Asiallinen haulikko yleiskäyttöön. Beretta 690 III Sporting 30"

Beretta on valmistanut aseita vuodesta 1526 lähtien ja nyt jo 15. sukupolvi luotsaa perinteikästä Italialaista aseenvalmistusta Gardone Val Trompian kaupungissa konsernin yli 435milj.€:n liikevaihdolla. Pelkkiä piippuja Beretta valmistaa vuosittain yli 500000 ja niitä on käytössä monen muunkin merkin aseissa.
Nyt esittelyyn saatiin Beretta 692 ratahaulikon metsästyspainotteinen sisarmalli ja Sporting/Sport versiona rataominaisuuksia lainaten. Puhdas metsästysversio kantaa nimeä 690 Field III ja eroina siinä on Sportingiin mm. kapeampi 6x6mm tähtäyskisko, umpinaiset piippujen välilistat ja erimallinen, ei Schnabel -etutukki. Tätä 680 -sarjan päivitystä onkin odotettu hartaasti, sillä haulikoissa on jo useamman vuoden ollut neutraalimpien ja tasapainoisempien aseiden aikakausi.
Molemmissa malleissa on rullakaiverretut ja kauniit lukkorungon sivut sekä piipunpituuksien mukaan (pidemmissä piipuissa käytetään tiheämpää puuta tasapainottamaan asetta) valikoidut n.2.5/3 -luokan öljytyt pähkinäpuutukit. Nyt 690/692 -malleista on myös julkaistu hieman edullisempia Black- versioita mattapintaisine metalliosineen, mutta henkilökohtaisesti pidän näitä III -versioita tyylikkäämpinä ja klassisen ajattomina.
Vaikka 690 on suhteellisen kevyt haulikko (n.3350g +-100g), on Beretta todella panostanut aseen tasapainotukseen kokonaisuudessaan niin, että tasapaino säilyy hyvänä valitset sitten Fieldin 26-30":sena tai Sportingin 28-32" piipuilla. Kuvan aseen 30" piiput painavat omilla Flush-supistajilla 1494g ja Carlsonin ulkopuolisilla tarvikesupistajilla 1520g. Aseen kokonaispaino on 3450g.
Aseen saa tilattua niin vasen- kuin oikeakätisenä ja perän pudotuksen voi valita joko 35/55mm tai 38/60mm, joista yleensä Suomessa on saatavissa vain vähemmän laskevaa perämallia.
Piiput ovat uudet DT11:sta ja 692:sta "lainatut", kevyehköt ja 680:jä pidemmillä (70mm) ylimenoilla olevat Steeliumit. Vaihtosupistajina (5kpl vakiotoimituksessa) käytetään teräshaulikelpoisia Beretan Optima HP:itä, mutta metsästysaseen tyylille sopivina ja piipun sisälle menevinä Flush -mallisina. Steelium & OptimaHP kombinaation väitetään parantavan aseen osumakuvioita ja vähentävän rekyyliä.
Etutukin kiinnitysmekanismi on nyt alumiinia keveyden ja paremman tasapainon saavuttamiseksi, sekä se on itsestään säätyvää mallia. Alumiini ei ole myöskään kosketuksessa lukkorungon teräkseen, vaan  kiristys on jousikuormitteinen. Ejektorit voi säätää kätevästi kosteikkojahteihin pois päältä. Varmistin on kuulemma joissain aseissa ollut uutena jäykähkö (tässä yksilössä ei) ja siinä on piipun valitsin. Aseen vakio perälevy on noin 2cm paksu ja rekyyliä vähentävä Microcore.
Beretta on luvannut tuoda markkinoille myös kiinteäsupisteiset ja 20cal -versiot ko aseista. Odotamme mielenkiinnolla, saako 690 -sarja ajastaan yhtä paljon tyytyväisiä käyttäjiä kuin edeltävät mallit viime vuosikymmeninä. Ampumaominaisuudet on ainakin päivitetty tähän päivään, mutta riittääkö asiakkaille nykymallien laatu vs. hintakilpailu Beretan pitämään yhä asemansa laatumerkkien kärkijoukossa.

Harvinaisuus! Lipasaukoton Sako AI Varmint 22PPC USA

Esittelyyn saatiin taas kerran todellinen harvinaisuus kotimaasta. Ase on kaunis Sako AI:n lipasaukoton Varmint-versio ja kaliberina on nyt 22PPC USA.

Aseen keskiraskaalla takopiipulla on mittaa tutut 603mm ja sen rihlanousu on 14" (optimaalisin luotipaino n.3.2g). Laukaisulaite on erinomainen Sako Target, mutta tällä kertaa ilman varmistinta olevana mallina. Pelkän aseen paino on 4170g.

Kuvassa kiikarina on vanhempi Japanissa tehty erittäin laadukkaan kuvan omaava B&L 24x40 varustettuna Dot-ristikolla ja korotorneilla sekä parallaksin säädöllä. 

Sako ei ole valmistanut ko kaliberiin enää muutamaan vuoteen tehdaspatruunaa (Sierra MatchKing 52gr luodilla), eli kaliberista haaveileva saa tutustua itselataamisen hienoon maailmaan ennen radalle tai lintumetsälle pääsyä. Hylsyjä onneksi löytyy vielä niin Sakon kuin Norman tuotemerkillä, ellei lataaja halua toimia kuten kilpa-ampujat ja kaulasorvaa sekä paisuttaa niitä 22PPC USA -pesään sopiviksi Lapuan 220Russianin hylsyistä.

Lipasaukottoman kuvan PPC-aseen listahinta oli vuonna 1991 n. 5800mk, mutta silti vain äärimmäisen harva tällaisen harvinaisuuden itselleen osti (tai älysi ostaa, voisi kai nyt jo sanoa).

Kävin paisuttelemassa kaulasorvattuja 220Russianin hylsyjä radalla. 150 metriin ase kävi ko proseduurissa viidellä laukauksella tasaisesti n.21mm. Keli oli lähes tyyni, mutta värettä taas oli reippaasti. Lataus oli PPC:lle löysähkö, kun ei pieneen hylsyyn tässä vaiheessa vielä mahdu N133 ruutia kovinkaan paljon (V1 985m/s). Merkille pantavaa oli erittäin mukava ammuttuvuus aseen pienen rekyylin johdosta.

