"Rusakkopyssy". Sako Quad Range .22WMR "Magnum pienoiskivääri"

Vaihtopiippuista Sako P04 Quadia on saatavana puutukkisena perus Hunter Pro-versiona ja paksupiippuisena leveän etutukin Varmint-mallina. Quad Synthetic on perusmalli muovitukilla ja Heavy Barrel on leveämmän piippukourun ja paksujen piippujen versio siitä. Kuvan laminaattitukkinen Range on taas monisäätöinen Sporter, joka on kuin tehty päivitettyihin 2017 SML lajisääntöihin (22lr, Wmr ja Hmr käyvät aiempien +6.5mm "isojen kiväärien" rinnalle kilpakarkeloihin). Range tulee vakiona paksulla piipulla, mutta tässä aseessa piipuksi on laitettu perusmallin ohuempi metsästyspiippu. Kalibereina Quadiin löytyvät 17Mach2, 17HMR, 22LR ja 22WMR. 
Vaikka syksyllä 2016 HMR:stä tehtiin metsästykseen monipuolisemmin soveltuva uuden asetuksen myötä, valitsin silti kaliberiksi WMR:n sen suuremman Knockout -powerin vuoksi (riippumatta luodin painosta piipun suun energiaksi riittää 300J, jolloin esim. HMR:llä saa metsästää mm. kettua, mäyrää, supikoiraa, metsäjänistä ja rusakkoa). Toki HMR on suoralentoisempi +100m matkoilla, mutta onneksi WMR.ään on tullut myös tarjolle entistä kevyempiä V-Max tyylisiä luoteja.
Rangen perä on korkeus ja kallistussäädettävä sekä sen pituutta voi muuttaa välilevyjen avulla, tehdastoimituspituuden ollessa 355mm. Poskipakka on myös säädettävissä. Tukissa on takana normaali hihnalenkkinasta ja eteen bipodin kiinnitys tarvitsee Uit-kiskoon asennettavan hihnalenkkiadapterin. Quadin erikoisteräksinen karkaistu lukkokehys kiinnittyy tukkiin kahdella läpipultilla. Liipaisimen kaari ja yhtenäinen "alarauta" on muovia. Teräksestä työstetyssä lukossa (ei käsin huoltopurettava) on kaksi symmetristä sulkuolaketta ja sen avauskulma on vain 50 astetta, liikepituuden ollessa 40mm. Iskurin lyönti on nopeat 5mm. Lukon kampi on pultti, jonka päällä on polymeerinen kolmiomainen kahvaosa. Ulosvetäjä on erikoisteräksinen ja ulosheitto on P94S:stä tuttu lankajousi. Laukaisulaite on laadukas (runko erikoisalumiinia, akselit ja liipaisin sekä viretuki erikoisterästä) ja säädettävissä perusversionakin riittävän herkäksi, jotta tarkka ampuminen on helppoa. Ase toimitettiin herkistinkoneistolla, mutta itse suosin ns. perinteistä koneistoa ja vaihdoinkin moisen herkistimen tilalle.

Quadin piiput ovat pituudeltaan 56cm ja niissä on fiksusti UNF 1/2x20 vaimenninkierre. Äänenvaimentimeksi valikoitui todella kevyt (n.92g!) Atec Wave Carbon. Kiikariksi asennettiin Sakon omilla 11mm kiskon Optilockeilla kylienkin lähellä oleviin rusakkojahteihin sekä mm. ketun pillitykseen hyvin sopiva valopisteellinen Docter 3-12x56 optiikka. Kuvan aseen kokonaispaino ilman bipodeja on ohuella metsästyspiipulla maltillinen 4400g.

