Sako & Beretta -konsernin ensimmäinen asemalli Tikka T3 julkaistiin vuonna 2003. Nyt esittelyssä on edullinen, kevyt ja siro perusmetsästyskivääri, sekä siis jo eräänlainen Suomalainen nykyaseklassikko. Tämä T3 on malliltaan sarjan edullisin Hunter (kuvan tukki on kyllä jo vaihdettu Laminated Stainlessista) ja erinomaisessa 6.5x55 -kaliberissa. Mielenkiintoiseksi testauksen tekee se, että ase vaikuttaa erinomaisen hyvälle kokonaisuudelle, vaikka hintaa kuvan kokonaisuudella on vain n.1000€ (kiikari ja sen jalat, sekä bipodi ostettiin kyllä käytettyinä, ase oli poistohyllystä ja kaupan uusi). Joku kommentoi, että tässä tekstissä viljellään liikaa ylisanoja, mutta mielestäni T3:sta saa verrata mihin tahansa noin saman hintaluokan aseeseen ja ylisanat eivät ole tuulesta temmattuja.
Aseen vakio etuvedoton laukaisulaite on käsittämättömän hyvän laukaisutuntuman omaava. Säädin laukaisuvastuksen minimille ja vastus on nyt linnustukseen ja radalle mielestäni sovelias n.650-700g (koneistoissa on yksilöeroja ja joissain minimivastus voi jäädä noin kiloon). Aseen 70-asteen avauskulmalla oleva lukko on sulavasti liikkuva ja itse lukkokehys on lippaalliseksi aseeksi todella jämäkkä suoden potentiaalit hyvälle tarkkuudelle. Piippu on perinteinen kylmätaottu metsästysprofiilinen ja 570mm pitkä. Vakio Hunterin tukki on jäykkä pähkinäpuinen, käteen hyvin istuva ja siinä on selkeät otepintojen karhennukset. Vakio kolmen patruunan yksirivinen irtolipas, lukon peräkappale sekä yhtenäinen liipaisimen kaari / lippaan kehys ovat säästösyistä kestävän tuntuista muovia. Harvassa tämän hintaluokan aseessa on näin loisteliaat perustat hyvälle metsästyskiväärille ja ei ole ihme, että mm. Amerikkalaiset ovat ottaneetkin T3:n omaksi suosikikseen.
T3:een on myös tarjolla todella paljon erilaisia aftermarket "tuning -osia" (tukkeja, laukaisulaitteita, picatinnykiskoja, lukon kampia ja -peräkappaleita, lippaita sekä lippaan kehyksiä ym.) ja moni rakentaakin pelkän kehyksen ympärille mieluisensa asekokonaisuuden haluamassaan kaliberissa ja piippuprofiilissa, tukissa jne. Em. syistä näen myös uuden T3:n parempana vaihtoehtona lähes jokaiseen käyttöön ohi vanhempien ja asiallisten Tikka M -sarjalaisten. T3:sta on vain yhdellä lukkopultin ja lippaan pituudella (lukon liikkeen pituutta voidaan säätää / lippaassa on sisällä täytepalat) ja kaikissa aseissa (pl. CTR, TRG:n / TRG:n tyylisellä 10 ptr. lippaalla) on keskenään identtinen tukki sisäisine sovituksineen, joten monet tukki / kaliberimuutokset ovat todella helppoja tehdä, etenkin jos lukon pää on esim. yleistä .308 -kokoa. Muutosten järkevyydestä ja -kustannuksista voi toki olla montaa mieltä, mutta ainakin asetta voi näin pikkuhiljaa rakennella ja customoida kuin osamaksuerissä.
Aseen päällä on perinteiseen Tikka -tyyliin suora 17mm optiikan asennuskisko ja kuvan aseeseen on kiinnitetty yksiosaisilla siroilla Optilock -kiikarinjaloilla Leupoldin harvinaisempi korotornillinen ja parallaksinsäädöllä varustettu 12x40 FX3. FX3:nen istui jaloissa tukin profiiliin hyvin korkeuden puolesta ja on muutoinkin siro ja hyväkuvainen optiikka esim. linnustukseen.