Paisuttelun jälkeen hylsyyn meni jo ruutia selvästi enemmän ja käyntikin rupesi parantumaan. Alpin 55gr FB antoi heti ensitestissä bipodeilta ammuttuna n.12mm kasan kolmella laukauksella 150m:iin. Tästä on hyvä jatkaa.

Sain testattavaksi Sakon 22PPC USA tehdaspatruunaa, joka on ladattu Vihtavuoren N130 ruudilla. Olin aika yllättynyt bipodeilta ja hiekkapussilta ammutusta kolmen laukauksen n.5.5mm:n kasasta 150m:iin. Keli oli suht tyyni +9c ja kiikarin kuvassa ei näkynyt väreilyä. 

Hintaansa nähden hävyttömän hyvä. Tikka T3 Hunter (Laminated) / McMillan A5 / CTR

Sako & Beretta -konsernin ensimmäinen asemalli Tikka T3 julkaistiin vuonna 2003. Nyt esittelyssä on edullinen, kevyt ja siro perusmetsästyskivääri, sekä siis jo eräänlainen Suomalainen nykyaseklassikko. Tämä T3 on malliltaan sarjan edullisin Hunter (kuvan tukki on kyllä jo vaihdettu Laminated Stainlessista) ja erinomaisessa 6.5x55 -kaliberissa. Mielenkiintoiseksi testauksen tekee se, että ase vaikuttaa erinomaisen hyvälle kokonaisuudelle, vaikka hintaa kuvan kokonaisuudella on vain n.1000€ (kiikari ja sen jalat, sekä bipodi ostettiin kyllä käytettyinä, ase oli poistohyllystä ja kaupan uusi). Joku kommentoi, että tässä tekstissä viljellään liikaa ylisanoja, mutta mielestäni T3:sta saa verrata mihin tahansa noin saman hintaluokan aseeseen ja ylisanat eivät ole tuulesta temmattuja.

Aseen vakio etuvedoton laukaisulaite on käsittämättömän hyvän laukaisutuntuman omaava. Säädin laukaisuvastuksen minimille ja vastus on nyt linnustukseen ja radalle mielestäni sovelias n.650-700g (koneistoissa on yksilöeroja ja joissain minimivastus voi jäädä noin kiloon). Aseen 70-asteen avauskulmalla oleva lukko on sulavasti liikkuva ja itse lukkokehys on lippaalliseksi aseeksi todella jämäkkä suoden potentiaalit hyvälle tarkkuudelle. Piippu on perinteinen kylmätaottu metsästysprofiilinen ja 570mm pitkä. Vakio Hunterin tukki on jäykkä pähkinäpuinen, käteen hyvin istuva ja siinä on  selkeät otepintojen karhennukset. Vakio kolmen patruunan yksirivinen irtolipas, lukon peräkappale sekä yhtenäinen liipaisimen kaari / lippaan kehys ovat säästösyistä kestävän tuntuista muovia. Harvassa tämän hintaluokan aseessa on näin loisteliaat perustat hyvälle metsästyskiväärille ja ei ole ihme, että mm. Amerikkalaiset ovat ottaneetkin T3:n omaksi suosikikseen.
T3:een on myös tarjolla todella paljon erilaisia aftermarket "tuning -osia" (tukkeja, laukaisulaitteita, picatinnykiskoja, lukon kampia ja -peräkappaleita, lippaita sekä lippaan kehyksiä ym.) ja moni rakentaakin pelkän kehyksen ympärille mieluisensa asekokonaisuuden haluamassaan kaliberissa ja piippuprofiilissa, tukissa jne. Em. syistä näen myös uuden T3:n parempana vaihtoehtona lähes jokaiseen käyttöön ohi vanhempien ja asiallisten Tikka M -sarjalaisten. T3:sta on vain yhdellä lukkopultin ja lippaan pituudella (lukon liikkeen pituutta voidaan säätää / lippaassa on sisällä täytepalat) ja kaikissa aseissa (pl. CTR, TRG:n / TRG:n tyylisellä 10 ptr. lippaalla) on keskenään identtinen tukki sisäisine sovituksineen, joten monet tukki /  kaliberimuutokset ovat todella helppoja tehdä, etenkin jos lukon pää on esim. yleistä .308 -kokoa. Muutosten järkevyydestä ja -kustannuksista voi toki olla montaa mieltä, mutta ainakin asetta voi näin pikkuhiljaa rakennella ja customoida kuin osamaksuerissä.

Aseen päällä on perinteiseen Tikka -tyyliin suora 17mm optiikan asennuskisko ja kuvan aseeseen on kiinnitetty yksiosaisilla siroilla Optilock -kiikarinjaloilla Leupoldin harvinaisempi korotornillinen ja parallaksinsäädöllä varustettu 12x40 FX3. FX3:nen istui jaloissa tukin profiiliin hyvin korkeuden puolesta ja on muutoinkin siro ja hyväkuvainen optiikka esim. linnustukseen.

Seuraavaksi pitää kyllä ehdottomasti päästä radalle testaamaan piipun sisäänammunnan yhteydessä aseen tarkkuuspotentiaalia. Sakon kylmätaotut Varmint -profiilin 6.5mm piiput ovat tarkkojen piippujen maineessa, joten on todella mielenkiintoista nähdä, mihin ohutpiippuinen ja edullinen T3 Hunter oikein pystyy. Sako Trg:ssä ja T3 CTR:ssä on T3 Varmintiakin .02 tiukemmat 6.5mm piiput ja ne ovat erityisesti osoittaneet huipputarkkuutensa.


Piipun sisäänammunnassa sadalta metriltä ase ei näyttänyt mitään erityistä huippukäyntiä. Ohut piippuko sai kenties aikaan sen, että usein kolmella laukauksella yksi osuma oli aina irti kahdesta muusta, jotka välillä olivatkin ihan samassa reiässä. Paras kolmen laukauksen kasa oli alla oleva n.14mm Hornadyn tehdaslataus 140gr BTHP -patruunalla. Ammunta oli nopeatempoista ja käytössä olivat niin bipodi kuin takapussi. Keli oli sateinen +14 ja tuulta oli vaihtelevasti n. 1-4m/s.