.308 Reserviläisase esim. TA-kilpailuihin. Oberland Arms OA-10

Pääsin vaihteeksi kohdistamaan paremmin jo pidemmän matkan Tarkka-ammuntaan soveltuvaa reserviläisasetta ja nyt vastaan tuli laadukas Oberland Armsin OA-10 kaliberissa .308. Asetta on modifioitu vakioon nähden useasta kohtaa, mutta peruskonstruktio on tuttu OA-10.
Amerikkalaisen Eugene Stonerin tunnetuimpiin aseisiin lukeutuu Armaliten AR-15, joka Vietnamissa tunnettiin M16-kiväärinä. AR-15 oli "pikkuveli" jo aiemmin Stonerin suunnittelemasta 7.62 Nato AR-10:stä. Reed C Knight oli hankkinut Armaliten oikeudet ja 90-luvulla Knight´s Armament kehitti Stonerin kanssa päivitetyn AR-10-kiväärin SR-25:n, jonka mm. US Navy otti tarkka-ampuja käyttöönsä.
Saksalainen Oberland Arms valmisti hyvinkin AR-15 yhtenevän oman (älä sotke Armaliten AR-10:iin) sekä täysin siviilimarkkinoille suunnatun "AR-10:nsä" ja ensimmäiset aseet saapuivat Suomeen jo pian ensiesittelyn jälkeen 2006.
Aseen flat top ylärunko sekä alarunko ovat koneistetut muottiin taotuista alumiiniplokeista. Deflector, eli hylsyn heiton ohjaaja on oma erillinen osansa. Lippaiksi tähän kuvan päivitettyyn astetta tuoreempaan OA-10:iin käyvät esim. fiksusti hinnoitellut perus Pmagit.  Samoin aseen viritysvipu on nyt myös jo tyypillinen "Arskojen" T-kahva. Laukaisukoneisto on sotilasasemainen. Aseen yleinen viimeistely on siistiä.

Viime vuosina tarkka-ammuntakilpailuissa monella taistelijaparilla on toisella kisaajalla ollut käytössään itselataava .308-ase esim. normaalin pulttilukkoisen 338 Lapua Magnumin rinnalla. Pääsääntöisesti kilpailuissa ammuntamatkat kun ovat olleet 300-900m, niin itselataavalla 308:lla on pystynyt hoitamaan erittäin monipuolisesti tehtäviä ja samalla on saanut hyötyä itselataavan rakenteen muutoin sen suomista eduista. Itselataavissa kun voi hyödyntää aseen lippaiden suurempaa kapasiteettia, ampua nopeammin mahdollisesti tarvittavan paikkolaukauksen (ilman asekäden muutoksia), hankalissa asennoissa asentoa ei myöskään tarvitse purkaa latauksen ajaksi ja aseet ovat yleensä kompaktimpia mitoiltaan verrattuna yleisesti käytössä oleviin tarkka-ampujan pulttilukkokivääreihin. Huollettavuudeltaan itselataavat eivät taas ole aivan yhtä yksinkertaisia kuin pulttilukot, vaimenninkäyttöön on oltava säätökaasut tai ns. lowpressure-vaimennin sekä hylsyjä saa keräillä pitkin maita ja mantuja, ellei omista erillistä hylsynkerääjää.

Kuvan aseen päällä on optiikkana Schmidt&Bender 5-25x56 PMII MSR-ristikolla varustettuna ja Spuhrin jalan sivusta löytyy Trijiconin pieni punapistetähtäin lähiammuntaan.
Aseessa on kiinni Originaali pikakiinnitteinen Atlas-bipod ja saman valmistajan pikasäädettävä perän monopod. Atlaksen bipodista on maailmalla liikkeellä paljon kiinalaisia kopiota, jotka kuitenkin ovat edulliseen hintaansa nähden yllättävän toimivia etenkin, jos jalkojen sivusäätölevyt ovat valmistettu teräksestä (alumiinisiakin on ollut liikkeellä). Toki aito on aina aito.