Seuraavaksi pitää kyllä ehdottomasti päästä radalle testaamaan piipun sisäänammunnan yhteydessä aseen tarkkuuspotentiaalia. Sakon kylmätaotut Varmint -profiilin 6.5mm piiput ovat tarkkojen piippujen maineessa, joten on todella mielenkiintoista nähdä, mihin ohutpiippuinen ja edullinen T3 Hunter oikein pystyy. Sako Trg:ssä ja T3 CTR:ssä on T3 Varmintiakin .02 tiukemmat 6.5mm piiput ja ne ovat erityisesti osoittaneet huipputarkkuutensa.
Piipun sisäänammunnassa sadalta metriltä ase ei näyttänyt mitään erityistä huippukäyntiä. Ohut piippuko sai kenties aikaan sen, että usein kolmella laukauksella yksi osuma oli aina irti kahdesta muusta, jotka välillä olivatkin ihan samassa reiässä. Paras kolmen laukauksen kasa oli alla oleva n.14mm Hornadyn tehdaslataus 140gr BTHP -patruunalla. Ammunta oli nopeatempoista ja käytössä olivat niin bipodi kuin takapussi. Keli oli sateinen +14 ja tuulta oli vaihtelevasti n. 1-4m/s.
8" -nousulla olevalla piipulla varustettu kevyt 6.5mm ase (pelkkä ase painaa vain 2800g) on kyllä ammuttavuudeltaan jo sellainen, että mielestäni aseen pistoolikahvasta pitää olla jämäkkä ote, jotta ase antaisi parasta käyntiään. Tästä syystä nyt onkin pakko testata tätä T3:sta myös raskaamman ratamaisemman tukin kanssa ja projekti siihen alkakoon. Samoin piipun mahdollinen lyhentäminen äänenvaimenninkierteen teon yhteydessä on myös mietinnässä, vaikka lähtönopeudet ja ko kaliberin ominaisuudet siitä myös hieman kärsivät.
Täyspitkänä piipun suulla on paksuutta n.16.1mm ja jos piippu lyhennetään 20":aan, niin silloin suulla on paksuutta n.16.7mm. Molemmissa vaihtoehdoissa Sakon 15x1 kierre on mielestäni paras vaihtoehto. 20 -tuuman pituutta puoltaisi myös etutähtäimen kierteiden poistuminen piipun päältä. Poistin näet aseesta avotähtäimet heti, kun se vain minulle tuli. Omaan makuuni aseen edulliset ja ahtaat tähtäimet ovat lähes turhat. Takatähtäimen poisto on helppoa, sen kun vain aukaisee kaksi pientä ruuvia (toinen hahlon alla) auki. Juuri oikean kokoinen ruuvimeisseli ja hyvä tuki toki tarvitaan, koska jengat ovat yleensä todella tiukalla. Etutähtäin on myös kahdella ruuvilla kiinni ja toinen niistä on piilossa jyvän alla. Ensin on vain poistettava etutunneli ja sen jälkeen voi pienellä tuurnalla painaa jyvän akselitapin pois paljastaen piilottelevan toisen kiinnitysruuvin jyvän alta.
Aseen vakio etuvedoton laukaisulaite on käsittämättömän hyvän laukaisutuntuman omaava. Säädin laukaisuvastuksen minimille ja vastus on nyt linnustukseen ja radalle mielestäni sovelias n.650-700g (koneistoissa on yksilöeroja ja joissain minimivastus voi jäädä noin kiloon). Aseen 70-asteen avauskulmalla oleva lukko on sulavasti liikkuva ja itse lukkokehys on lippaalliseksi aseeksi todella jämäkkä suoden potentiaalit hyvälle tarkkuudelle. Piippu on perinteinen kylmätaottu metsästysprofiilinen ja 570mm pitkä. Vakio Hunterin tukki on jäykkä pähkinäpuinen, käteen hyvin istuva ja siinä on selkeät otepintojen karhennukset. Vakio kolmen patruunan yksirivinen irtolipas, lukon peräkappale sekä yhtenäinen liipaisimen kaari / lippaan kehys ovat säästösyistä kestävän tuntuista muovia. Harvassa tämän hintaluokan aseessa on näin loisteliaat perustat hyvälle metsästyskiväärille ja ei ole ihme, että mm. Amerikkalaiset ovat ottaneetkin T3:n omaksi suosikikseen.
