa se antoi 150 metriin kolmella laukauksella Winchesterin halvalla 150gr:n osavaippapatruunalla oheisen n.68mm (n.1.5moa) kasan. Aikalailla oletettu tulos kymmenen kertaa suurentavan kiikarin kanssa ammuttuna. Rekyyliä on, mutta suujarru kyllä rauhoittaa ammunnan hyvinkin miellyttäväksi. Aseen laukaisu on itselaatavaksi myös yllättävän hyvä ja siinä on selkeä lyhyt etuveto.

Erikoismallin lyhyempi 30-06. Mauser M03 Solid Special

Nyt esittelyssä on vaihtopiippuinen ja virittimellä varustettu Mauser M03 hieman erikoisemmalla kokoonpanolla. Aseen tukki on kokonaispituuden puolesta lyhyen Alpine/Stalker-mallin tyylinen ja kauniilla etu-schnabelilla, mutta aseen peräosa on kuitenkin suora ja perinteisellä poskipakalla olevasta Solid-versiosta. Solid-version tukissa on painotettu suurempien ns. Africa-kaliberien hyvää ammuttavuutta ja rekyylin hallittavuutta, samalla kun piippukouru on avarrettu ja sallii näin myös paksumpien sekä/tai suurempikaliberisten piippujen käytön.

Kuvan aseen kaliberi on metsästyksessä hyvin monikäyttöinen 30-06 ja sen kylmätaotulla piipulla on pituutta klassiset 51cm. Mauserin helposti ilman työkaluja purettavassa lukossa on kuusi kahdessa rivissä olevaa supervahvaa sulkuolkaa ja kammen liike on vain 60 astetta. M03:ssa ei ole merkille tyypillistä kontrolloitua patruunan syöttöä. Hylsyn ulosheitin on aktiivinen jousikuormitteinen tappi.
Aseesta löytyvät säädettävät valkoiset ns. ajojahti-avotähtäimet ja piipun suulla on 15x1 vaimenninkierre. Mauserin omassa pikajalassa on kiskollinen Zeissin 1.1-4x24 Varipoint korotornilla varustettuna. Perälevy on Pachmayrin paksu kuminen, joka on erinomaisessa maineessa etenkin suurempien kaliberien "kesyttäjänä". Aseen takatukin sisälle voi myös halutessaan asentaa Kickstop -rekyylin vaimentajan, joka kylläkin nostaa (+ osin tasapainottaa) aseen painoa n.600g. Mauserin yhdestä palasta työstetty täysteräskonstruktio (jopa lipaskuilu on samaa palaa) on kevyimmilläänkin raskaahko ja tämänkin suhteellisen kompaktin (kokonaispituus 103cm) set-upin kokonaispaino on ilman bipodeja n.4330g. Pelkkä ase ko. piipulla ilman kiikaritähtäintä ja pikajalkaa painaa n.3700g.
Aseen laukaisukoneisto on saksalaiseen tyyliin herkistimellä varustettu ja säädettävä. Herkistimen vastuksen voi säätää 100-300g:n välille. Tukin pähkinäpuu on sävyltään todella syvän tummaa ja sen kämmenpahka on erittäin hyvin käteen istuvaa paksuhkoa mallia. Tukin ja aseen yleinen viimeistely on hyvin huolellisesti tehtyä. Aseessa on helppokäyttöinen viiden patruunan kaksirivinen lipas ja sen voi halutessaan lukita kiinteäksi makasiiniksi. Rankkaa metsästyskäyttöä silmälläpitäen metalliosat ovat myös ennen mustausta plasmanitratut ja näin niille on saatu erittäin hyvin kulutusta- ja käyttöä kestävä pinta. Oman kokemukseni pohjalta voin jopa sanoa sen olevan kotimaisten aseiden rst-osien veroinen, tai jopa parempi.