Reserviläisase. Bushmaster ACR .223

Nyt pääsin testaamaan mielenkiintoista lyhyellä kaasumännällä varustettua reserviläisasetta. ACR (Adaptive Combat Rifle) konsepti on syntynyt Magpullin, Bushmasterin ja Remingtonin yhteistyönä ja sen valmistus alkoi 2010. Prototyyppejä oli kyllä ollut jo mm. vuoden 2007 Shot Show:ssa. 2014 aseesta esiteltiin pidemmällä 18.5" piipulla varustettu DMR-versio (Designated Marksman Rifle), jossa on Magpullin PRS-säätöperä ja Geisselen laadukas SSA-E laukaisukoneisto. Aseen upper on alumiininen, lower polymerinen ja  piippu 16.5" sekä sen suulla on tyypillinen 1/2x28 kierre liekinsammutinta varten. "Lieskarin" tilalla on nyt kolmeporttinen suujarru rekyyliä vähentämässä. Muuase-luvilla aseeseen voisi tilata myös 10.5" tai 14.5" piiput. Rihlannousu on .223:ssa joko 7 tai 9". Aseeseen on myös suunniteltu pikavaohdettava vaihtosarja 6.8mm Remington SPC -kaliberille. Lippaina ovat käytössä Magpullin hyväksi havaitut muoviset P-Mag lippaat.

Aseessa on kaksiasentoinen säätökaasuvipu, joten äänenvaimenninkäyttö on helppoa. Testasin asetta Jaki 1-vaimentimella ja aseen tarkkuus vain parani etenkin edullisilla ns. Bulk-patruunoilla käynnin ollessa n. 20mm kolmella laukauksella sataan metriin. Ammunta oli vaimennettuna myös todella miellyttävää. Hallintalaitteet (lippaan- ja luistinvapautin sekä varmistin) ovat nykyaikaiset ja molemminpuoliset. Niiden käyttö on myös todella luotevaa kuten edessä olevan latausvivunkin, jonka paikan voi halutessaan vaihtaa nopeasti puolelta toiselle. Takatukin päällä on kaksiasentoinen korkeussäädettävä poskipakka. Aseen päältä löytyy täysmittainen picatinnykisko ja freefloat -etutukissa on neljään suuntaan myös picatinnykiskot esim. valaisinta ja bipodeja varten. Pistoolikahvan sisällä on myös pieni vesitiivis säilytyskotelo.

Ase purkautuu ilman työkaluja todella nopeasti osiin ja sen puhdistus sekä vaihtopiippuisena aseena piipunvaihto on helppoa. Aseeseen voi myös ostaa polymeerisen pidemmän etutukin sekä pikasäädettävän taittoperän, tosin Suomessa ase vaihtuu taittoperällä muuase -kategoriaan. Valmistajalla oli vuosia vaikeuksia saada markkinoille edes .223 kaliberin vaihtopiippuja, mutta vihdoinkin 2017 ShotShow:ssa ilmoitettiin piippujen olevan jälleenmyyjillä.
Kuvan aseen päällä on Leica Magnus 1-6.3x24 kiikaritähtäin L-3D- valopisteristikolla. Ristikko on siinä mielessä kätevä, että keskiristi on maksimisuurennuksella reunasta reunaan n.3mrad ja sivu/pystyviiva tasan yhden milliradiaanin. Ominaisuutta voi hyödyntää mittaamiseen ja viivojen päitä käyttää ns. kororistikkona. 

Ase on Ar-15 konstruktioon nähden hieman raskaampi, eikä yhtä monipuolinen esim. Aftermarket- tuunaamiselle. Rakenne vaikuttaa luotettavalle ja testatulle sekä aseen käyttö on ergonomista. Noin tuhannen laukauksen testissä en saanut aseella yhtään häiriötä. Aseen vakio Mil-spec- laukaisukoneisto on raskaahko, joten se oli päivitetty hyvän tuntuman antavaan etuvedolliseen Geissele SSA-E -koneistoon (n.350€). Suomessa aseen hinta on ollut korkeahko (n.3400€), eikä aseita ole tietääkseni myyty kuin muutamia.

Ase 90 astetta kallistettuna -testeissä oli navakka 10-11m/s sivutuuli n. A3-plateen ja 300m:iin ammuttaessa. Korjaukset olivat "mielenkiintoisia" Bulk-patruunalla niin tuulen kuin kallistuksen suhteen. Osumia tuli heti alkuun 3 putkeen ja lopulta kymmellä laukauksella 8kpl. Ei mennyt teorian opettelu hukkaan ennen käytännön testaamista. Bipodin siirto sivukiskoon oli myös asennon kannalta mukava huomio.