T3:een on myös tarjolla todella paljon erilaisia aftermarket "tuning -osia" (tukkeja, laukaisulaitteita, picatinnykiskoja, lukon kampia ja -peräkappaleita, lippaita sekä lippaan kehyksiä ym.) ja moni rakentaakin pelkän kehyksen ympärille mieluisensa asekokonaisuuden haluamassaan kaliberissa ja piippuprofiilissa, tukissa jne. Em. syistä näen myös uuden T3:n parempana vaihtoehtona lähes jokaiseen käyttöön ohi vanhempien ja asiallisten Tikka M -sarjalaisten. T3:sta on vain yhdellä lukkopultin ja lippaan pituudella (lukon liikkeen pituutta voidaan säätää / lippaassa on sisällä täytepalat) ja kaikissa aseissa (pl. CTR, TRG:n / TRG:n tyylisellä 10 ptr. lippaalla) on keskenään identtinen tukki sisäisine sovituksineen, joten monet tukki / kaliberimuutokset ovat todella helppoja tehdä, etenkin jos lukon pää on esim. yleistä .308 -kokoa. Muutosten järkevyydestä ja -kustannuksista voi toki olla montaa mieltä, mutta ainakin asetta voi näin pikkuhiljaa rakennella ja customoida kuin osamaksuerissä.
Aseen päällä on perinteiseen Tikka -tyyliin suora 17mm optiikan asennuskisko ja kuvan aseeseen on kiinnitetty yksiosaisilla siroilla Optilock -kiikarinjaloilla Leupoldin harvinaisempi korotornillinen ja parallaksinsäädöllä varustettu 12x40 FX3. FX3:nen istui jaloissa tukin profiiliin hyvin korkeuden puolesta ja on muutoinkin siro ja hyväkuvainen optiikka esim. linnustukseen.
Seuraavaksi pitää kyllä ehdottomasti päästä radalle testaamaan piipun sisäänammunnan yhteydessä aseen tarkkuuspotentiaalia. Sakon kylmätaotut Varmint -profiilin 6.5mm piiput ovat tarkkojen piippujen maineessa, joten on todella mielenkiintoista nähdä, mihin ohutpiippuinen ja edullinen T3 Hunter oikein pystyy. Sako Trg:ssä ja T3 CTR:ssä on T3 Varmintiakin .02 tiukemmat 6.5mm piiput ja ne ovat erityisesti osoittaneet huipputarkkuutensa.
Piipun sisäänammunnassa sadalta metriltä ase ei näyttänyt mitään erityistä huippukäyntiä. Ohut piippuko sai kenties aikaan sen, että usein kolmella laukauksella yksi osuma oli aina irti kahdesta muusta, jotka välillä olivatkin ihan samassa reiässä. Paras kolmen laukauksen kasa oli alla oleva n.14mm Hornadyn tehdaslataus 140gr BTHP -patruunalla. Ammunta oli nopeatempoista ja käytössä olivat niin bipodi kuin takapussi. Keli oli sateinen +14 ja tuulta oli vaihtelevasti n. 1-4m/s.
Täyspitkänä piipun suulla on paksuutta n.16.1mm ja jos piippu lyhennetään 20":aan, niin silloin suulla on paksuutta n.16.7mm. Molemmissa vaihtoehdoissa Sakon 15x1 kierre on mielestäni paras vaihtoehto. 20 -tuuman pituutta puoltaisi myös etutähtäimen kierteiden poistuminen piipun päältä. Poistin näet aseesta avotähtäimet heti, kun se vain minulle tuli. Omaan makuuni aseen edulliset ja ahtaat tähtäimet ovat lähes turhat. Takatähtäimen poisto on helppoa, sen kun vain aukaisee kaksi pientä ruuvia (toinen hahlon alla) auki. Juuri oikean kokoinen ruuvimeisseli ja hyvä tuki toki tarvitaan, koska jengat ovat yleensä todella tiukalla. Etutähtäin on myös kahdella ruuvilla kiinni ja toinen niistä on piilossa jyvän alla. Ensin on vain poistettava etutunneli ja sen jälkeen voi pienellä tuurnalla painaa jyvän akselitapin pois paljastaen piilottelevan toisen kiinnitysruuvin jyvän alta.
