Nyt tutustumisen kohteena on käytetty, mutta aivan kuin kaupan uusi eräs suomalaisen asehistorian klassikko, eli Toivo Pirttimäen suunnittelema Tikka m07 Deluxe haulikkorihla. Tikka m07 on ollut Suomessa sekä Ruotsissa hyvin suosittu yhdistelmäasemalli ja kuvan ase on ruusupuisella pistoolikahvan pään somisteella, leikatuilla karhennuksilla, sekä ventiloidulla tähtäinkiskolla oleva Deluxe -versio.
Tikka ensiesitteli m07:n edeltäjän m66-67 haulikkorihlan vuonna 1966 (1967 ovh. oli 398mk, 1970 435mk, 1971 485mk Hjortilla ja Keskolla samana vuonna 570mk + lvv, 1977 Elorannalla std. 1697mk ja dlx 1941mk, 1978 std. 1825mk ja dlx 2090mk, 1981 std. 2475mk ja dlx 2590mk + M77K 3770mk) ja m07 malli astui kuvoihin vuonna 1970. Ensimmäisissä m66-67 -malleissa piipun valitsimen nuppi oli pyöreä, piiput olivat osin yhteen juotetut, laukaisukoneisto yksinkertaisempi kuin parannetussa m07:ssa, hanan muoto oli myös kapea ja haulipiipun päällä ei ollut tähtäyskiskoa. m66-67:aan valmistettiin myös 50kpl:een sarja Trap-piippuja (1968 ovh. 300mk sovitettuna). Viimeisimmät m07 mallit valmistettiin 1984 (ovh. oli tuolloin n.3000mk, l. nykyrahassa n.930€) ja vielä vuonna 1985-1987 valmistettiin pienehkö erä hyvinkin samanlaista myös hanallista m08 mallia. Hanallisten tikkojen rinnalla kulki hanaton "vaihtopiippu" M77K-malli, kun nyt esiteltävä mallisarja on suunniteltu vain yhdistelmäaseeksi. Aseseppä Mäkinen osti paljon erilaisia Tikka -aseiden osia Tikkakosken tehtaiden lopetettua toimintansa ja näistä osista on koottu erinäisiä m-sarjan aseita myös 2000-luvun taitteessakin.
Hanallisessa m07:ssa ei ole perinteistä varmistinta lainkaan, vaan aseen suunnittelija on luottanut ns. puolivirevarmistukseen, jossa hanan liike on sen keskellä lepoasennossa ja koskettamatta iskureita. Ase todellakin on myös turvallinen ja se ei laukea itsestään (ainoastaan liipaisin täysin pohjaan painettuna), vaikka hanaan kohdistuisi esim. metsässä kolhaisuja tai hanan viritys kohmeisilla sormilla lipsahtaisi vahingossa vapaaksi. Hanallisen aseen käyttö vaatii kyllä muutoin oman tottumuksensa. Moni siitä pitää, eikä suostuisi omasta m07:sta luopumaan mistään hinnasta. Piipun vaihdin on omasta mielestäni erittäin looginen. Kun vaihdin on ylhäällä, ammutaan yläpiippua (haulikkoa) ja kun se on alhaalla, on vuorossa luotipuolen alapiippu.
Hanallisessa m07:ssa ei ole perinteistä varmistinta lainkaan, vaan aseen suunnittelija on luottanut ns. puolivirevarmistukseen, jossa hanan liike on sen keskellä lepoasennossa ja koskettamatta iskureita. Ase todellakin on myös turvallinen ja se ei laukea itsestään (ainoastaan liipaisin täysin pohjaan painettuna), vaikka hanaan kohdistuisi esim. metsässä kolhaisuja tai hanan viritys kohmeisilla sormilla lipsahtaisi vahingossa vapaaksi. Hanallisen aseen käyttö vaatii kyllä muutoin oman tottumuksensa. Moni siitä pitää, eikä suostuisi omasta m07:sta luopumaan mistään hinnasta. Piipun vaihdin on omasta mielestäni erittäin looginen. Kun vaihdin on ylhäällä, ammutaan yläpiippua (haulikkoa) ja kun se on alhaalla, on vuorossa luotipuolen alapiippu.
Lukkokehys on terästä ja kauniisti sinistetty ja kiiloitettu aivan kuten piiputkin. Hanallisiin Tikkoihin on saanut valita luotikaliberiksi joko 222:n, 222 Magnumin, 223:n, 5.6x50RM:n, 5.6x52R:n tai .30-30:n. 222 on ollut kaliberina ylivoimaisesti suosituin, vaikka 5.6x50RM olisi myös hyvinkin toimiva pienriistametsällä. 5.6x52R:n suosiota on laskenut siinä käytettävien .228- luotien hyvin pieni tarjonta. Aseen haulipiipulla on pituutta 25" ja supistus on leimojen mukaan 18.4, eli 3/4-suppea. Aseessa on yksiosainen patruunoiden ulostyönnin, jolloin ampumattomatkin patruunat tulevat ammuttujen kanssa aina yhtäaikaa ylös. Piipun päällä oleva ristikarhennettu ja ventiloitu tähtäinkisko on n.9,5mm leveä. Kuvan aseen pesitys on m07:issa harvinainen 12/76. 12/76 pesitystä valmistettiin vain aivan mallisarjan loppuaikoina. Vuosina 1972-1974 asetta valmistettiin myös vaihdettavalla hieman ulkonevalla supistajalla olevana versiona. Tyypillisin supistus holkeissa oli todella tiukka 1/1, mutta myös puolisuppeaa holkkia on käytetyissä aseissa aina silloin tällöin näkynyt. Moni on myös esim. asesepillä avarruttanut holkkeja väljemmiksi.
