sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vaihtopiippuinen pienoiskivääri. Sako P04R Quad 22WMR Synthetic



Sako P72 Finnscout pienoiskivääriä valmistettiin aikoinaan 22WMR (magnum pienoiskivääri)  -versiona sekä rinnalla oli myös M78 22-Hornet -ase. Seuraavaa P94S Finnfire asetta sai ostaa vain .22LR:nä. Sako oli huomannut, että ehkäpä kuluttajille pitäisi taas tarjota tehokkaampaa reunasytytteistä asetta, koska kaliberina WMR oli Suomessa laillinen mm. kanalintujahteihin. Uuden aseen prototyyppi valmistui 2004 ja toimitukseen aseet saatiin Suomessa 2005 keväällä.
Nykyään asetta on saatavissa puutukkisena perus Hunter Pro-versiona ja paksupiippuisena leveän etutukin Varmint-mallina. Laminaattitukkinen Range on taas monisäätöinen sportermalli, Quad Synthetic on kuvan perusmallin muovitukkinen ja Heavy Barrel on leveämmän piippukourun ja paksujen piippujen muovitukki-versio.
Synthetic mallin suora tukki on ruiskuvalettua lasikuituvahvisteista polypropyleenimuovia ja sen otepintojen muotoilusta on vastannut italialainen Giugiaro Design. Perän pituutta voi muuttaa välilevyjen avulla, tehdastoimituspituuden ollessa 340mm. Tukissa on normaalit hihnalenkkien nastat ja näin myös bipodin kiinnitys/käyttö on helppoa. Perälaatta on kovaa muovia.

Quadin erikoisteräksinen karkaistu lukkokehys kiinnittyy tukkiin kahdella läpipultilla. Liipaisimen kaari ja yhtenäinen "alarauta" on muovia. Teräksestä työstetyssä lukossa (ei käsin huoltopurettava) on kaksi symmetristä sulkuolaketta ja sen avauskulma on vain 50 astetta, liikepituuden ollessa 40mm. Iskurin lyönti on nopeat 5mm. Lukon kampi on pultti, jonka päällä on polymeerinen kolmiomainen kahvaosa. Ulosvetäjä on erikoisteräksinen ja ulosheitto on P94S:stä tuttu lankajousi.
Laukaisulaite on laadukas (runko erikoisalumiinia, akselit ja liipaisin sekä viretuki erikoisterästä), hyvin samantyylinen kuin valmistajan "isoissa" metsästyskivääreissä ja on säädettävissä perusversionakin riittävän herkäksi, jotta tarkka ampumasuoritus on helppoa. Aseeseen on saatavissa lisähintaan myös herkistinkoneisto, mutta itse suosin ns. perinteistä koneistoa, jos vain se on säädettävissä riittävän herkäksi, kuten Quadin tapauksessa siis on. Laukaisu on etuvedoton ja suhteellinen puhdas.
Quadin piiput ovat pituudeltaan 56cm ja niissä on fiksusti vaimenninkierre suulla. Piipun tyven harja-osa tulee kehyksen huulteen taakse ja alapuolen luisti/asemointilevy keskittää piipun kehykseen aina yhtenevästi tasopinnastaan. Aseessa pärjätään näin ollen yhdellä lukolla ja kohdistukset säilyvät, vaikka aseeseen on saatavissa neljää eri kaliberin piippua. Piipun vaihto on nopea ja yksinkertainen toimenpide. Piiput ja lipaat ovat myös värikoodattuja sekaantumisia estääkseen (.22LR vihreä, .22WMR keltainen, .17Mach2 sininen ja .17HMR oranssi).  Metallikuorisia polymeeripatruunasiltaisia lippaita on kahta eri kokoa (22lr ja 17mach2 käyttävät samaa lipasta ja samoin 22wmr ja 17hmr). Lippaan salpa on kohtuullisen helposti käytettävissä ja lipas tippuu omalla painollaan pois. WMR:n lipas on vakiona 5:lle patruunalle, mutta lisähintaan voi ostaa 9 patruunan mallin.
Kuvan aseessa on ohut metsästysmallin piippu, mutta mukana tulleet avotähtäimet ovat poistettu. Aseen synteettinen tukki on myös ohuille piipuille suunniteltu, mutta etutukin piippukourun eräänlainen suoja/koristemuovi on poistettu ja nyt aseeseen voisi halutessaan asentaa myös saatavilla olevia paksumpia piippuja.    
Kiikari asennetaan Quadiin 11mm suoriin uriin ja kuvan aseen päällä on laadukas parallaksin säädöllä  varustettu Leupoldin 6.5-20x40 Varmint Hunter´s kororistikollinen optiikka 30mm runkoputkella. Kuvan aseen kokonaispaino Leupoldin kanssa on vain 3170g, joten kyseessä on todella kompakti ja  vaihtelevia sääolosuhteita hyvin kestävä lintuase.