Aseeseen löytyi hyvän onnen avustamana priima yläkuvan Tikka T3:n laminaattitukki, joka
on mielestäni tehtaan hienoin tukkivaihtoehto, mutta valitettavasti vain
saatavissa normaalin Stainless -mallin kanssa. Tässä yhteydessä pelkän tukin lisähinnaksi tulee myös useamman sata euroa extraa. Tukkia päivittämällä aseesta tulee mielestäni todella tyylikäs metsästys -kokonaisuus, kun mustat sinistetyt raudat yhdistyvät tummaan laminaattiin. Tukin sisällä oleva alumiininen rekyylistopparipala olisi tarkoitus myös vaihtaa teräksiseen tukevampaan ja samalla pedata. Kuvan suurempi lisävarusteena myytävä lukkopultin kammen nuppi oli myös ns. pakkovaruste, joka aseeseen tilattiin kera viiden patruunan lippaan.
Aseeseen on nyt myös tulossa rata-ammuntaan kokonaan toinen tukki. Teetin asesepällä Sako TRG:n tukin "alumiiniruodon" Tikka T3:n sovituksilla. Hankittuna on nyt myös jo uusi TRG:n takatukki odottamassa erikoissuunniteltua ja tukkisepällä työstettävää POM -muovista kasa-ammuntamallin 3" leveällä etuosalla ja Offset piippu-uralla varustettua etutukkia. Aseeseen tulee siis ratatukkiin käytettäväksi myös TRG:n laukaisukoneisto ja max. 75mm patruunoille TRG:n lipas. Tästä TRG22:n lippaan maksimipatruunapituudesta johtuen Lapuan 6.5g Scenar luodit tulevat nyt myös testaukseen. Tarkoitus on katsoa, millaisen käynnin ko set-upilla saa aikaan. Kyllä tämä customointi tästä lähtee...
Mahdollisia myöhempiä kaliberin- / piipun vaihto-operaatioita silmällä pitäen em. ratatukkiprojekti on varmasti hyödyllinen, sillä esim. kaliberit 6xc, 6.5x47 ja 260Rem syöttyvät täydellisesti loistavasta TRG22:n lippaasta. 6mm BR ei syöty järkevästi TRG:n lippaasta ilman pientä lipasmodifikaatiota ja pieniä modifiointeja tarvitaan myös alkuperäisen tukin kanssa BR:llä, kun käyttöön otetaan short -mallin T3 lipas.
T3:n laukaisukoneisto "tuunaten" vakiosta herkemmäksi (tämä sama koneisto on 1:1 myös mm. Sakon Quad / P94 pienoiskivääreissä ja mekaniikaltaan mm. Sako 85 -kivääreissä):
Koneiston mustan pidätinruuvin alta paljastuvan vakiojousen kanssa noin samoilla mitoilla oleva aavistuksen ohuempilankainen jousi (kuvassa oikealla) antoi puhtaan, ei äärimmilleen säädetyn n.350g:n vastuksen. Vire pysyy myös tällä säädöllä erinomaisen hyvin (samoista arvoista ja havainnoista luin myös jenkki-palstoilta). Virepintojen hiominen toisi vielä lisää herkkyyttä, mutta sitä ei kannata tehdä, ellei todella tiedä mitä tekee. Ehkä nyt aftermarket huippukoneistojen Rolls Royce, eli Itävaltalainen Bixn´n Andy saa vielä olla hetken ostamatta.
Jos kiinnostuit ko. jousesta omaan aseeseen, yhteystieto "jouselle" löytyy sivuston alta.
Kotimainen Osuma Blaser adapteri muuttaa Tikan oman 17mm kiikarin kiinnityskiskon Blaserin loistaville pikajaloille sopivaksi. Asennus on helppoa Tikan kehyksessä jo valmiina oleviin ruuvin reikiin. Jos omistat entuudestaan Blaser kivääreitä ja niihin pikajalkoja, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän tuotteeseen tarkemmin.
http://osumaproducts.fi/blaser-pikajalat/
Nyt T3:nen sai kevyehkön Tactical -tyylisen tukin allensa. McMillan A5 on mielestäni erittäin hyvin käteen käyvä tukki ja sopiva myös metsälle. Tässä A5 -mallissa on pituussäädettävä perälevyjärjestelmä ja korkeus- sekä sivusäädettävä poskipakka. Tämän tukin perinteisempi ja kevyempi poskipakka on mielestäni parempi kuin ns. Saddle Cheek Piece, jossa tukin yli on taivutettu alumiininen kumilla pinnoitettu "kaarirauta". Tätä perinteisempää poskipakkaa saa myös rullakorkeussäädöllä, mutta mielestäni tämä perusmalli on jo hyvä. McMillanin tukkien Suomeen saaminen on vain hieman työlästä ja hintaa niille kertyy myös aikalailla.
