"Pötköttelyammuntaan Singleshotti". Jyri Jalonen JJ92 .308 McMillan A4

Nyt pääsin tutustumaan tunnetun Sastamalaisen aseseppä Jyri Jalosen kertalaukeavaan ja teräskehyksiseen JJ92-kivääriin. Kuvan kokonaisuudelle on kertynyt painoa jo reippaammin (7770g) ja siksi nimesinkin tämän aseen ns. "pötköttely -versioksi". Kuvan aseen kaliberi on aivan perus tuttu ja turvallinen .308. Tällaisella aseella on mielestäni kiva lähteä vaikka TA-päiville tehdaspatruuna-askin kera ja huolettoman rauhalliseen tahtiin kaadella esim. Jaster-peltejä nurin. Ammunta on mm. huippuluokan laukaisukoneiston ja hyvän tukkiergonomian sekä riittävän tarkkuuspotentiaalin vuoksi yhtä juhlaa.
Piippu on kotimainen, 11" -nousulla, normaalista "mustasta" Crmo- materiaalista tehty sekä lopuksi sinistetty. Piipun suulla on 18x1 vaimenninkierre sekä TRG:n suujarru. Rekyyli on tällä set-upilla lähes olematon.

Tukki on todella jämerä ja painavammalla Sniper-fillillä oleva McMillanin A4. Siinä on myös säädettävä perälaite ja -poskipakka. Aseen lukkokehys on Devconin petausmassan kanssa pilaripedattu eräänlaiseen titaaniplokiin, joka on upotettuna tukin sisälle. Kiikari on rauhalliseen pötkettelyammuntaan hyvin sopiva Nightforcen NXS 8-32x56 Mildot.

Sierran klassisella Varminter-luodilla ase kävi pikatestissä 100m:iin nätin kolmiapilan. Kiikarilla pystyi hyvin sijoittamaan osumat paikkatarran ylänurkkaan.

.308 "Saku-Arska". Heckler&Koch MR308 A3 16.5"

Sain testattavaksi mielenkiintoisen kaasumäntätoimisen itselatataavan kiväärin. Saksalaisen Heckler & Kochin MR308 on eräänlainen siviiliversio valmistajan täysverisestä HK417 Military-aseesta. Konstruktiosta on olemassa myös HK416 / MR223 223- versiot. Amerikassa MR308 on MR762 ja MR223 on MR556. MR308:ia on saatavissa 13", 16.5" ja 20" piipuilla, joista Suomessa 13" -piipullinen on muu-asekategoriaan kuuluva. 16.5":nen tuntuu käteeni tasapainoisemmalta kuin hieman pidempi ja raskaampi 20" -malli. Vaimenninkäytössä lyhyempi ase on mielestäni myös käytännöllisempi. Uudempien A3- versioiden piiput ovat aina kovakromattuja. HK:n mukaan piipun suun liekinsammutin on tarkkuusoptimoitua mallia.
Aseen käteeni saatuani olin heti ns. "myyty". Saksalainen huippulaatu ja -viimeistely ovat todella käsin tuntuvaa. Käyttölaitteet ovat molemminpuolisia ja loogisia. Läpinäkyviä lippaita saa 2, 5, 10 ja 20:lle patruunalle. Valitettavasti aseeseen ei ole saatavissa edullisempia ns. aftermarket -lippaita, vaan saksalaisesta laatulippaasta saa maksaa laadukkaasti. Handl Defencen uusi lipaskuilu-insertti on nyt keväällä 2017 tosin tuomassa "valoa tunnelin päähän" niille, ketkä haluavat käyttää edullisempia, ei Hecklerin omia lippaita aseessaan.
Mukana tulevat taittuvat rautatähtäimet vaikuttavat erittäin asiallisille ja etujyvä on mukavan ohut sekä terävä luoden hyvän tähtäinkuvan. Takatukki on säädettävissä pituussuunnassa (5 asentoa / kok.pituus 905-985mm), mutta G28 -mallin säädettävää poskipakkaa siinä ei ole.
Laukaisukoneisto on ehkä aseen heikoin kohta, jos ajattelee etenkin rata-ammuntaa. Vastus on reilu kolme kiloa ja se on selkeästi "karkeampaa" Military-tyyliä. Geisselen jälkiasennettava HK MR 7.62 -koneisto olisi hyvä päivitys, mutta hintaa koneistolla on yli 500€.
Aseen paino rautatähtäimillä ja 10 patruunan lippaalla on n.4400g. Kuvan kokonaisuus kaikkinensa painaa valinnaisella SLIMline etutukilla (sivuilla HKey kiinnitysreiät) n.5800g. G28 -versioiden täyspitkä etutukki on selvästi raskaampi. Moni kylläkin pitää pitkän tukin paremmasta / kauemmasta etukäden paikasta. Aseen väritykseksi voi valita perinteisen mustan tai kuvassa olevan ja mielestäni tyylikkäämmän RAL8000:n.
Aseen päällä oleva Hensoldt 3-12x56 on kiinni Blaserin pikajalassa ja pikajalka on asennettu HK:hon Osumaproductsin Blaser-picatinny adapterilla.