Siro lintuluodikko. Jyri Jalonen JJ-91 kaliberissa 22-250

Sain tällä kertaa testattavakseni harvinaisemman ja mielestäni hyvinkin komean Jyri Jalosen JJ-91 lintuluodikon kaliberissa 22-250. JJ-91 lukkolaite on suunniteltu kalibereille kokoluokassa .222, .223, 6mm PPC, 6mm BR ja 7.62x39. Painoa aktiolla lukkopultteineen on noin 1200g, lukon liike on 77mm ja paksuutta sirolla "pultilla" on 15mm.
Aseen 57cm:n metsästysprofiilin piippu on E Mäkisen jo hieman vanhempaa 90-luvun alkupuolen tuotantoa 14"-nousulla. Varmistimella varustettu laukaisulaite on säädettävissä ja erittäin tunnokas. Viiden patruunan lipas on yksirivinen ja täysmetallinen.
Aseen paino kuvan Leupold FX-3 30x40 kiikarin kanssa on 3790g. Tukin tekijästä ei ole täyttä varmuutta (oletan, että se on A Lauronen), mutta työnjälki ja käteen istuvuus ovat hyvää tasoa. Montecarlo-tyylinen poskipakka on käytännöllinen ja ruusupuiset pistooliperän pohja sekä etutukin schnabel tuovat tyylikkyyttä aseen yleisilmeeseen. Perälevy on myös aseen kokonaisuuteen hienosti sopiva Sako A1:sten kuminen ja Pachmayr -tyylinen.

22-250 on kaliberina hieman ristiriitaisessa maineessa. Osa pitää sitä täysin pelkkänä ns. Varmint-kaliberina, jolla vain räjäyttää kaiken syötävän riistan. Kaliberia itse oikeasti käyttäneet ja sen salohin enemmän perehtyneet metsästäjät eivät haluaisi vastaavasti luopua kaliberista lähes mistään hinnasta. Kaliberille ovat ominaista erittäin suora luodin lentorata (helpottaa esim. lintumetsällä osumista, jos matkan arviointi ilman laseretäisyysmittaria ei satu aivan kohdalleen) ja yleinen 22-250:n maine helposta tarkaksi ladattavuudesta.

Norman tehdaslataus 3.6g Jagdmatch ei vakautunut Mäkisen piipusta, mutta ensimmäiset omat latauskokeilut Noslerin 52gr:n Custom Competitionilla antoivat lupaavan n.19mm kasan kolmella laukauksella sataan metriin vaihtelevissa tuuliolosuhteissa. Huippukäyntiä ajatellen piippu kannattaisi kyllä todennäköisesti vaihtaa johonkin amerikkalaiseen rst-versioon.

Uudemmat latauskokeilut 52CC:llä antoivat 150m:iin 3ls:lla jo paremman n.18mm kasan. Kohta tarkkuus riittäisi jo lintumetsällekin.

Klassikko rihlakko. Tikka m07 Deluxe haulikkorihla

Nyt tutustumisen kohteena on käytetty, mutta aivan kuin kaupan uusi eräs suomalaisen asehistorian klassikko, eli Toivo Pirttimäen suunnittelema Tikka m07 Deluxe haulikkorihla. Tikka m07 on ollut Suomessa sekä Ruotsissa hyvin suosittu yhdistelmäasemalli ja kuvan ase on ruusupuisella pistoolikahvan pään somisteella, leikatuilla karhennuksilla, sekä ventiloidulla tähtäinkiskolla oleva Deluxe -versio. 

Tikka ensiesitteli m07:n edeltäjän m66-67 haulikkorihlan vuonna 1966 (1967 ovh. oli 398mk, 1970 435mk, 1971 485mk Hjortilla ja Keskolla samana vuonna 570mk + lvv, 1977 Elorannalla std. 1697mk ja dlx 1941mk, 1978 std. 1825mk ja dlx 2090mk, 1981 std. 2475mk ja dlx 2590mk + M77K 3770mk) ja m07 malli astui kuvoihin vuonna 1970. Ensimmäisissä m66-67 -malleissa piipun valitsimen nuppi oli pyöreä, piiput olivat osin yhteen juotetut, laukaisukoneisto yksinkertaisempi kuin parannetussa m07:ssa, hanan muoto oli myös kapea ja haulipiipun päällä ei ollut tähtäyskiskoa. m66-67:aan valmistettiin myös 50kpl:een sarja Trap-piippuja (1968 ovh. 300mk sovitettuna). Viimeisimmät m07 mallit valmistettiin 1984 (ovh. oli tuolloin n.3000mk, l. nykyrahassa n.930€) ja vielä vuonna 1985-1987 valmistettiin pienehkö erä hyvinkin samanlaista myös hanallista m08 mallia. Hanallisten tikkojen rinnalla kulki hanaton "vaihtopiippu" M77K-malli, kun nyt esiteltävä mallisarja on suunniteltu vain yhdistelmäaseeksi. Aseseppä Mäkinen osti paljon erilaisia Tikka -aseiden osia Tikkakosken tehtaiden lopetettua toimintansa ja näistä osista on koottu erinäisiä m-sarjan aseita myös 2000-luvun taitteessakin.
Hanallisessa m07:ssa ei ole perinteistä varmistinta lainkaan, vaan aseen suunnittelija on luottanut ns.  puolivirevarmistukseen, jossa hanan liike on sen keskellä lepoasennossa ja koskettamatta iskureita. Ase todellakin on myös turvallinen ja se ei laukea itsestään (ainoastaan liipaisin täysin pohjaan painettuna), vaikka hanaan kohdistuisi esim. metsässä kolhaisuja tai hanan viritys kohmeisilla sormilla lipsahtaisi vahingossa vapaaksi. Hanallisen aseen käyttö vaatii kyllä muutoin oman tottumuksensa. Moni siitä pitää, eikä suostuisi omasta m07:sta luopumaan mistään hinnasta. Piipun vaihdin on omasta mielestäni erittäin looginen. Kun vaihdin on ylhäällä, ammutaan yläpiippua (haulikkoa) ja kun se on alhaalla, on vuorossa luotipuolen alapiippu.    