Tukin sovitustyön pilaripetauksineen T3:lle on tehnyt J. J. Landen Custom Guns (nykyään WL Firearms).
Kuvan kokonaisuus painaa Zeiss HT 1.5-6x42 kiikarilla vain 4700g ilman bipodeja. Pelkän tukin paino on 1590g vs. Tikan oma laminaattitukki 1090g.
Zeiss toi vihdoinkin "päivitetyn" version 2.8-20x56 V8:sta ja nyt kuvanlaatu on täyttä priimaa. Uusi Zeiss V8 4.8-35x60 Mildot-ristikolla ja tupla ASV+ -korotorneilla on todella laadukas pitkien matkojen metsästyskiikaritähtäin. Kiskokiinnitteisenä Blaserin pikajalan kanssa painoa kokonaisuudella on 1160g ja pelkkä optiikka painaa 1015g. Korotornin naksut ovat rata-ammuntapainotteisesti vain 5mm ja korotornissa on aina 100 naksua käytössä. Tämä mahdollistaa esim. 6.5mm -aseilla 100m zerolla ja vaikka yleisellä 8g Lapuan Scenarilla ammuntamatkat n.670m:iin. Mildot ristikolla voi kätevästi ottaa lisänä 30x -suurennoksella (mrad 1:1) 5mrad:n koroa ja päästä em. set-upilla n.975m:iin saakka alapallolla tähdättäessä.
Radalla pidän mukana tarpeellisen osan kuvan kevyistä ja helposti siirreltävistä latausvälineistä. Harrelsin tuotteet ovat mielestäni erinomaisia ja niillä voi tehdä kätevästi muutoksia latauksille sitä mukaa, kun ampuu ja havainnoi.
Aseeseen on nyt myös tulossa rata-ammuntaan kokonaan toinen tukki. Teetin asesepällä Sako TRG:n tukin "alumiiniruodon" Tikka T3:n sovituksilla. Hankittuna on nyt myös jo uusi TRG:n takatukki odottamassa erikoissuunniteltua ja tukkisepällä työstettävää POM -muovista kasa-ammuntamallin 3" leveällä etuosalla ja Offset piippu-uralla varustettua etutukkia. Aseeseen tulee siis ratatukkiin käytettäväksi myös TRG:n laukaisukoneisto ja max. 75mm patruunoille TRG:n lipas. Tästä TRG22:n lippaan maksimipatruunapituudesta johtuen Lapuan 6.5g Scenar luodit tulevat nyt myös testaukseen. Tarkoitus on katsoa, millaisen käynnin ko set-upilla saa aikaan. Kyllä tämä customointi tästä lähtee...
Mahdollisia myöhempiä kaliberin- / piipun vaihto-operaatioita silmällä pitäen em. ratatukkiprojekti on varmasti hyödyllinen, sillä esim. kaliberit 6xc, 6.5x47 ja 260Rem syöttyvät täydellisesti loistavasta TRG22:n lippaasta. 6mm BR ei syöty järkevästi TRG:n lippaasta ilman pientä lipasmodifikaatiota ja pieniä modifiointeja tarvitaan myös alkuperäisen tukin kanssa BR:llä, kun käyttöön otetaan short -mallin T3 lipas.
Kyllä se itselataaminen jälleen kannatti. Norman MRP:llä ja 8g Scenarilla haettu lataus tuotti yllä olevan n.4.5mm kolmen laukauksen kasan 150m:iin bipodeilta ja takapussilta ammuttuna. Kiikarina oli erittäin hienolla dotilla varustettu Swarovskin -24x.
Kävin myös ex tempore kokeilemassa samaa latausta viereisellä 300m:n radalla ja kolme laukausta menivätkin nättiin n.17mm nippuun. Viiden kasaa ampuessa tuulen paineen muutokset +17 asteen pienessä värekelissä toivatkin jo omat haasteensa, kun käytössä ei ollut näin pikatestauksessa lainkaan viirejä. Kasa hajosikin sitten jo n.50mm:iin.