8" -nousulla olevalla piipulla varustettu kevyt 6.5mm ase (pelkkä ase painaa vain 2800g) on kyllä ammuttavuudeltaan jo sellainen, että mielestäni aseen pistoolikahvasta pitää olla jämäkkä ote,  jotta ase antaisi parasta käyntiään. Tästä syystä nyt onkin pakko testata tätä T3:sta myös raskaamman ratamaisemman tukin kanssa ja projekti siihen alkakoon. Samoin piipun mahdollinen lyhentäminen äänenvaimenninkierteen teon yhteydessä on myös mietinnässä, vaikka lähtönopeudet ja ko kaliberin ominaisuudet siitä myös hieman kärsivät.
Täyspitkänä piipun suulla on paksuutta n.16.1mm ja jos piippu lyhennetään 20":aan, niin silloin suulla on paksuutta n.16.7mm. Molemmissa vaihtoehdoissa Sakon 15x1 kierre on mielestäni paras vaihtoehto. 20 -tuuman pituutta puoltaisi myös etutähtäimen kierteiden poistuminen piipun päältä. Poistin näet aseesta avotähtäimet heti, kun se vain minulle tuli. Omaan makuuni aseen edulliset ja ahtaat tähtäimet ovat lähes turhat. Takatähtäimen poisto on helppoa, sen kun vain aukaisee kaksi pientä ruuvia (toinen hahlon alla) auki. Juuri oikean kokoinen ruuvimeisseli ja hyvä tuki toki tarvitaan, koska jengat ovat yleensä todella tiukalla. Etutähtäin on myös kahdella ruuvilla kiinni ja toinen niistä on piilossa jyvän alla. Ensin on vain poistettava etutunneli ja sen jälkeen voi pienellä tuurnalla painaa jyvän akselitapin pois paljastaen piilottelevan toisen kiinnitysruuvin jyvän alta.

Aseeseen löytyi hyvän onnen avustamana priima yläkuvan Tikka T3:n laminaattitukki, joka on mielestäni tehtaan hienoin tukkivaihtoehto, mutta valitettavasti vain saatavissa normaalin Stainless -mallin kanssa. Tässä yhteydessä pelkän tukin lisähinnaksi tulee myös useamman sata euroa extraa. Tukkia päivittämällä aseesta tulee mielestäni todella tyylikäs metsästys -kokonaisuus, kun mustat sinistetyt raudat yhdistyvät tummaan laminaattiin. Tukin sisällä oleva alumiininen rekyylistopparipala olisi tarkoitus myös vaihtaa teräksiseen tukevampaan ja samalla pedata. Kuvan suurempi lisävarusteena myytävä lukkopultin kammen nuppi oli myös ns. pakkovaruste, joka aseeseen tilattiin kera viiden patruunan lippaan.

Aseeseen on nyt myös tulossa rata-ammuntaan kokonaan toinen tukki. Teetin asesepällä Sako TRG:n tukin "alumiiniruodon" Tikka T3:n sovituksilla. Hankittuna on nyt myös jo uusi TRG:n takatukki odottamassa erikoissuunniteltua ja tukkisepällä työstettävää POM -muovista kasa-ammuntamallin 3" leveällä etuosalla ja Offset piippu-uralla varustettua etutukkia. Aseeseen tulee siis ratatukkiin käytettäväksi myös TRG:n laukaisukoneisto ja max. 75mm patruunoille TRG:n lipas. Tästä TRG22:n lippaan maksimipatruunapituudesta johtuen Lapuan 6.5g Scenar luodit tulevat nyt myös testaukseen. Tarkoitus on katsoa, millaisen käynnin ko set-upilla saa aikaan. Kyllä tämä customointi tästä lähtee...

Mahdollisia myöhempiä kaliberin- / piipun vaihto-operaatioita silmällä pitäen em. ratatukkiprojekti on varmasti hyödyllinen, sillä esim. kaliberit 6xc, 6.5x47 ja 260Rem syöttyvät täydellisesti loistavasta TRG22:n lippaasta. 6mm BR ei syöty järkevästi TRG:n lippaasta ilman pientä lipasmodifikaatiota ja pieniä modifiointeja tarvitaan myös alkuperäisen tukin kanssa BR:llä, kun käyttöön otetaan short -mallin T3 lipas.

Kyllä se itselataaminen jälleen kannatti. Norman MRP:llä ja 8g Scenarilla haettu lataus tuotti yllä olevan n.4.5mm kolmen laukauksen kasan 150m:iin bipodeilta ja takapussilta ammuttuna. Kiikarina oli erittäin hienolla dotilla varustettu Swarovskin -24x.

Kävin myös ex tempore kokeilemassa samaa latausta viereisellä 300m:n radalla ja kolme laukausta menivätkin nättiin n.17mm nippuun. Viiden kasaa ampuessa tuulen paineen muutokset +17 asteen pienessä värekelissä toivatkin jo omat haasteensa, kun käytössä ei ollut näin pikatestauksessa lainkaan viirejä. Kasa hajosikin sitten jo n.50mm:iin.

T3:n laukaisukoneisto "tuunaten" vakiosta herkemmäksi (tämä sama koneisto on 1:1 myös mm. Sakon Quad / P94 pienoiskivääreissä ja mekaniikaltaan mm. Sako 85 -kivääreissä):

Koneiston mustan pidätinruuvin alta paljastuvan vakiojousen kanssa noin samoilla mitoilla oleva aavistuksen ohuempilankainen jousi (kuvassa oikealla) antoi puhtaan, ei äärimmilleen säädetyn n.350g:n vastuksen. Vire pysyy myös tällä säädöllä erinomaisen hyvin (samoista arvoista ja havainnoista luin myös jenkki-palstoilta). Virepintojen hiominen toisi vielä lisää herkkyyttä, mutta sitä ei kannata tehdä, ellei todella tiedä mitä tekee. Ehkä nyt aftermarket huippukoneistojen Rolls Royce, eli Itävaltalainen Bixn´n Andy saa vielä olla hetken ostamatta.
Jos kiinnostuit ko. jousesta omaan aseeseen, yhteystieto "jouselle" löytyy sivuston alta.