Aseen "sisäänammunnassa" ja patruunoiden ensitestissä kolmen laukauksen ja 100 metrin kasat vain pienenivät, mitä enemmän uudella piipulla oli ammuttu. Ehkä tällä voisi osua Jasteriin +500m matkoille.

150m radalla ammuttiin SK:n edukkaalla tehdaspatruunalla ja nyt käynti oli aavistuksen parempaa vs. 100m sisäänammunta. Viidellä laukauksella kasa oli n.29mm. Tarkkuuspotentiaalia aseessa vaikuttaisi olevan mukavasti. Huippuluokan toimintavarmuus on myös vakuuttanut.

HK:hon asennettiin saksalainen säädettävä UHL:n Match-koneisto laukaisutuntumaa parantamaan. Tällä yksinkertaisella operaatiolla aseeseen saatiin asiallinen (tosin osin kaksivaiheinen) reilun kilon etuveto ja sitten selkeä sekä hyvä laukaisukynnys.

Ajatus Hecklerin käyttämisestä metsästyksessä heräsi viimeistään aseen hyvän tarkkuuspotentiaalin paljastuttua. Jotta asetta olisi mukava käyttää monipuolisesti esim. sorkkaeläinten ajo/kyttäysjahdeissa, piti kiikarivalintaa miettiä hetki. Päädyimme kokeilemaan Zeissin HT-sarjan kahdella ASV+ korotornilla varustettua 1.5-6x42:sta. Kiikarissa on loistava optiikka (jopa hämärässä) yhdistettynä päivävalopisteelliseen väljään 60 -ristikkoon. ASV -korotornissa on käytössä n.70 naksua (7mrad), jotka riittävät metsällä varmasti mihin vaan. 60 -ristikon keskiosan leveys on 14mrad 6x -suurennoksella, joten alatolpasta saa pitkälle ampuessa 7mrad koroa lisää ASV-tornin 70 naksun päälle. Nyt samaa kiikaria voisi käyttää ainakin teoriassa hyvin niin metsällä kuin satunnaisissa TA-treeneissä. Odotankin nyt suurella mielenkiinnolla, miten valitulla optiikalla suoriutuu Jasterin kaato esim. 700-800m:iin. 

Kiikari on kiskollinen Innenschiene -versio ja se on asennettu HK:n päälle tukevilla Recknagelin picatinny-pikajaloilla.

Seuraava projekti on modifioida 10 patruunan lippaasta metsästyslaillinen. Lippaan rakenne suo onneksi tälle muutokselle hyvän ja helpon toteutustavan.

Testattiin rekyylin hallinnan mielessä Ergogripin kahvaa HK:lla. Rauhallisessa ammunnassa tuote vaikuttaa ihan asialliselle.

150m radalla testasin Lapuan tehdaspatruunoita. Viidellä laukauksella erityisen nättiä kasaa teki 11g Lockbase.

300m radalla parasta käyntiä antoi tuttu Lapuan 12g tehdaslataus Scenar. Viidellä laukauksella kasa oli n.69mm, eli 0.79moa. Mielestäni se on itselataavalle oikein mallikas suoritus!