T3:n laukaisukoneisto "tuunaten" vakiosta herkemmäksi (tämä sama koneisto on 1:1 myös mm. Sakon Quad / P94 pienoiskivääreissä ja mekaniikaltaan mm. Sako 85 -kivääreissä):
Koneiston mustan pidätinruuvin alta paljastuvan vakiojousen kanssa noin samoilla mitoilla oleva aavistuksen ohuempilankainen jousi (kuvassa oikealla) antoi puhtaan, ei äärimmilleen säädetyn n.350g:n vastuksen. Vire pysyy myös tällä säädöllä erinomaisen hyvin (samoista arvoista ja havainnoista luin myös jenkki-palstoilta). Virepintojen hiominen toisi vielä lisää herkkyyttä, mutta sitä ei kannata tehdä, ellei todella tiedä mitä tekee. Ehkä nyt aftermarket huippukoneistojen Rolls Royce, eli Itävaltalainen Bixn´n Andy saa vielä olla hetken ostamatta.
Jos kiinnostuit ko. jousesta omaan aseeseen, yhteystieto "jouselle" löytyy sivuston alta.
Kotimainen Osuma Blaser adapteri muuttaa Tikan oman 17mm kiikarin kiinnityskiskon Blaserin loistaville pikajaloille sopivaksi. Asennus on helppoa Tikan kehyksessä jo valmiina oleviin ruuvin reikiin. Jos omistat entuudestaan Blaser kivääreitä ja niihin pikajalkoja, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän tuotteeseen tarkemmin.
http://osumaproducts.fi/blaser-pikajalat/
Nyt T3:nen sai kevyehkön Tactical -tyylisen tukin allensa. McMillan A5 on mielestäni erittäin hyvin käteen käyvä tukki ja sopiva myös metsälle. Tässä A5 -mallissa on pituussäädettävä perälevyjärjestelmä ja korkeus- sekä sivusäädettävä poskipakka. Tämän tukin perinteisempi ja kevyempi poskipakka on mielestäni parempi kuin ns. Saddle Cheek Piece, jossa tukin yli on taivutettu alumiininen kumilla pinnoitettu "kaarirauta". Tätä perinteisempää poskipakkaa saa myös rullakorkeussäädöllä, mutta mielestäni tämä perusmalli on jo hyvä. McMillanin tukkien Suomeen saaminen on vain hieman työlästä ja hintaa niille kertyy myös aikalailla.
Tukin sovitustyön pilaripetauksineen T3:lle on tehnyt J. J. Landen Custom Guns (nykyään WL Firearms).
Kuvan kokonaisuus painaa Zeiss HT 1.5-6x42 kiikarilla vain 4700g ilman bipodeja. Pelkän tukin paino on 1590g vs. Tikan oma laminaattitukki 1090g.
Zeiss toi vihdoinkin "päivitetyn" version 2.8-20x56 V8:sta ja nyt kuvanlaatu on täyttä priimaa. Uusi Zeiss V8 4.8-35x60 Mildot-ristikolla ja tupla ASV+ -korotorneilla on todella laadukas pitkien matkojen metsästyskiikaritähtäin. Kiskokiinnitteisenä Blaserin pikajalan kanssa painoa kokonaisuudella on 1160g ja pelkkä optiikka painaa 1015g. Korotornin naksut ovat rata-ammuntapainotteisesti vain 5mm ja korotornissa on aina 100 naksua käytössä. Tämä mahdollistaa esim. 6.5mm -aseilla 100m zerolla ja vaikka yleisellä 8g Lapuan Scenarilla ammuntamatkat n.670m:iin. Mildot ristikolla voi kätevästi ottaa lisänä 30x -suurennoksella (mrad 1:1) 5mrad:n koroa ja päästä em. set-upilla n.975m:iin saakka alapallolla tähdättäessä.
Tässä kokeilussa Zeissin V8 "Mörkö" sai alleensa Tikalle sovitetun McMillan A3 tukin ja tukkiin tehtiin valonvahvistajille myös oma kiinnityskisko. V8:iin asennettiin myös vastavalosuoja ja käteen paremmin istuva Throw Lever.