Lukkokehys on terästä ja kauniisti sinistetty ja kiiloitettu aivan kuten piiputkin. Hanallisiin Tikkoihin on saanut valita luotikaliberiksi joko 222:n, 222 Magnumin, 223:n, 5.6x50RM:n, 5.6x52R:n tai .30-30:n. 222 on ollut kaliberina  ylivoimaisesti suosituin, vaikka 5.6x50RM olisi myös hyvinkin toimiva pienriistametsällä. 5.6x52R:n suosiota on laskenut siinä käytettävien .228- luotien hyvin pieni tarjonta. Aseen haulipiipulla on pituutta 25" ja supistus on leimojen mukaan 18.4, eli 3/4-suppea. Aseessa on yksiosainen patruunoiden ulostyönnin, jolloin ampumattomatkin patruunat tulevat ammuttujen kanssa aina yhtäaikaa ylös. Piipun päällä oleva ristikarhennettu ja ventiloitu tähtäinkisko on n.9,5mm leveä. Kuvan aseen pesitys on m07:issa harvinainen 12/76. 12/76 pesitystä valmistettiin vain aivan mallisarjan loppuaikoina. Vuosina 1972-1974 asetta valmistettiin myös vaihdettavalla hieman ulkonevalla supistajalla olevana versiona. Tyypillisin supistus holkeissa oli todella tiukka 1/1, mutta myös puolisuppeaa holkkia on käytetyissä aseissa aina silloin tällöin näkynyt. Moni on myös esim. asesepillä avarruttanut holkkeja väljemmiksi.

Vapaasti liikkuvan luotipiipun pituus on 22.8" ja aseen .222 kaliberin piipun rihlan nousu on tyypillinen 14", jolla hyvin toimivia luotipainoja ovat max. 56 grainiset (3.6g) luodit. Yleisesti perus 3.2g:n luoti on ollut se toimivin vaihtoehto. Piipun suun hela toimii myös suujarruna, joskin 222:n rekyyli ei sitä tarvitsisi. Eri mallisarjojen aikoina helan muoto ja -rakenne ovat myös hieman muuttuneet. Olennaista helassa aseen tarkkuuden kannalta on pitää se irti piipusta ja esim. aina aika-ajoin sumuttaa ohutta aseöljyä ja paineilmaa piipun ja helan väliin. 

Aseen laukaisu on hyvin siisti ja vastus säädettävissä (liipaisimen etummainen ruuvi on virepinnat, joita harvemmin tarvitsee säätää ja takimmainen säätöruuvi on vastus). Ero Valmet 412:n mielestäni karseaan laukaisuun on kiväärikäytössä huomattava. Ase on hyvin siro ja painoa sillä on maltilliset 3300g sekä kokonaispituutta 1030mm. 

Aseen päällä on 11mm kiikarin kiinnitysura. Tikan omaa asiallista Deluxe -pikajalkaa on nykyään käytettynä niukanlaisesti tarjolla, mutta esim. Apelin saksalaista laadukasta pikajalkaa valmistetaan edelleen. Kuvan aseessa on kiinni saksalainen Makin pikajalka, jota ei aseen hanan vuoksi voi käyttää rekyylistopparilla ilman jalan modifiointia, vaan jalka on tuettu kiikarin kiinnityssuran etureunaan (en suosittele pysyväisratkaisuksi). Etenkin Ruotsissa eräs Tikkojen kiikarin jalkamalli on ollut Stigan alumiininen sivulle kääntyvä, ei kylläkään kovin laadukkaalta tuntuva versio.