"Rusakkopyssy". Sako Quad Range .22WMR "Magnum pienoiskivääri"

Vaihtopiippuista Sako P04 Quadia on saatavana puutukkisena perus Hunter Pro-versiona ja paksupiippuisena leveän etutukin Varmint-mallina. Quad Synthetic on perusmalli muovitukilla ja Heavy Barrel on leveämmän piippukourun ja paksujen piippujen versio siitä. Kuvan laminaattitukkinen Range on taas monisäätöinen Sporter, joka on kuin tehty päivitettyihin 2017 SML lajisääntöihin (22lr, Wmr ja Hmr käyvät aiempien +6.5mm "isojen kiväärien" rinnalle kilpakarkeloihin). Range tulee vakiona paksulla piipulla, mutta tässä aseessa piipuksi on laitettu perusmallin ohuempi metsästyspiippu. Kalibereina Quadiin löytyvät 17Mach2, 17HMR, 22LR ja 22WMR. 
Vaikka syksyllä 2016 HMR:stä tehtiin metsästykseen monipuolisemmin soveltuva uuden asetuksen myötä, valitsin silti kaliberiksi WMR:n sen suuremman Knockout -powerin vuoksi (riippumatta luodin painosta piipun suun energiaksi riittää 300J, jolloin esim. HMR:llä saa metsästää mm. kettua, mäyrää, supikoiraa, metsäjänistä ja rusakkoa). Toki HMR on suoralentoisempi +100m matkoilla, mutta onneksi WMR.ään on tullut myös tarjolle entistä kevyempiä V-Max tyylisiä luoteja.
Rangen perä on korkeus ja kallistussäädettävä sekä sen pituutta voi muuttaa välilevyjen avulla, tehdastoimituspituuden ollessa 355mm. Poskipakka on myös säädettävissä. Tukissa on takana normaali hihnalenkkinasta ja eteen bipodin kiinnitys tarvitsee Uit-kiskoon asennettavan hihnalenkkiadapterin. Quadin erikoisteräksinen karkaistu lukkokehys kiinnittyy tukkiin kahdella läpipultilla. Liipaisimen kaari ja yhtenäinen "alarauta" on muovia. Teräksestä työstetyssä lukossa (ei käsin huoltopurettava) on kaksi symmetristä sulkuolaketta ja sen avauskulma on vain 50 astetta, liikepituuden ollessa 40mm. Iskurin lyönti on nopeat 5mm. Lukon kampi on pultti, jonka päällä on polymeerinen kolmiomainen kahvaosa. Ulosvetäjä on erikoisteräksinen ja ulosheitto on P94S:stä tuttu lankajousi. Laukaisulaite on laadukas (runko erikoisalumiinia, akselit ja liipaisin sekä viretuki erikoisterästä) ja säädettävissä perusversionakin riittävän herkäksi, jotta tarkka ampuminen on helppoa. Ase toimitettiin herkistinkoneistolla, mutta itse suosin ns. perinteistä koneistoa ja vaihdoinkin moisen herkistimen tilalle.

Quadin piiput ovat pituudeltaan 56cm ja niissä on fiksusti UNF 1/2x20 vaimenninkierre. Äänenvaimentimeksi valikoitui todella kevyt (n.92g!) Atec Wave Carbon. Kiikariksi asennettiin Sakon omilla 11mm kiskon Optilockeilla kylienkin lähellä oleviin rusakkojahteihin sekä mm. ketun pillitykseen hyvin sopiva valopisteellinen Docter 3-12x56 optiikka. Kuvan aseen kokonaispaino ilman bipodeja on ohuella metsästyspiipulla maltillinen 4400g.