Kotimainen Osuma Blaser adapteri muuttaa Tikan oman 17mm kiikarin kiinnityskiskon Blaserin loistaville pikajaloille sopivaksi. Asennus on helppoa Tikan kehyksessä jo valmiina oleviin ruuvin reikiin. Jos omistat entuudestaan Blaser kivääreitä ja niihin pikajalkoja, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän tuotteeseen tarkemmin.

http://osumaproducts.fi/blaser-pikajalat/

Nyt T3:nen sai kevyehkön Tactical -tyylisen tukin allensa. McMillan A5 on mielestäni erittäin hyvin käteen käyvä tukki ja sopiva myös metsälle. Tässä A5 -mallissa on pituussäädettävä perälevyjärjestelmä ja korkeus- sekä sivusäädettävä poskipakka. Tämän tukin perinteisempi ja kevyempi poskipakka on mielestäni parempi kuin ns. Saddle Cheek Piece, jossa tukin yli on taivutettu alumiininen kumilla pinnoitettu "kaarirauta". Tätä perinteisempää poskipakkaa saa myös rullakorkeussäädöllä, mutta mielestäni tämä perusmalli on jo hyvä. McMillanin tukkien Suomeen saaminen on vain hieman työlästä ja hintaa niille kertyy myös aikalailla.
Tukin sovitustyön pilaripetauksineen T3:lle on tehnyt J. J. Landen Custom Guns (nykyään WL Firearms).
Kuvan kokonaisuus painaa Zeiss HT 1.5-6x42 kiikarilla vain 4700g ilman bipodeja. Pelkän tukin paino on 1590g vs. Tikan oma laminaattitukki 1090g.

Zeiss toi vihdoinkin "päivitetyn" version 2.8-20x56 V8:sta ja nyt kuvanlaatu on täyttä priimaa. Uusi Zeiss V8 4.8-35x60 Mildot-ristikolla ja tupla ASV+ -korotorneilla on todella laadukas pitkien matkojen metsästyskiikaritähtäin. Kiskokiinnitteisenä Blaserin pikajalan kanssa painoa kokonaisuudella on 1160g ja pelkkä optiikka painaa 1015g. Korotornin naksut ovat rata-ammuntapainotteisesti vain 5mm ja korotornissa on aina 100 naksua käytössä. Tämä mahdollistaa esim. 6.5mm -aseilla 100m zerolla ja vaikka yleisellä 8g Lapuan Scenarilla ammuntamatkat n.670m:iin. Mildot ristikolla voi kätevästi ottaa lisänä 30x -suurennoksella (mrad 1:1) 5mrad:n koroa ja päästä em. set-upilla n.975m:iin saakka alapallolla tähdättäessä.

Tässä kokeilussa Zeissin V8 "Mörkö" sai alleensa Tikalle sovitetun McMillan A3 tukin ja tukkiin tehtiin valonvahvistajille myös oma kiinnityskisko. V8:iin asennettiin myös vastavalosuoja ja käteen paremmin istuva Throw Lever.

Radalla pidän mukana tarpeellisen osan kuvan kevyistä ja helposti siirreltävistä latausvälineistä. Harrelsin tuotteet ovat mielestäni erinomaisia ja niillä voi tehdä kätevästi muutoksia latauksille sitä mukaa, kun ampuu ja havainnoi.

140gr Naturalis kävi MRP:llä mukavasti heti ensitesteissä. Vaikka kiikarissa ei ollut suurennusta kuin 6x, niin silti kolme laukausta 150m:iin oli nätissä n.27mm kasassa. Vauhtia saa kyllä myös riittävästi hirvilaillisuudelle (n.926ms), mutta hylsyt rupeavat olemaan kertakäyttötavaraa. Lainsäätäjä voisi mielestäni päivittää Joulerajoja, niin nykyaikaiset alle 10g:n täyskupariluodit pääsisivät perustellusti helpommin hirvimetsälle.  Myöskään kireämpia latauksia ei kannata käyttää kuin moderneissa aseissa. Ruotsin Mauser kun kärsii vanhojen aseiden matalammista painerajoista. Pidempi aftermarket piippu toki toisi myös helpotusta lähtönopeuksiin.

Tikka Tacticalin tukilla aseesta saa kevyen todellisen "rönttäkeli" -kokonaisuuden, jolla on painoa kuvan set-upilla Atec Carbon02 vaimentimella 4230g.

Sako TRG:n taittoperä tukilla T3:sta saa mielenkiintoisen Tacticool -kokonaisuuden, jolla on painoa kuvan set-upilla Atec Carbon02 vaimentimella ja bipodeineen 6340g. Alumiiniruoto T3:n raudoille on teetätetty erityisesti tähän käyttöön.

Pääsin testaamaan hyvinkin realistista metsästysammuntaa T3:lla Sako Shooting Centerissä Lappeenrannassa. Voin kyllä lämpimästi suositella radalla käyntiä, niin mielenkiintoista oli ampua vaihteleviin tilanteisiin ja välillä hyvinkin rivakkaasti liikkuviin kohteisiin.

http://www.shootingcenter.fi/

Kettukivääri -modifionnissa T3:seen jyrsittiin laminaattitukkiin sovitukset CTR:n lipaskaarelle, jolloin loistava TRG:n 10-patruunan lipas saadaan käyttöön. Joidenkin mielestä T3:n oma muovinen lipas on hieman "letku ja käytössä löystyvä". Jyrsinnän yhteydessä piippukouru avarrettiin Varmint-piipulle sopivaksi. 

TRG 22:n lippaan sisäpituus rajoittaa patruunavalikoimaan 6.5x55 -käytössä, koska maksimipituus voi patruunalla olla n.74mm. Pienpetopatruunaa x55:lle ladatessa taas tästä rajoituksesta ei ole haittaa, koska potentiaaliset käyttöluodit ovat niin lyhyitä, että latauspituus tulee kaikesta huolimatta alle 74mm.

Käyttöluodiksi pienpedoille valikoitui jo 1960-lla suunniteltu Sierran 85gr Varminter, joka on yleisesti tarkan luodin maineessa, vaikka se onkin hyvin edukas ja herkästi kohteessa hajoava perusluoti. Latasin ensikokeet Norman 203B:llä n.1000m/s -lähdöille ja c.o.l oli 71.4mm.

Kolmella laukauksella 100m:iin T3 antoi hurjassa väreessä ao. asiallisen n.15mm kasan, joten tästä voidaan jatkaa kevään kettupillityksiin.

Alla kettukivääri nykyisessä asussaan Atecin lyhennettävällä alumiinisella CMM-4 vaimentimella ja Hensoldtin 3-12x56 kiikaritähtäimellä.