Radalla pidän mukana tarpeellisen osan kuvan kevyistä ja helposti siirreltävistä latausvälineistä. Harrelsin tuotteet ovat mielestäni erinomaisia ja niillä voi tehdä kätevästi muutoksia latauksille sitä mukaa, kun ampuu ja havainnoi.
140gr Naturalis kävi MRP:llä mukavasti heti ensitesteissä. Vaikka kiikarissa ei ollut suurennusta kuin 6x, niin silti kolme laukausta 150m:iin oli nätissä n.27mm kasassa. Vauhtia saa kyllä myös riittävästi hirvilaillisuudelle (n.926ms), mutta hylsyt rupeavat olemaan kertakäyttötavaraa. Lainsäätäjä voisi mielestäni päivittää Joulerajoja, niin nykyaikaiset alle 10g:n täyskupariluodit pääsisivät perustellusti helpommin hirvimetsälle. Myöskään kireämpia latauksia ei kannata käyttää kuin moderneissa aseissa. Ruotsin Mauser kun kärsii vanhojen aseiden matalammista painerajoista. Pidempi aftermarket piippu toki toisi myös helpotusta lähtönopeuksiin.
Tikka Tacticalin tukilla aseesta saa kevyen todellisen "rönttäkeli" -kokonaisuuden, jolla on painoa kuvan set-upilla Atec Carbon02 vaimentimella 4230g.
Sako TRG:n taittoperä tukilla T3:sta saa mielenkiintoisen Tacticool -kokonaisuuden, jolla on painoa kuvan set-upilla Atec Carbon02 vaimentimella ja bipodeineen 6340g. Alumiiniruoto T3:n raudoille on teetätetty erityisesti tähän käyttöön.
Pääsin testaamaan hyvinkin realistista metsästysammuntaa T3:lla Sako Shooting Centerissä Lappeenrannassa. Voin kyllä lämpimästi suositella radalla käyntiä, niin mielenkiintoista oli ampua vaihteleviin tilanteisiin ja välillä hyvinkin rivakkaasti liikkuviin kohteisiin.
Kettukivääri -modifionnissa T3:seen jyrsittiin laminaattitukkiin sovitukset CTR:n lipaskaarelle, jolloin loistava TRG:n 10-patruunan lipas saadaan käyttöön. Joidenkin mielestä T3:n oma muovinen lipas on hieman "letku ja käytössä löystyvä". Jyrsinnän yhteydessä piippukouru avarrettiin Varmint-piipulle sopivaksi.
TRG 22:n lippaan sisäpituus rajoittaa patruunavalikoimaan 6.5x55 -käytössä, koska maksimipituus voi patruunalla olla n.74mm. Pienpetopatruunaa x55:lle ladatessa taas tästä rajoituksesta ei ole haittaa, koska potentiaaliset käyttöluodit ovat niin lyhyitä, että latauspituus tulee kaikesta huolimatta alle 74mm.
Käyttöluodiksi pienpedoille valikoitui jo 1960-lla suunniteltu Sierran 85gr Varminter, joka on yleisesti tarkan luodin maineessa, vaikka se onkin hyvin edukas ja herkästi kohteessa hajoava perusluoti. Latasin ensikokeet Norman 203B:llä n.1000m/s -lähdöille ja c.o.l oli 71.4mm.
Kolmella laukauksella 100m:iin T3 antoi hurjassa väreessä ao. asiallisen n.15mm kasan, joten tästä voidaan jatkaa kevään kettupillityksiin.
Alla kettukivääri nykyisessä asussaan Atecin lyhennettävällä alumiinisella CMM-4 vaimentimella ja Hensoldtin 3-12x56 kiikaritähtäimellä.
Ajatus jalustan käytöstä tukena kettumetsällä poiki ao modifikaation Manfroton pistoolikahvasäätöiselle ja pikakiinnityslevyllä olevalle 322RC2 -kuulapäälle. Pikalevyyn laajennettiin yksi pohjareikä 6mm terällä ja CTR:n liipaisinkaaren pultti vaihdettiin senttiä pidemmäksi. Kuvan kokonaisuuden tasapainopiste on onneksi juuri em. kaaren etummaisen pultin kohdalla, joten kokonaisuuden tukevuus on hyvä. Nyt käytössä on hyvinkin asiallinen nopeasti käyttöön otettava ja mikä tärkeintä, täysin äänettömästi suuriakin kulmia kääntyvä lisätuki. Gitzon matala kaksiosainen GT3320BS kolmijalka on kuin betonia ja sen korkeus on kuin tehty istualtaan tai polvelta ammuntaan.