.308 Reserviläisase esim. TA-kilpailuihin. Oberland Arms OA-10

Pääsin vaihteeksi kohdistamaan paremmin jo pidemmän matkan Tarkka-ammuntaan soveltuvaa reserviläisasetta ja nyt vastaan tuli laadukas Oberland Armsin OA-10 kaliberissa .308. Asetta on modifioitu vakioon nähden useasta kohtaa, mutta peruskonstruktio on tuttu OA-10.
Amerikkalaisen Eugene Stonerin tunnetuimpiin aseisiin lukeutuu Armaliten AR-15, joka Vietnamissa tunnettiin M16-kiväärinä. AR-15 oli "pikkuveli" jo aiemmin Stonerin suunnittelemasta 7.62 Nato AR-10:stä. Reed C Knight oli hankkinut Armaliten oikeudet ja 90-luvulla Knight´s Armament kehitti Stonerin kanssa päivitetyn AR-10-kiväärin SR-25:n, jonka mm. US Navy otti tarkka-ampuja käyttöönsä.
Saksalainen Oberland Arms valmisti hyvinkin AR-15 yhtenevän oman (älä sotke Armaliten AR-10:iin) sekä täysin siviilimarkkinoille suunnatun "AR-10:nsä" ja ensimmäiset aseet saapuivat Suomeen jo pian ensiesittelyn jälkeen 2006.
Aseen flat top ylärunko sekä alarunko ovat koneistetut muottiin taotuista alumiiniplokeista. Deflector, eli hylsyn heiton ohjaaja on oma erillinen osansa. Lippaiksi tähän kuvan päivitettyyn astetta tuoreempaan OA-10:iin käyvät esim. fiksusti hinnoitellut perus Pmagit.  Samoin aseen viritysvipu on nyt myös jo tyypillinen "Arskojen" T-kahva. Laukaisukoneisto on sotilasasemainen. Aseen yleinen viimeistely on siistiä.

Viime vuosina tarkka-ammuntakilpailuissa monella taistelijaparilla on toisella kisaajalla ollut käytössään itselataava .308-ase esim. normaalin pulttilukkoisen 338 Lapua Magnumin rinnalla. Pääsääntöisesti kilpailuissa ammuntamatkat kun ovat olleet 300-900m, niin itselataavalla 308:lla on pystynyt hoitamaan erittäin monipuolisesti tehtäviä ja samalla on saanut hyötyä itselataavan rakenteen muutoin sen suomista eduista. Itselataavissa kun voi hyödyntää aseen lippaiden suurempaa kapasiteettia, ampua nopeammin mahdollisesti tarvittavan paikkolaukauksen (ilman asekäden muutoksia), hankalissa asennoissa asentoa ei myöskään tarvitse purkaa latauksen ajaksi ja aseet ovat yleensä kompaktimpia mitoiltaan verrattuna yleisesti käytössä oleviin tarkka-ampujan pulttilukkokivääreihin. Huollettavuudeltaan itselataavat eivät taas ole aivan yhtä yksinkertaisia kuin pulttilukot, vaimenninkäyttöön on oltava säätökaasut tai ns. lowpressure-vaimennin sekä hylsyjä saa keräillä pitkin maita ja mantuja, ellei omista erillistä hylsynkerääjää.

Kuvan aseen päällä on optiikkana Schmidt&Bender 5-25x56 PMII MSR-ristikolla varustettuna ja Spuhrin jalan sivusta löytyy Trijiconin pieni punapistetähtäin lähiammuntaan.
Aseessa on kiinni Originaali pikakiinnitteinen Atlas-bipod ja saman valmistajan pikasäädettävä perän monopod. Atlaksen bipodista on maailmalla liikkeellä paljon kiinalaisia kopiota, jotka kuitenkin ovat edulliseen hintaansa nähden yllättävän toimivia etenkin, jos jalkojen sivusäätölevyt ovat valmistettu teräksestä (alumiinisiakin on ollut liikkeellä). Toki aito on aina aito.