Ajatus jalustan käytöstä tukena kettumetsällä poiki ao modifikaation Manfroton pistoolikahvasäätöiselle ja pikakiinnityslevyllä olevalle 322RC2 -kuulapäälle. Pikalevyyn laajennettiin yksi pohjareikä 6mm terällä ja CTR:n liipaisinkaaren pultti vaihdettiin senttiä pidemmäksi. Kuvan kokonaisuuden tasapainopiste on onneksi juuri em. kaaren etummaisen pultin kohdalla, joten kokonaisuuden tukevuus on hyvä. Nyt käytössä on hyvinkin asiallinen nopeasti käyttöön otettava ja mikä tärkeintä, täysin äänettömästi suuriakin kulmia kääntyvä lisätuki. Gitzon matala kaksiosainen GT3320BS kolmijalka on kuin betonia ja sen korkeus on kuin tehty istualtaan tai polvelta ammuntaan. 

Projekti eteni, kun Manfroton edullisessa kuulassa ja pikalevyssä on valmistus- sekä rakennetoleranssien puitteissa aikalailla klappia. En myöskään usko Hogsaddle -tyylisten klamppien olevat täysin välyksettömiä ja poistavan tätä ongelmaa.

Vaihdoinkin aseen alle uuden Ctr:lle "modaamani" kiinteästi ruuvattavan pikalevyn sekä itse kuulapolven State of the Art tuotteisiin, eli Arca Swissin isoon Z1 kuulapäähän (kantavuus 59kg!) ja Wimberleyn AS-yhteensopivaan pikalevyyn. Ero aiempaan on kyllä järeähkön hiilikuituisen Gitzo + Levelling base jalustan (kantavuus 18kg) kanssa huomattava. Nyt asetta voi jopa pitää kiinni ja huojunta on hyvinkin pientä. Kokonaisuuden paino (3,06kg) toki rupeaa olemaan myös merkittävä. Samoin osien hinnat ovat jo kohtuullisen arvokkaat (n.1700$).

Testasin GRS Berserk -tukkista T3:sta 6,5x47 piipulla TA-treeneissä polvelta ampuen. Oli hienoa saada 45cm leveä Jaster -pelti n.610m:stä nurin toisella laukauksella 12x kiikarin suurennoksella. 

Olipa TA-päivillä mielenkiintoinen rasti, jossa rastiajan riittäessä extrana ammuttiin käytöstä poistettua 6kg jauhesammutinta. Pelkän bipodin ja olkapään varasta T3 poksautti pullon 560m:iin n. 2s ennen ajan loppumista.

7.8g L-Scenar kävi viidellä laukauksella n.340m:iin asiallisesti ao:t n.0.5Moa. 

735m:iin vain yhteen putkeen ampuen kasat olivat hyvin kevyessä tuulessa ja pienessä väreessä helposti noin puoli metriä, mutta kun yhtä tuulinarua seurasi taulun vieressä, niin kasa pieneni n.15cm:iin!

Olen nyt myös huomannut, että ohut piippu toimii yleensä erinomaisesti ensimmäiset kolme laukausta nopeasti ammuttuna, mutta sen jälkeen kasaan tulee jo heittoa ilmeisesti piipun lämpenemisenkin vuoksi.

  

2016 IWA:ssa Tikka julkaisi "Feceliftatun" T3X:n. Siinä on nyt lukonpää vihdoin metallia ja rekyylivastin aitoa terästä. Synteettinen vaihdettavalla pystymmällä pistoolikahvapalalla sekä paremmilla karhennuksilla oleva ontto tukki on täytetty eräänlaisella foamilla vaimentaen metsässä tukista lähteviä kolahduksia (itse en tosin näissä juuri eroa kuule). Aseen patruuna-aukkoa on myös hieman laajennettu kertasyöttöä helpottamaan. Kehyksen päällinen on uutuudessa nyt tasainen ja siihen on helppo kiinnittää valmiisiin paikkoihin erilaisia kiikarin jalkoja tai -kiskoja. Hyvästä on siis maltillisilla pikku parannuksilla tehty entistäkin parempi.

T3x CTR:n tukki on pakko löytää jostain käytettynä ja tehdä sitten siitä kevyen TA-kisa-aseen tukki. Näin painon saa tippumaan Tacticalin tukista vielä 100g ja uusi pystympi kahva parantaa ampumamukavuutta. Samalla huippuluokan TRG:n lippaat saa käyttöön kätevästi ilman suurempia modauksia.

T3x CTR tukki löytyikin vihdoin erään harrastajan AR-tukkimodauksen alta. Tukki oli vielä projektiini täydellinen Adjustable -versio. Toki tein heti alkuun pientä tuunausta ja vaihdoin Tacticalin paremman poskipakan säätöpyörän CTR:n tukkiin. Samoin 5mm jämerä Milspec-hihnalenkkirengas on modattava CTR:n tukin etuosaan. Tukin takaosasta molemminpuoliset paikat lenkeille jo löytyvät vakiona. 

Herkullinen .308 kivääri. Lipasaukoton Sako AII Target

Nyt esittelyssä on äärimmäisen harvinainen Sakon kivääri. Lipasaukottomat AII ja AIII -versiot ovat siis jo harvinaisia AI -versioitakin selkeästi vaikeammin tavoitettavia keräilykohteita.
Ase on originaali ja lähes uudenveroinen Sako AII:n lipasaukoton Target-versio Sakon omalla 660mm piipulla. Käsitykseni mukaan lipasaukottomia AII- kehyksiäkin on valmistettu vain hyvin pieni määrä ja tällaista Target- versiota on ole nähnyt aiemmin missään.

Kaliberi on perinteinen .308 ja ko lukkoaktio olisi erinomainen "aihio" vaikka mihin ase-projektiin. Ase on vuodelta 1986 ja sen tukki on UIT-kiskolla ja säädettävällä perälevyllä varustettu erinomaisen hyvän tuntuinen ratamalli. 

Laukaisulaite on tarkan tuntuman antama, täysin säädettävä ja loistelias Target. Tukki on massapedattu ja liipaisinkaari on kehykseen kiinni kahdella pultilla. Kehyksen etuosassa on vielä kolmas yksinäinen kiinnityspultti. Pelkän aseen paino on 4580g ja kuvan kokonaisuus ilman bipodeja painaa 5430g.