Käytetyn aseen ostajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota luotipiipun sisäiseen kuntoon, sillä materiaali on ollut syöpymisherkkää. Tyypillisesti käytetyistä Tikan rihlakoista pyydetään n.400-800€ riippuen tietysti aseen kunto ja varusteet. m08 -mallia valmistettiin vientiin myös 20/76 haulipiipulla ja 6.5x55 sekä .308 luotikalibereilla ja näitten vientimallien pyyntihinnat ovat usein nousseet hyvinkin korkeiksi. Saksasta ja Ruotsista hakemalla niin m07 kuin m08 -malleihin voi törmätä suhteellisen helposti ja siellä aseiden pyyntihinnat ovat selkeästi maltillisempia.  Arma Fennican mukaan m07-aseita valmistettiin n.30000kpl, mutta ilmeisesti Suomeen niistä jäi vain vajaa 10000. USA:ssa ase oli Ithaca Lsa Combo tai Tikka Lsa Gun Combo. Kanadassa ase oli Tikka M07 ja Ruotsissa se tunnettiin Tikka M70 -nimellä. m07:aa on valmistettu vuodesta 1976 lähtien myös herkistinlaukaisukoneistolla ja m08:n piiput ovat sovitettavissa m07- malliin. 
Hauska kuriositeetti Tikan rihlakkoihin löytyy Ruotsin kuninkaan "aselistasta". Siellä on maininta; Bockbücheflinte, Jaktvapen, Tikka, 1971, joten ilmeisesti Kaarle Kustaan asekaapistakin löytyy moinen ase.

Alla kohdistuksen jälkeen ammuttu kolmen laukauksen asiallinen n.11mm kasa 100m:iin Sakon tehdaslataus 3.2g:n Rangella (Tikka takoo tarkasti). Lähtönopeudet V1 olivat tasaisesti 1001m/s tai 1002m/s (patruunapaketissa V0 975m/s). Ammunta tapahtui bipodituelta patruunapaketti takatukin alla ja niin nopeasti kuin mahdollista, eli näyttäisivät piipun helat olevan irti piipusta. Kiikarina oli Dot-ristikollinen Schmidt&Benderin 12x42 Optilockin 11mm jaloissa.

Kotimainen Custom-kivääri. Jyri Jalonen JJ-92

Tällä kertaa vastaan tuli ns.custom-kivääri. Ase on tunnetun Suomalaisen aseseppä Jyri Jalosen tuote ja malliltaan JJ92 (lipasaukoton järeä n.1570g:n painoinen teräslukkoaktio). Jyrin oma suunnitelema ja itse valmistama lukko pohjautuu osin Tikan maineikkaaseen M55 & M65 -sarjaan, mutta mm. lukon kampi on irroitettavaa mallia. Monen mielestä Suomen aseteollisuudessa koettiin sen historian synkimpiä hetkiä, kun M-sarjan valmistus lopetettiin. Onneksi vielä toistaiseksi Jalosen aseita saa tilattua ja M-sarjan tyylinen laadukas ja toimiva konstruktio yhä elää. Jalosen aseet ovat suosittuja etenkin metsästäjäliiton hirvi- ja luodikkolajeissa sekä mm. TA-ammuntaharrasteissa. Osasyynä em. suosioille voi olla mm. lippaallisten aseiden pitkät 10-patruunan lippaat. Tällaisen mittatilaus Custom-aseen ajatus verrattuna suurten teollisten-asevalmistajien tuotoksiin on, että tilatessaan uutta asetta, ostaja voi lähes vapaasti valita käytettäviä materiaaleja, kalibereja, lipas/lukkolaite/laukaisukoneisto vaihtoehtoja, piipun pituuksia/profiileja valmistajineen, tukin muotoja/malleja mitoituksineen jne. jne. 

Kuvan aseen kaliberi on se yleisin .308 Winchester, mutta Jalosen "tiukka" patruunapesän kalvain on aiheuttanut Riihimäen testiammuntojen jälkeen piippuun tekstin 7.83x51. Patruunapesän kaulaosa on siis hieman normi CIP-kokoa tiukempi, mutta kaikki normaalit .308-patruunat ovat kyllä aseella ammuttavissa. Shilen Select Match Grade RST-piipun rihlan nousu on 13.5" ja piippu on profiililtaan ensimmäiset 2.5" suora ohentuen kartiomaisesti piipun suulle 22mm:iin. Pituutta 2.73kg piipulla on n.27" ja omimillaan se on n. 155gr:n tarkkuusluodeilla ns. pitkän matkan ammunnoissa. 