Kävin kohdistamassa asetta muutaman asteen pakkasessa sekä viimassa 100m:lle ja jo ensimmäisen testipatruunan 3ls kasa oli mukavat 28mm, eli hyvin riittävää käyntiä vaikka teerimetsälle. Olen myös lukenut aselehdistä, että monissa testeissä juuri wmr-piiput ovat olleet Quadeissa heikoimpia käynneiltään. Tuskin siis maltan odottaa, että pääsen mukavammissa oloissa testaamaan patruunoita lisää ja näkemään tämän kyseisen ohuen piipun todellisen luonteen.





                              

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kompakti suoravetolukko. Blaser R93



Nyt vastaan tuli mielenkiintoinen hyvin kompakti ja kurjempiinkin sääolosuhteiseen sopiva ns. yleismetsästyskivääri. Ase on maineikkaan Saksalaisen Blaser-tehtaan tuote ja malliltaan R93 Professional (= synteettinen, jäykkä ja hyvillä otepinnoilla oleva tukki). Ase ensiesiteltiin vuonna 1993 ja siitä mallinimikin juontaa juurensa. Heti ensiesittelyn jälkeen R93 sai suuren suosion ja myyntiluvut olivat korkeahko hinta huomioiden loistavia. Blaserin suoravetolukkoisten synteettistukkisten kivääreiden tukit ovat yksiosaisia erona puutukkisten kaksiosaiseen rakenteeseen. Blaser kiväärit mielletään usein jo hieman arvokkaammiksi komeilla juuripähkinätukeilla oleviksi, ei aivan perus-metsästäjän aseiksi. Käytännöllinen Professional malli on kuitenkin todellinen "työhevonen"  ja kehittyneempi versio aiemmasta Offroad-lujitemuovitukista (mm. uudet otepinnat).
Kuvan aseen vaihtopiipun kaliberi on  Suomen tavallisin, mutta hyvin monikäyttöinen .308 Winchester. Piipun rihlan nousu on 11", eli myös sama kuin mitä käytetään Sakon ja Tikan kivääreissä ja joka vakauttaa hyvin tavanomaiset n.170-200gr:n luodit. 57.7 cm:n piippu on Standard-profiilinen, hyvillä selkeillä ajojahti avotähtäimillä (edessä punainen loistejyvä ja  pyramidinmuotoisessa takahahlossa valkoinen pystyviiva) varustettu ja suultaan n.17mm paksu. Aseen metalliosat ovat himmeäpintaisia ja niiden pinnoitus on erittäin kestävä ja helppohoitoinen.
R93:ssa ei ole perinteistä lukkokehystä, vaan lukko liikkuu liukujohteissa kulkevassa erillisessä luistissa. Tukissa on U:n -muotoinen alumiiniprofiili, johon kiinnittyvät piippu, laukaisukoneiston runko ja luisti liukujohteineen.  Sulku tapahtuu radiaalisesti laajenevan lukon pään avulla suoraan piippuun. Suoravetolukkokonstruktio lyhentää aseen kokonaispituuden 57cm:n piipullakin vain n.101cm:iin, eli kyseessä on todella kompakti ja maastossa mukavasti mukana kulkeva laite. Kuvan kokonaisuus ilman bipodeja painaa 3985g ja pelkkä ase avotähtäimillä 3200g.
Blaserin piippua, makasiinia ja lukonpäätä vaihtaen käytössäsi on myös tarvittaessa hyvin laaja kaliberivalikoima kaikelle mahdolliselle maailman riistalle sekä tietysti ammuntaharjoittelulle (jopa .22-vaihtosarja on saatavissa R93:een ja aseeseen on saanut myös 28/70-kaliberin haulikon piippua).
Aseessa on viritin, jolloin se on aina muutoin kuin juuri ennen riistalaukausta "varmistimesta" viritettynä erittäin turvallinen. Viritysvoima on vähäinen ja viritin on hyvin ergonominen käyttää vaikka sormikkaat kädessä. Aseen voi myös ladata virittämättömänä, sillä viritintä hieman eteenpäin painaen lukon saa auki.
Laukaisu on vakiona mielestäni hyvin tunnokas (vastus ehkä n.600-700g) ja en näe ainakaan näin alkuun mitään syytä ostaa Bix´n Andyn jälkiasenteista ns. kilpalaukaisukoneistoa tähän aseeseen. Lukon liike on myös hyvin pehmeä ja jouhevasti toimiva, mielestäni herkempi kuin uudemman R8-mallin. Lukon kammen nupin suosittelen kyllä vaihdettavan isompaan ja paremmin käteen käyvään malliin (löytyy maailmalta paljon erilaisia). Aseen monimutkaisen näköinen patruunamakasiini on sekin omaan makuuni erinomaisen hyvin toimiva (3kpl 12g Scenar C.O.L. 72.7mm, mahtui siihen hyvin), samoin hylsyn ulosheitto on rivakka jousitoimisen ejektorin ansiosta.
Elokuussa 2009 valmistui 200000:nnes R93 kivääri, joten mistään "kokeilumallista" ei enää tämän aseen kohdalla voida puhua. Asemallihan on hyvinkin suosittu mm. Ruotsissa ja Saksassa, eikä esim. ulkomaille suuntautuvia jahtimatkojen kuljetuksia varten nopeasti ja helposti purettava rakenne sitä ainakaan heikennä. Tiedusteltuani muutamalta kotimaiselta asekauppiaalta myyntiosuuksia uudemman R8:n ja yhä tuotannossa mukana olevan vanhemman R93-sisarmallin väliltä, minulle kerrottiin, että R93 myy edelleen hyvin ja moni metsästäjä arvostaa vanhemman mallin hieman notkeammin toimivaa lukkoa, kiinteää patruunamakasiinia ja n.400€ euroa edukkaampaa hintaa. Uudempaa Blaser R8-mallia menee kuitenkin kuulemma hieman enemmän, myyntisuhteiden ollessa n. 40/60. R8:ssahan on erona R93:een mm. irroitettava lipas tai oikeammin lipas/liipaisin kokonaisuus. R93:sta saa myös irtolippaallisena tactical- tai tarkka-ammunta/vakiokivääri versiona.
Suomessa R93 mallisarja on saanut osakseen mielestäni kohtuutonta mustamaalaamista, alkuvuosien muutaman aserikon vuoksi. Jos aseen lukkokonstruktio olisi epäkelpo, niin varmasti äärimmäisen tarkat saksalaiset eivät olisi valmistaneet sitä niin hurjia määriä, kuin mitä sitä on nyt jo valmistettu. Samoin näissä aseissahan ei ole ollut käsitykseni mukaan mitään vastaavia ongelmia jo kohta kahteenkymmeneen vuoteen.