Kuvan aseen "kiikarin virkaa toimittaa" Mrad-kororistikollinen ja muutoinkin erinomainen Swarovskin Z6i Gen.2 5-30x50 BRX-I.

Pikatesti ampumaradalla tuotti alla olevan n.20mm kolmen laukauksen kasan 150m:iin Lapuan tehdaslataus 12g Scenarilla. Näyttäisi siis olevan tässä keräilyaseessa piipussakin potentiaalia.

Kotimainen tarkka-ampujan kivääri. Sako TRG22 .260Rem Stealth

Sako TRG -aseet tunnetaan maailmalla erinomaisesta tarkkuudestaan ja kenttäkelpoisuudestaan suoraan "tehtaan laatikosta otettuina". Useiden maiden puolustuslaitokset ja erikoisyksiköt luottavat TRG -laatuun.
Nyt testaukseen saatiin Itävaltalaisen tarkka-ampujan työkalun jälkeen kotimainen näkemys samasta aiheesta. Vaikka Sako tuokin ihan näitä päivinä siviilimarkkinoille uuden ja uljaan TRG M10:n, niin mielestäni tämä perus TRG on edelleen riittävän mielenkiintoinen ase testattavaksi ja etenkin erinomaisen .260Rem kaliberin ansiosta.

Sako TRG21 .308:na esiteltiin ensi kerran vuonna 1990. Vähän TRG21:n jälkeen tuli 338 Lapua Magnuminen TRG41 ja sen jälkeen vielä kevyempi metsästysmalli TRG-S. Moduulirakenteinen TRG poikkesi selkeästi aiemmista kotimaisista Sako Targetista, Valmet M86:sta tai  putkiperällisestä Tikka M65A:sta. Yhteen aseeseen oli tarkoitus rakentaa SML:n metsästysammuntaan, UIT/CISM -kilpailuihin ja poliisi- / militarykäyttöön soveltuva tarkkuuskivääri. Osin kaikkia kohderyhmiä ei voitu täysin miellyttää ja aseen suunnittelua kohdistettiinkin enemmän sotilaskäytön suuntaan. 90-luvun lopussa Suomen Puolustusvoimien uudeksi tarkkuuskiväärivalinnaksi tuli kaikkien vaiheiden jälkeen vanhan Mosin Nagant pohjaisen tarkka-ampujakivääri m/85:n tilalle "päivitetty" TRG42 338 Lapua Magnumina (tarkkuuskivääri m/2000, 8.6 TKIV2000).
TRG:n lukkokehys on pakollista lipasaukkoa ja ahtaahkoa hylsyn poistokanavaa lukuun ottamatta umpinainen ja hyvin jäykkä (tarkkuutta suova) kokonaisuus. Sen päältä löytyy 17mm kiikarikiila, mutta moni TRG:tä käyttävä valitsee kiilan tilalle Picatinnykiskon. Kolmisulkuolkainen ja paksuseinämäinen lukko on kehitetty TRG21/41:stä helpommin huoltopurettavaksi ja se koneistetaan yhä takoaihiosta. Iskurin liike on 6.5mm.
TRG22 260Rem:in vapaasti värähtelevä 8" -nousuinen piippu on 660mm pitkä, tyvestä n.29mm paksu ja muiden Stealth -mallin ulkonevien metalliosien tapaan fosfatoitu, sekä tietysti suultaan varustettu 18x1 kierteellä. Vielä 2000 -luvun alussa TRG:tä sai myös halutessaan RST-piipulla (n.160€:n lisähintaan), mutta nykyään kaikki piiput ovat ns. mustia.

Aseen 10 patruunan lipas on keskeltä syöttävä kaksirivinen ja umpinaisempi / kenttäkelpoisempi kuin se oli aiemmin TRG21:ssä. Keinuvivullinen lippaansalpa on liipaisinkaaren etupuolella. Etutukin alapintaan modifioitiin myös uudempiin TRG22/42:siin esim. hansikaskäyttöä helpottavat lovet lippaan kohdalle, sekä tukin pistoolikahvasta tuli pystympikulmainen. TRG:itten laukaisukoneisto koki päivityksen vuonna 2013, jolloin sen kestävyyttä ja turvallisuutta vahvistettiin, varmistinvipua suurennettiin, liipaisinkaaresta tehtiin metallinen aiemman muovisen sijaan, sekä etuvedon säädettävyyttä muutettiin. Samalla 2013 perälevystä tuli enemmän rekyyliä vaimentava, lippaanlukituksen toimintavarmuutta parannettiin, lukon kammennuppia vahvistettiin ja TRG42:een (300 Win.Mag. & 338 Lapua Mag.) tuli kaksi ulosheittäjää aiemman yhden sijaan.
Lukkopiippuyhdistelmä on pultattu alumiiniprofiiliseen tukirankaan, johon kaksiosainen säädettävällä poskipakalla ja -perälevyllä varustettu komposiittitukki myös kiinnittyvät. Aiemmin musta tukki oli kevyempi ja ei niin tiivistä massaa sisältä kuin vihreät ja desert tan -mallit, mutta nykyään kaikkien paino on sama (ilmeisesti materiaali on siis kaikissa yhtenäinen). 660mm piipulla TRG22 painaa n.4900g ja 510mm piipulla varustettu malli on n.200g kevyempi. Kuvan ase on ilman bipodeja Nightforcen 8-32x56:lla 6350g.
TRG:hen on saatavilla omia lisävarusteita (tosin suhteellisen arvokkaita), kuten liekinsammuttimena toimiva suujarru, piippulinjan tasolle saranoiduilla jaloilla oleva ja suoraan tukirankaan kiinnittyvä sivukallistuva bipodi (vaihtunut 2008 jalkojen kulmaltaan kapeampaan malliin, 70ast. vs. 50ast.), neljällä eri etäisyyden säädöllä varustettu flip-up avotähtäinsarja, picatinnykiskot ja erilaisia kiikarin jalkoja väreilynauhoineen, erilaisia kantohihnoja ja -aselaukkuja, puhdistussarjat ja n. 2000€ maksava taittoperäsarja (vakio tukkia n.500g painavampi ja n.25cm asetta lyhentävä). Amerikkalainen Kinetic Research Group valmistaa myös TRG:hen taittoperää (n.1330g / 900$).
Stealth mallin sh. on Sakon 2014 kuvastossa 4490€, vihreän / desert tanin sh. on 4190€ ja mustatukkisen / sinistetyillä metalliosilla olevan perusmallin sh. on 3650€. Käytännössä myyntihinnat kaupoissa ovat kuitenkin monta sataa halvempia.
TRG:stä julkaistiin toukokuussa 2011 jenkkimarkkinoille .260Rem erikoismalli. 260 Remington on kaliberina käytännössä 6.5mm:n 308, joten aseen lanseeraaminen ei sinällään vaatinut mitään muita muutoksia kuin uuden piipun. Kaliberina 260Rem on hyvinkin monipuolinen, sillä siihen saa nykyään ihan tehdaspatruunanakin niin hirvilaillista patruunaa, kuin huippu ballistisilla luodeilla ladattuja tarkkuuspatruunota. Tietysti aseen täyden potentiaalin saa vain itselataaja hyödynnettyä.
260Rem Stealth -mallia on valmistettu, tai jätetty Ameriikan vientikuormasta Suomen markkinoille vain hyvin pieni erikoiserä ja ilmeisesti ase on tehdasvarastosta jo loppu. Ko ase toimitetaan aina 20 Moan kallistetulla Picatinny-kiskolla.