Kehyksen metalliosat ovat himmeäpintaisia ja yleinen työnjälki on erittäin hienoa. Tukki on kuuluisan, nyt jo eläkkeellä olevan Antero Laurosen käsialaa ja se on valmistettu mustaksi käsitellystä liimapuulaminaatista. Tukissa on myös etuosan pohjassa Uit-kiskon tyylinen alumiiniprofiili, johon on helppo kiinnittää mm. bipodille hihnalenkin nasta. Säädettävä poskipakka ja perälevy ovat Laurosen tukeissa, kuten tässäkin tapauksessa yleensä vakiovarusteita. Tukki on raskas painaen 1870g.

Aseen kokonaispituus on n. 123cm ja -paino kuvan kevyellä B&L:n 24x kiikarilla Optilock-jalustoilla  on n.6890g. Aseessa ei ole varmistinta, koska Jalosen kilpalaukaisukoneisto (laukaisuvastus n.100g) toimitetaan aina ilman varmistinta. Laukaisu on mielestäni tunnokas ja liipaisimessa on myös etäisyyden säätömahdollisuus.

Lukkoon tarvittava viritysvoima ei ole aitojen ja "tuunattujen" kilpakasa-aseiden veroinen herkkyydeltään, mutta lukko liikkuu kehyksessä erinomaisen herkästi ja vakuuttavasti (ero "väljään" Tikka T3:n lukkoon on valtava). Avauskulma kaksiolkaisessa lukossa on tutut 90-astetta ja liike n.85mm (soveltuu hyvin n. .308-kokoon asti).

Kävin kohdistamassa JJ92:sta neljän asteen lämpötilassa suhteellisen väreisessä ja seisovassa ilmassa 110m:iin. Kiikarina oli kuvan B&L 24x40. Ammunta tapahtui Harriksen bipodeilta takapussin kanssa vaneripöydältä. Käytössä oli viirit. Aseen piipulla on lakauksia takana nyt reilu sata.

Ase antoi 3:lla laukauksella Lapuan tehdaslataus 12g Scenarilla n.215mm kasoja, eli kuten oletin, näin painava luoti ei vakaudu. 

Tehdaslataus 10.85g Scenar antoi n.16mm kasan viidellä laukauksella, eli potentiaalia saattaa aseessa olla, kunhan vain itseladatut 155gr-patruunat saadaan kuvioihin.

Ensimmäiset testit rihloja lähestyvistä tarkkuuslatauksista Palma-hylsyihin Bergerin 155gr-luodilla tuottivat 300m:iin mm. moisen n.28mm kasan viidellä laukauksella. Suunta on siis oikea, -2 asteen lumikeli kun ei ollut mitenkään optimaalinen ammuntaan. Pieni pystyheitto on kasassa ok, sillä tuuliolot tekivät varmasti osan sivuheitosta.

Aseeseen kannattaisi ehkä petauttaa McMillanin Br-kuitutukki. Piipun profiilia voisi myös miettiä, josko siitä tehtäisiin kuitenkin selkeästi kevyempi ja enemmän yleiskäyttöön soveltuvampi.

Vaihtopiippuinen pienoiskivääri. Sako P04R Quad 22WMR Synthetic

Sako P72 Finnscout pienoiskivääriä valmistettiin aikoinaan 22WMR (magnum pienoiskivääri)  -versiona sekä rinnalla oli myös M78 22-Hornet -ase. Seuraavaa P94S Finnfire asetta sai ostaa vain .22LR:nä. Sako oli huomannut, että ehkäpä kuluttajille pitäisi taas tarjota tehokkaampaa reunasytytteistä asetta, koska kaliberina WMR oli Suomessa laillinen mm. kanalintujahteihin. Uuden aseen prototyyppi valmistui 2004 ja toimitukseen aseet saatiin Suomessa 2005 keväällä.
Nykyään asetta on saatavissa puutukkisena perus Hunter Pro-versiona ja paksupiippuisena leveän etutukin Varmint-mallina. Laminaattitukkinen Range on taas monisäätöinen sportermalli, Quad Synthetic on kuvan perusmallin muovitukkinen ja Heavy Barrel on leveämmän piippukourun ja paksujen piippujen muovitukki-versio.
Synthetic mallin suora tukki on ruiskuvalettua lasikuituvahvisteista polypropyleenimuovia ja sen otepintojen muotoilusta on vastannut italialainen Giugiaro Design. Perän pituutta voi muuttaa välilevyjen avulla, tehdastoimituspituuden ollessa 340mm. Tukissa on normaalit hihnalenkkien nastat ja näin myös bipodin kiinnitys/käyttö on helppoa. Perälaatta on kovaa muovia.