Vapaasti liikkuvan luotipiipun pituus on 22.8" ja aseen .222 kaliberin piipun rihlan nousu on tyypillinen 14", jolla hyvin toimivia luotipainoja ovat max. 56 grainiset (3.6g) luodit. Yleisesti perus 3.2g:n luoti on ollut se toimivin vaihtoehto. Piipun suun hela toimii myös suujarruna, joskin 222:n rekyyli ei sitä tarvitsisi. Eri mallisarjojen aikoina helan muoto ja -rakenne ovat myös hieman muuttuneet. Olennaista helassa aseen tarkkuuden kannalta on pitää se irti piipusta ja esim. aina aika-ajoin sumuttaa ohutta aseöljyä ja paineilmaa piipun ja helan väliin.
Aseen laukaisu on hyvin siisti ja vastus säädettävissä (liipaisimen etummainen ruuvi on virepinnat, joita harvemmin tarvitsee säätää ja takimmainen säätöruuvi on vastus). Ero Valmet 412:n mielestäni karseaan laukaisuun on kiväärikäytössä huomattava. Ase on hyvin siro ja painoa sillä on maltilliset 3300g sekä kokonaispituutta 1030mm.
Aseen päällä on 11mm kiikarin kiinnitysura. Tikan omaa asiallista Deluxe -pikajalkaa on nykyään käytettynä niukanlaisesti tarjolla, mutta esim. Apelin saksalaista laadukasta pikajalkaa valmistetaan edelleen. Kuvan aseessa on kiinni saksalainen Makin pikajalka, jota ei aseen hanan vuoksi voi käyttää rekyylistopparilla ilman jalan modifiointia, vaan jalka on tuettu kiikarin kiinnityssuran etureunaan (en suosittele pysyväisratkaisuksi). Etenkin Ruotsissa eräs Tikkojen kiikarin jalkamalli on ollut Stigan alumiininen sivulle kääntyvä, ei kylläkään kovin laadukkaalta tuntuva versio.
Käytetyn aseen ostajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota luotipiipun sisäiseen kuntoon, sillä materiaali on ollut syöpymisherkkää. Tyypillisesti käytetyistä Tikan rihlakoista pyydetään n.400-800€ riippuen tietysti aseen kunto ja varusteet. m08 -mallia valmistettiin vientiin myös 20/76 haulipiipulla ja 6.5x55 sekä .308 luotikalibereilla ja näitten vientimallien pyyntihinnat ovat usein nousseet hyvinkin korkeiksi. Saksasta ja Ruotsista hakemalla niin m07 kuin m08 -malleihin voi törmätä suhteellisen helposti ja siellä aseiden pyyntihinnat ovat selkeästi maltillisempia. Arma Fennican mukaan m07-aseita valmistettiin n.30000kpl, mutta ilmeisesti Suomeen niistä jäi vain vajaa 10000. USA:ssa ase oli Ithaca Lsa Combo tai Tikka Lsa Gun Combo. Kanadassa ase oli Tikka M07 ja Ruotsissa se tunnettiin Tikka M70 -nimellä. m07:aa on valmistettu vuodesta 1976 lähtien myös herkistinlaukaisukoneistolla ja m08:n piiput ovat sovitettavissa m07- malliin.
Hauska kuriositeetti Tikan rihlakkoihin löytyy Ruotsin kuninkaan "aselistasta". Siellä on maininta; Bockbücheflinte, Jaktvapen, Tikka, 1971, joten ilmeisesti Kaarle Kustaan asekaapistakin löytyy moinen ase.
Alla kohdistuksen jälkeen ammuttu kolmen laukauksen asiallinen n.11mm kasa 100m:iin Sakon tehdaslataus 3.2g:n Rangella (Tikka takoo tarkasti). Lähtönopeudet V1 olivat tasaisesti 1001m/s tai 1002m/s (patruunapaketissa V0 975m/s). Ammunta tapahtui bipodituelta patruunapaketti takatukin alla ja niin nopeasti kuin mahdollista, eli näyttäisivät piipun helat olevan irti piipusta. Kiikarina oli Dot-ristikollinen Schmidt&Benderin 12x42 Optilockin 11mm jaloissa.
Hauska kuriositeetti Tikan rihlakkoihin löytyy Ruotsin kuninkaan "aselistasta". Siellä on maininta; Bockbücheflinte, Jaktvapen, Tikka, 1971, joten ilmeisesti Kaarle Kustaan asekaapistakin löytyy moinen ase.
Alla kohdistuksen jälkeen ammuttu kolmen laukauksen asiallinen n.11mm kasa 100m:iin Sakon tehdaslataus 3.2g:n Rangella (Tikka takoo tarkasti). Lähtönopeudet V1 olivat tasaisesti 1001m/s tai 1002m/s (patruunapaketissa V0 975m/s). Ammunta tapahtui bipodituelta patruunapaketti takatukin alla ja niin nopeasti kuin mahdollista, eli näyttäisivät piipun helat olevan irti piipusta. Kiikarina oli Dot-ristikollinen Schmidt&Benderin 12x42 Optilockin 11mm jaloissa.