Reserviläisase. Bushmaster ACR .223

Nyt pääsin testaamaan mielenkiintoista lyhyellä kaasumännällä varustettua reserviläisasetta. ACR (Adaptive Combat Rifle) konsepti on syntynyt Magpullin, Bushmasterin ja Remingtonin yhteistyönä ja sen valmistus alkoi 2010. Prototyyppejä oli kyllä ollut jo mm. vuoden 2007 Shot Show:ssa. 2014 aseesta esiteltiin pidemmällä 18.5" piipulla varustettu DMR-versio (Designated Marksman Rifle), jossa on Magpullin PRS-säätöperä ja Geisselen laadukas SSA-E laukaisukoneisto. Aseen upper on alumiininen, lower polymerinen ja  piippu 16.5" sekä sen suulla on tyypillinen 1/2x28 kierre liekinsammutinta varten. "Lieskarin" tilalla on nyt kolmeporttinen suujarru rekyyliä vähentämässä. Muuase-luvilla aseeseen voisi tilata myös 10.5" tai 14.5" piiput. Rihlannousu on .223:ssa joko 7 tai 9". Aseeseen on myös suunniteltu pikavaohdettava vaihtosarja 6.8mm Remington SPC -kaliberille. Lippaina ovat käytössä Magpullin hyväksi havaitut muoviset P-Mag lippaat.

Aseessa on kaksiasentoinen säätökaasuvipu, joten äänenvaimenninkäyttö on helppoa. Testasin asetta Jaki 1-vaimentimella ja aseen tarkkuus vain parani etenkin edullisilla ns. Bulk-patruunoilla käynnin ollessa n. 20mm kolmella laukauksella sataan metriin. Ammunta oli vaimennettuna myös todella miellyttävää. Hallintalaitteet (lippaan- ja luistinvapautin sekä varmistin) ovat nykyaikaiset ja molemminpuoliset. Niiden käyttö on myös todella luotevaa kuten edessä olevan latausvivunkin, jonka paikan voi halutessaan vaihtaa nopeasti puolelta toiselle. Takatukin päällä on kaksiasentoinen korkeussäädettävä poskipakka. Aseen päältä löytyy täysmittainen picatinnykisko ja freefloat -etutukissa on neljään suuntaan myös picatinnykiskot esim. valaisinta ja bipodeja varten. Pistoolikahvan sisällä on myös pieni vesitiivis säilytyskotelo.

Ase purkautuu ilman työkaluja todella nopeasti osiin ja sen puhdistus sekä vaihtopiippuisena aseena piipunvaihto on helppoa. Aseeseen voi myös ostaa polymeerisen pidemmän etutukin sekä pikasäädettävän taittoperän, tosin Suomessa ase vaihtuu taittoperällä muuase -kategoriaan. Valmistajalla oli vuosia vaikeuksia saada markkinoille edes .223 kaliberin vaihtopiippuja, mutta vihdoinkin 2017 ShotShow:ssa ilmoitettiin piippujen olevan jälleenmyyjillä.
Kuvan aseen päällä on Leica Magnus 1-6.3x24 kiikaritähtäin L-3D- valopisteristikolla. Ristikko on siinä mielessä kätevä, että keskiristi on maksimisuurennuksella reunasta reunaan n.3mrad ja sivu/pystyviiva tasan yhden milliradiaanin. Ominaisuutta voi hyödyntää mittaamiseen ja viivojen päitä käyttää ns. kororistikkona. 

Ase on Ar-15 konstruktioon nähden hieman raskaampi, eikä yhtä monipuolinen esim. Aftermarket- tuunaamiselle. Rakenne vaikuttaa luotettavalle ja testatulle sekä aseen käyttö on ergonomista. Noin tuhannen laukauksen testissä en saanut aseella yhtään häiriötä. Aseen vakio Mil-spec- laukaisukoneisto on raskaahko, joten se oli päivitetty hyvän tuntuman antavaan etuvedolliseen Geissele SSA-E -koneistoon (n.350€). Suomessa aseen hinta on ollut korkeahko (n.3400€), eikä aseita ole tietääkseni myyty kuin muutamia.

Ase 90 astetta kallistettuna -testeissä oli navakka 10-11m/s sivutuuli n. A3-plateen ja 300m:iin ammuttaessa. Korjaukset olivat "mielenkiintoisia" Bulk-patruunalla niin tuulen kuin kallistuksen suhteen. Osumia tuli heti alkuun 3 putkeen ja lopulta kymmellä laukauksella 8kpl. Ei mennyt teorian opettelu hukkaan ennen käytännön testaamista. Bipodin siirto sivukiskoon oli myös asennon kannalta mukava huomio.