Quadin erikoisteräksinen karkaistu lukkokehys kiinnittyy tukkiin kahdella läpipultilla. Liipaisimen kaari ja yhtenäinen "alarauta" on muovia. Teräksestä työstetyssä lukossa (ei käsin huoltopurettava) on kaksi symmetristä sulkuolaketta ja sen avauskulma on vain 50 astetta, liikepituuden ollessa 40mm. Iskurin lyönti on nopeat 5mm. Lukon kampi on pultti, jonka päällä on polymeerinen kolmiomainen kahvaosa. Ulosvetäjä on erikoisteräksinen ja ulosheitto on P94S:stä tuttu lankajousi.
Laukaisulaite on laadukas (runko erikoisalumiinia, akselit ja liipaisin sekä viretuki erikoisterästä), hyvin samantyylinen kuin valmistajan "isoissa" metsästyskivääreissä ja on säädettävissä perusversionakin riittävän herkäksi, jotta tarkka ampumasuoritus on helppoa. Aseeseen on saatavissa lisähintaan myös herkistinkoneisto, mutta itse suosin ns. perinteistä koneistoa, jos vain se on säädettävissä riittävän herkäksi, kuten Quadin tapauksessa siis on. Laukaisu on etuvedoton ja suhteellinen puhdas.
Quadin piiput ovat pituudeltaan 56cm ja niissä on fiksusti vaimenninkierre suulla. Piipun tyven harja-osa tulee kehyksen huulteen taakse ja alapuolen luisti/asemointilevy keskittää piipun kehykseen aina yhtenevästi tasopinnastaan. Aseessa pärjätään näin ollen yhdellä lukolla ja kohdistukset säilyvät, vaikka aseeseen on saatavissa neljää eri kaliberin piippua. Piipun vaihto on nopea ja yksinkertainen toimenpide. Piiput ja lipaat ovat myös värikoodattuja sekaantumisia estääkseen (.22LR vihreä, .22WMR keltainen, .17Mach2 sininen ja .17HMR oranssi).  Metallikuorisia polymeeripatruunasiltaisia lippaita on kahta eri kokoa (22lr ja 17mach2 käyttävät samaa lipasta ja samoin 22wmr ja 17hmr). Lippaan salpa on kohtuullisen helposti käytettävissä ja lipas tippuu omalla painollaan pois. WMR:n lipas on vakiona 5:lle patruunalle, mutta lisähintaan voi ostaa 9 patruunan mallin.
Kuvan aseessa on ohut metsästysmallin piippu, mutta mukana tulleet avotähtäimet ovat poistettu. Aseen synteettinen tukki on myös ohuille piipuille suunniteltu, mutta etutukin piippukourun eräänlainen suoja/koristemuovi on poistettu ja nyt aseeseen voisi halutessaan asentaa myös saatavilla olevia paksumpia piippuja.    
Kiikari asennetaan Quadiin 11mm suoriin uriin ja kuvan aseen päällä on laadukas parallaksin säädöllä  varustettu Leupoldin 6.5-20x40 Varmint Hunter´s kororistikollinen optiikka 30mm runkoputkella. Kuvan aseen kokonaispaino Leupoldin kanssa on vain 3170g, joten kyseessä on todella kompakti ja  vaihtelevia sääolosuhteita hyvin kestävä lintuase.

Kävin kohdistamassa asetta muutaman asteen pakkasessa sekä viimassa 100m:lle ja jo ensimmäisen testipatruunan 3ls kasa oli mukavat 28mm, eli hyvin riittävää käyntiä vaikka teerimetsälle. Olen myös lukenut aselehdistä, että monissa testeissä juuri wmr-piiput ovat olleet Quadeissa heikoimpia käynneiltään. Tuskin siis maltan odottaa, että pääsen mukavammissa oloissa testaamaan patruunoita lisää ja näkemään tämän kyseisen ohuen piipun todellisen luonteen.