Projekti eteni, kun Manfroton edullisessa kuulassa ja pikalevyssä on valmistus- sekä rakennetoleranssien puitteissa aikalailla klappia. En myöskään usko Hogsaddle -tyylisten klamppien olevat täysin välyksettömiä ja poistavan tätä ongelmaa.
Vaihdoinkin aseen alle uuden Ctr:lle "modaamani" kiinteästi ruuvattavan pikalevyn sekä itse kuulapolven State of the Art tuotteisiin, eli Arca Swissin isoon Z1 kuulapäähän (kantavuus 59kg!) ja Wimberleyn AS-yhteensopivaan pikalevyyn. Ero aiempaan on kyllä järeähkön hiilikuituisen Gitzo + Levelling base jalustan (kantavuus 18kg) kanssa huomattava. Nyt asetta voi jopa pitää kiinni ja huojunta on hyvinkin pientä. Kokonaisuuden paino (3,06kg) toki rupeaa olemaan myös merkittävä. Samoin osien hinnat ovat jo kohtuullisen arvokkaat (n.1700$).
Testasin GRS Berserk -tukkista T3:sta 6,5x47 piipulla TA-treeneissä polvelta ampuen. Oli hienoa saada 45cm leveä Jaster -pelti n.610m:stä nurin toisella laukauksella 12x kiikarin suurennoksella.
Olipa TA-päivillä mielenkiintoinen rasti, jossa rastiajan riittäessä extrana ammuttiin käytöstä poistettua 6kg jauhesammutinta. Pelkän bipodin ja olkapään varasta T3 poksautti pullon 560m:iin n. 2s ennen ajan loppumista.
7.8g L-Scenar kävi viidellä laukauksella n.340m:iin asiallisesti ao:t n.0.5Moa.
735m:iin vain yhteen putkeen ampuen kasat olivat hyvin kevyessä tuulessa ja pienessä väreessä helposti noin puoli metriä, mutta kun yhtä tuulinarua seurasi taulun vieressä, niin kasa pieneni n.15cm:iin!
Olen nyt myös huomannut, että ohut piippu toimii yleensä erinomaisesti ensimmäiset kolme laukausta nopeasti ammuttuna, mutta sen jälkeen kasaan tulee jo heittoa ilmeisesti piipun lämpenemisenkin vuoksi.
2016 IWA:ssa Tikka julkaisi "Feceliftatun" T3X:n. Siinä on nyt lukonpää vihdoin metallia ja rekyylivastin aitoa terästä. Synteettinen vaihdettavalla pystymmällä pistoolikahvapalalla sekä paremmilla karhennuksilla oleva ontto tukki on täytetty eräänlaisella foamilla vaimentaen metsässä tukista lähteviä kolahduksia (itse en tosin näissä juuri eroa kuule). Aseen patruuna-aukkoa on myös hieman laajennettu kertasyöttöä helpottamaan. Kehyksen päällinen on uutuudessa nyt tasainen ja siihen on helppo kiinnittää valmiisiin paikkoihin erilaisia kiikarin jalkoja tai -kiskoja. Hyvästä on siis maltillisilla pikku parannuksilla tehty entistäkin parempi.
T3x CTR:n tukki on pakko löytää jostain käytettynä ja tehdä sitten siitä kevyen TA-kisa-aseen tukki. Näin painon saa tippumaan Tacticalin tukista vielä 100g ja uusi pystympi kahva parantaa ampumamukavuutta. Samalla huippuluokan TRG:n lippaat saa käyttöön kätevästi ilman suurempia modauksia.
T3x CTR tukki löytyikin vihdoin erään harrastajan AR-tukkimodauksen alta. Tukki oli vielä projektiini täydellinen Adjustable -versio. Toki tein heti alkuun pientä tuunausta ja vaihdoin Tacticalin paremman poskipakan säätöpyörän CTR:n tukkiin. Samoin 5mm jämerä Milspec-hihnalenkkirengas on modattava CTR:n tukin etuosaan. Tukin takaosasta molemminpuoliset paikat lenkeille jo löytyvät vakiona.