Tähän aseeseen pätee myös sama ajatus kuin edeltävään Steyrin SSG:hen, joten 300m rata-aikaa odotellessa...

Uuden piipun sisäänammunnassa ensimmäisten noin kymmenen laukaus & puhdistus -rutiinien jälkeen ammuin  kolme kolmen laukauksen sarjaa lippaasta bipodeilta takapussin kanssa sataan metriin. Jokaisen sarjan jälkeen puhdistin piipun ja alla olevissa sarjoissa ovat "kylmän piipun rasvalaukaukset" mukana. Ilma oli lumisateinen +4 ja kiikarissa oli 32x suurennos. Latauspituus oli .260:lle supistetuissa Lapuan .308 hylsyissä 7.8g L-Scenarilla lähellä rihloja ja selkeästi tehdaspatruunoita pitempi. Viimeinen kasa oli jo hyvinkin lupaava n.3mm. Alan nyt myös pikkuhiljaa ymmärtää TRG -maailmaa ja kuten eräällä jenkkipalstalla kirjoitettiin.

Buy the TRG and you will sell all the others

Ensimmäisissä pitkän matkan testeissä oli valitettavan kova puuskittainen tuuli ja +6 astetta sekä tihkusadetta. Bipodeilta sain ammuttua 760m:iin kolme laukausta n.70mm:iin (n.0.32Moa), mutta sivuheittoa tuli puuskista ensin n.130mm ja sitten vielä n.160mm lisää.

510m:iin sain viisi laukasta kestämään n.0.91Moassa, eli "roiskaisut" olivat n.135mm. Patruunat olivat vielä edelleen "paisutuslatauksia" .308 -hylsyistä Lapuan 7.8g L-Scenarille. 

Onneksi Lapua Ballistics -sovellus toimii loistavasti ja 100m:n kohdistuksen ja lähtönopeusmittausten jälkeen osumat olivat sentään heti 60x60cm pahveissa. Toivottavasti seuraavalla kerralla sääolosuhteet ovat paremmat.

 

Ensimmäistä kertaa 300m:n radalla käydessäni keli oli n. +15 ja vastaista sivutuulta puhalteli n.3-5m/s. Värettä oli myös suhteellisen paljon ja tauluun tähtääminenkin oli jo arveluttavaa. Silti sain kaksi todella mainiota 3ls kasaa 7.8g L-Scenarilla pikatulella bipodeilta ja hiekkapussilta ampuen. Parempi oli n. 20mm ja hieman heikompikin oli alle 30mm. Ei voi kuin olla tyytyväinen TRG:n toimintaan.

Aseen päälle on nyt asennettu Kahles K624i kiikaritähtäin erityisesti TA-toimintaan soveltuvalla MSR-ristikolla varustettuna. 6-24x56 Kahlesin ristikko on ensimmäisellä polttotasolla (FFP), suoden näin  yksinkertaisen etäisyyden mittaamisen suurennuksesta välittämättä. Optiikassa on myös 1mrad x 1mrad valopisteristi, joten optiikka soveltuu hyvin myös hämärätyöskentelyyn (esim. kyttäysjahtiin). Tornien säätönaksut ovat tietysti myös mrad -pohjaiset.
Kiikarinjalkana on Spuhr -merkkinen laadukas Picatinny -pohjainen kokonaisuus.

MSR -ristikosta voit lukea lisää ao. linkistä.
http://finnaccuracy.com/msr.html

Nyt aseeseen tuli kaupoissa hullun hintainen (ovh.+2000€) Sakon oma taittoperä. Perässä on pikasäädöillä niin poskipakan kuin perälevyn korkeussäätö, sekä perän pituussäädöt. Kiinteä monopodi on myös pikasäätöinen ja siinä on vielä lisänä helppokäyttöinen hienosäätö. Aseen kokonaispituus taitettuna on n.900mm.

Asensin Spuhrin jalkaan Kahlesin kaveriksi Aimpointin Micron, jonka uskon tuovan helpotusta lähimatkoille ampumiseen. Pikasäätöinen poskipakka toimii loistavasti em. set-upin kanssa.

Taittoperän ensitestissä 300m:iin tuli allaolevat 3x3ls kasat (n.35mm, 25mm ja 27mm). Monopodi on radalla todella hyvältä tuntuva. Kiikarissa saisi olla kyllä tarkkaan työskentelyyn suurennusta enemmänkin kuin 24x.

Päästiin vihdoinkin taas pidemmille matkoille testaamaan 7.8g L-Scenaria ja tulos oli vähintäänkin kohtuullista, etenkin silloin kun malttoi keskittyä ampumiseen. 3+3 laukaukset on ammuttu peräkkäin ja tämän jälkeen 730m:ssä kilisi n.300mm Hardox-pelti kolme kertaa peräjälkeen.

TA-treeneissä oli hienoa saada pienen n.40x45cm Jaster-pellin kaadot 1080m:iin (kuvan takametsän reunaan) 8g Scenarin pitkänmatkan ensitesteissä.