                              

Kompakti suoravetolukko. Blaser R93

Nyt vastaan tuli mielenkiintoinen hyvin kompakti ja kurjempiinkin sääolosuhteiseen sopiva ns. yleismetsästyskivääri. Ase on maineikkaan Saksalaisen Blaser-tehtaan tuote ja malliltaan R93 Professional (= synteettinen, jäykkä ja hyvillä otepinnoilla oleva tukki). Ase ensiesiteltiin vuonna 1993 ja siitä mallinimikin juontaa juurensa. Heti ensiesittelyn jälkeen R93 sai suuren suosion ja myyntiluvut olivat korkeahko hinta huomioiden loistavia. Blaserin suoravetolukkoisten synteettistukkisten kivääreiden tukit ovat yksiosaisia erona puutukkisten kaksiosaiseen rakenteeseen. Blaser kiväärit mielletään usein jo hieman arvokkaammiksi komeilla juuripähkinätukeilla oleviksi, ei aivan perus-metsästäjän aseiksi. Käytännöllinen Professional malli on kuitenkin todellinen "työhevonen"  ja kehittyneempi versio aiemmasta Offroad-lujitemuovitukista (mm. uudet otepinnat).
Kuvan aseen vaihtopiipun kaliberi on  Suomen tavallisin, mutta hyvin monikäyttöinen .308 Winchester. Piipun rihlan nousu on 11", eli myös sama kuin mitä käytetään Sakon ja Tikan kivääreissä ja joka vakauttaa hyvin tavanomaiset n.170-200gr:n luodit. 57.7 cm:n piippu on Standard-profiilinen, hyvillä selkeillä ajojahti avotähtäimillä (edessä punainen loistejyvä ja  pyramidinmuotoisessa takahahlossa valkoinen pystyviiva) varustettu ja suultaan n.17mm paksu. Aseen metalliosat ovat himmeäpintaisia ja niiden pinnoitus on erittäin kestävä ja helppohoitoinen.
R93:ssa ei ole perinteistä lukkokehystä, vaan lukko liikkuu liukujohteissa kulkevassa erillisessä luistissa. Tukissa on U:n -muotoinen alumiiniprofiili, johon kiinnittyvät piippu, laukaisukoneiston runko ja luisti liukujohteineen.  Sulku tapahtuu radiaalisesti laajenevan lukon pään avulla suoraan piippuun. Suoravetolukkokonstruktio lyhentää aseen kokonaispituuden 57cm:n piipullakin vain n.101cm:iin, eli kyseessä on todella kompakti ja maastossa mukavasti mukana kulkeva laite. Kuvan kokonaisuus ilman bipodeja painaa 3985g ja pelkkä ase avotähtäimillä 3200g.
Blaserin piippua, makasiinia ja lukonpäätä vaihtaen käytössäsi on myös tarvittaessa hyvin laaja kaliberivalikoima kaikelle mahdolliselle maailman riistalle sekä tietysti ammuntaharjoittelulle (jopa .22-vaihtosarja on saatavissa R93:een ja aseeseen on saanut myös 28/70-kaliberin haulikon piippua).

Aseessa on viritin, jolloin se on aina muutoin kuin juuri ennen riistalaukausta "varmistimesta" viritettynä erittäin turvallinen. Viritysvoima on vähäinen ja viritin on hyvin ergonominen käyttää vaikka sormikkaat kädessä. Aseen voi myös ladata virittämättömänä, sillä viritintä hieman eteenpäin painaen lukon saa auki.
Laukaisu on vakiona mielestäni hyvin tunnokas (vastus ehkä n.600-700g) ja en näe ainakaan näin alkuun mitään syytä ostaa Bix´n Andyn jälkiasenteista ns. kilpalaukaisukoneistoa tähän aseeseen. Lukon liike on myös hyvin pehmeä ja jouhevasti toimiva, mielestäni herkempi kuin uudemman R8-mallin. Lukon kammen nupin suosittelen kyllä vaihdettavan isompaan ja paremmin käteen käyvään malliin (löytyy maailmalta paljon erilaisia). Aseen monimutkaisen näköinen patruunamakasiini on sekin omaan makuuni erinomaisen hyvin toimiva (3kpl 12g Scenar C.O.L. 72.7mm, mahtui siihen hyvin), samoin hylsyn ulosheitto on rivakka jousitoimisen ejektorin ansiosta.

Elokuussa 2009 valmistui 200000:nnes R93 kivääri, joten mistään "kokeilumallista" ei enää tämän aseen kohdalla voida puhua. Asemallihan on hyvinkin suosittu mm. Ruotsissa ja Saksassa, eikä esim. ulkomaille suuntautuvia jahtimatkojen kuljetuksia varten nopeasti ja helposti purettava rakenne sitä ainakaan heikennä. Tiedusteltuani muutamalta kotimaiselta asekauppiaalta myyntiosuuksia uudemman R8:n ja yhä tuotannossa mukana olevan vanhemman R93-sisarmallin väliltä, minulle kerrottiin, että R93 myy edelleen hyvin ja moni metsästäjä arvostaa vanhemman mallin hieman notkeammin toimivaa lukkoa, kiinteää patruunamakasiinia ja n.400€ euroa edukkaampaa hintaa. Uudempaa Blaser R8-mallia menee kuitenkin kuulemma hieman enemmän, myyntisuhteiden ollessa n. 40/60. R8:ssahan on erona R93:een mm. irroitettava lipas tai oikeammin lipas/liipaisin kokonaisuus. R93:sta saa myös irtolippaallisena tactical- tai tarkka-ammunta/vakiokivääri versiona.
Suomessa R93 mallisarja on saanut osakseen mielestäni kohtuutonta mustamaalaamista, alkuvuosien muutaman aserikon vuoksi. Jos aseen lukkokonstruktio olisi epäkelpo, niin varmasti äärimmäisen tarkat saksalaiset eivät olisi valmistaneet sitä niin hurjia määriä, kuin mitä sitä on nyt jo valmistettu. Samoin näissä aseissahan ei ole ollut käsitykseni mukaan mitään vastaavia ongelmia jo kohta kahteenkymmeneen vuoteen.

Kävin kohdistamassa R93:n yhden asteen pakkasessa 100m:iin. Kiikarina oli kuvan Leupold 8.5-25x50 Mark4 Blaserin omassa hyvin nerokkaassa (pitää säädöt täysin samoina irroituksien välillä) pikajalassa. Ammunta tapahtui Harriksen bipodeilta ilman takapussia. Tuulta oli taululla vähän ja viirejä ei ollut käytössä. 

Ase antoi heti parin kiikarin säätöliikkeen jälkeen 3:lla laukauksella n.9-10mm kasan. Piippu oli kyllä ennen ammuntaa puhdistettu kunnolla "varastorasvoista". Lähtöjä chrono näytti V3 788m/s (patruunapaketissa luki V25 775m/s). Saman konsernin Mauser M03 antoi lähtöjä ko patruunalla +16-asteessa yhtä pitkällä saman profiilin piipulla 785m/s.

Tämä tarkkuus kyllä riittää minulle erinomaisesti ja Lapuan tehdaslataus 12g Scenarilta taas kerran hyvä suoritus. Olisipa ollut heti mahdollisuus käydä myös 300m:llä.

300m:ltä ensimmäiset testaukset tuottivat yhden asiallisen 3ls kasan, joka oli n.25mm. Seuraavat 3 laukasta kasvattivat tämän kasan n.41mm:iin. Ammunta tapahtui bipodeilta takapussin kanssa ja -5 asteessa väre oli todella häiritsevää.

Hirvikauden lähestyessä kävin kokeilemassa Blaserilla liikkuvan hirven juoksuun tuplalaukauksia 75m:ltä. Nämähän olisivat myös luultavimmin ko asetyypin ominta aluetta. En olisi uskonut, että tällainen "normi-ampuja" pystyisi jo ensimmäisten sarjojen aikana ampumaan tuplakympit yhdessä juoksussa. Kiikarissa oli suurennusta noin viiden tietämillä, patruunana oli  Sakon 8g tehdaslataus Range ja piipun päässä oli AseUtran SL5 vaimennin. Suorituksessa olennaista mielestäni oli nopea ensimmäinen laukaus heti hirven tullessa penkan takaa näkyville ja toisen laukauksen suoritus kannatti taas tehdä aivan rauhassa. Uskon, että pulttilukolla en moiseen kyllä pystyisi ainakaan näin nopealla harjoittelulla.

Tässä sama ase 16"-piipulla, suujarrulla (nopeuttaa paikkolaukausta) ja kiskokiinnitteisellä sekä korotornillisella Zeissin 1.1-4x Varipointilla. Aika maukas "puskapyssy" sanoisin. 

Ensitestissä luodin lähtönopeudet olivat 12g tehdas-Scenarilla 746m/s. Sakon 660mm rst-piipusta saman patruunan luoti lähti 830m/s, eli n.-10m/s per 3cm katkaisua oli saldona. Lyhentämättömästä piipusta lähdöt olivat +12 C lämpimämmässä kelissä 790m/s, eli karkeasti aika sama ero.

Käyntiä uudella 16":n tynkäpiipulla löytyi. Kiikarissa ei ollut suurennosta kuin 8x, mutta bipodit oli käytössä. 3ls:lla 150m:iin tuli heti 12g Scenarilla n.20mm, eli toimii.

Painoa perus ase-kiikaritähtäin -kokonaisuudella on n.3530g ja pituutta (ilman 150g:n suujarrua) 87cm, eli kolme senttiä yli lain määrämän minimin.