Osumaproduct julkaisi keväällä 2017 Blaser-adapterin Picatinnykiskolle ja tuote vaikuttaa todella mielenkiintoiselle.

http://osumaproducts.fi/

Englannissa tuli fiilisteltyä AI:llä, mutta mielestäni TRG on kyllä vähintäänkin yhtä hieno TA-kivääri, jollei parempi.

Tutun AI AX:n päällä olevaa Hensoldt ZF 3.5-26x56 FF:ää & BC01 ballistista laskuria kyllä tekisi mieli testata TRG:n päälläkin.

Toisen tutun Pacific Gun Worksin Timberwolf 338 Lapua Magnumilla oli hauska ampua 700m:iin Scenar-testiä. Ase oli todella vakuuttavan oloinen kokonaisuus. 

Sako julkaisi Suomi 100-vuotta teeman kunniaksi TRG22:sta Jubilee-version korealla lumicamotukilla. Nyt kannattaa olla nopea, jos moisen halajaa itselleen.

http://www.sako.fi/rifles/sako-trg/trg-22-jubilee-model

Tarkka-ampujan kivääri Itävallasta. Steyr SSG69

Steyr on tunnettu ja arvostettu Itävaltaltainen asevalmistaja, jonka tarkka-ampujan kivääri SSG69 on jo eräänlainen klassikkoase. Sain tutustua nyt malliin SSG69, eli Scharf Schutzen Gewehr, joka esiteltiin vuonna 1969. Nyt 46 vuotta myöhemmin tämä laatulaite on edelleen tuotannossa myös alkuperäisessä ulkoasussa vihreällä muovitukilla ja avotähtäimillä. Jälkikäteen ajateltuna ase on ollut kyllä ehdottoman edistyksellinen kera jäykän muovitukkinsa. Aseesta valmistetaan myös musta-tukkista, 23.6"-piippuista ja suuremmalla lukon kammella olevaa PII Police-mallia sekä vain 16.1"- piipulla olevaa PIV- äänenvaimennin versiota. Asetta on ollut myös 22-250 ja .243 kaliberisena sekä puutukilla.

SSG:n perusversiossa on valmistajan mukaan 650mm:n (25.6") sporter-tyylinen (suulta n.18.2mm paksu), 12"-nousuinen, kylmätaottu .308 -tarkkuuspiippu. Käytännössä piipun pituus on lukkolaitteen päästä vain 600mm, eli 23.6". Lukonkehys on hyvinkin järeä ja antaa aseen tarkkuuspotentiaalille hyvän pohjan. Piippu on kiinnitetty kehykseen oudosti jäähdyttäen ja kehystä samalla lämmittäen, saaden aikaan näin  erittäin tiukan sovituksen ja normaaleille asesepille jälkikäteen taas hermoja raastavan tilanteen uutta piippua asennettaessa. Onneksi ainakin aiemmin tehtaalle lähetettynä piipun vaihto on ollut edukas toimenpide. Aseen metalliosat ovat mattapintaisia ja fosfatoituja. Painoa aseella on 4050g.

SSG:n ilman työkaluja helposti huoltopurettavassa lukossa on kolmessa rivissä kuusi sulkuolkaa, sen avauskulma on asialliset 70 astetta ja iskun pituus on viitisen milliä. Ulosheittäjä on jousikuormitteinen nasta. 

Ne ketkä ovat joskus päässeet SSG:tä "käpistelemään" tai ampumaan, ovat yleensä jälkikäteen muistaneet aseen käsittämättömän hienon, lasitangon katkeamiselta tuntuvan laukaisun. Hienosti hiotut virepinnat saavat aikaan myös tunteen, kuin laukaisu olisi kevyempi siitä, mitä se oikeasti on. Etuvedon pituus ja laukaisuvastus ovat tietysti SSG:ssä säädettävissä. Säätämisen helpottamiseksi tukki kyllä kannattaa irroittaa ja hieman perehtyä aiheeseen, mikä säädöistä vaikuttaa mihinkin ominaisuuteen.

Optiolistalta aseeseen on voinut halutessaan valita myös kahdella liipaisimella olevan herkistinkoneiston. Varmistin sijaitsee normaalisti aseen oikealla sivulla. Viiden patruunan  reilusti yli CIP-pituudet ylittävät patruunat kelpuuttava, jämäkkä, todella matala "rullalipas" on jousia ja ruuveja lukuunottamatta täysmuovinen ja sen läpinäkyvän takaseinän läpi näkee suoraan patruunamäärät. Aseeseen on myös saanut perinteisemmän näköistä, pitkää, muovista, kaksirivistä kymmenen patruunan lipasta.
Jousikuormitteiset lippaan vapauttimet ovat molemmilla puolilla asetta, joten lipas ei voi vahingossa tippua. Liipaisinkaari / lipaskuilu-osa on myös muovia ja olen lukenut niiden vaurioista kovemmassa käytössä. Hetken googlailtuani löysin internetistä Saksalaisen yrityksen, joka valmistaa metallista vastaavaa osaa SSG:hen, mahdollistaen näin myös AICS:n lippaiden käytön. Hinta kera yhden lippaan oli vain kovin arvokas.

Tukin peräosa on piippulinjan mukainen ja suora, suhteellisen siro-rakenteinen, sekä jopa kämmenpahkoja myöten symmetrinen, mahdollistaen aseen helpomman vasenkätisen käytön. Aseen yleinen ergonomia viittaa myös makuuammuntakäyttöön panostamista. Vetopituutta saa säädettyä kumisen perälevyn välikappaleilla. Jämäkät hihnalenkit sijaitsevat oikeaoppisesti tukin etuosassa ja vasemmalla sivulla, mahdollistaen näin aseen kantamisen lukon nuppi selästä poispäin.
SSG:n lukonkehyksen kiikarin kiinnitysurat ovat omaleimaisesti n.18mm leveät. Aseeseen on saanut ostaa omaa asiallista pikajalkaa, mutta moni on luottanut myös mm. Picatinny-kiskoon tai Apelin jalkoihin. Tähän aseeseen on teetätetty custom-pohjat optilockin renkaille. Tuskin maltan odottaa mahdollisuutta päästä testaamaan 300m radalle tätä erittäin tarkan ja kovaan käyttöön tehdyn aseen maineessa olevaa  legendaa ja Nightforcen 8-32x56 NXS:ää.