Kävin kohdistamassa R93:n yhden asteen pakkasessa 100m:iin. Kiikarina oli kuvan Leupold 8.5-25x50 Mark4 Blaserin omassa hyvin nerokkaassa (pitää säädöt täysin samoina irroituksien välillä) pikajalassa. Ammunta tapahtui Harriksen bipodeilta ilman takapussia. Tuulta oli taululla vähän ja viirejä ei ollut käytössä. 
Ase antoi heti parin kiikarin säätöliikkeen jälkeen 3:lla laukauksella n.9-10mm kasan. Piippu oli kyllä ennen ammuntaa puhdistettu kunnolla "varastorasvoista". Lähtöjä chrono näytti V3 788m/s (patruunapaketissa luki V25 775m/s). Saman konsernin Mauser M03 antoi lähtöjä ko patruunalla +16-asteessa yhtä pitkällä saman profiilin piipulla 785m/s.
Tämä tarkkuus kyllä riittää minulle erinomaisesti ja Lapuan tehdaslataus 12g Scenarilta taas kerran hyvä suoritus. Olisipa ollut heti mahdollisuus käydä myös 300m:llä.


300m:ltä ensimmäiset testaukset tuottivat yhden asiallisen 3ls kasan, joka oli n.25mm. Seuraavat 3 laukasta kasvattivat tämän kasan n.41mm:iin. Ammunta tapahtui bipodeilta takapussin kanssa ja -5 asteessa väre oli todella häiritsevää.


Hirvikauden lähestyessä kävin kokeilemassa Blaserilla liikkuvan hirven juoksuun tuplalaukauksia 75m:ltä. Nämähän olisivat myös luultavimmin ko asetyypin ominta aluetta. En olisi uskonut, että tällainen "normi-ampuja" pystyisi jo ensimmäisten sarjojen aikana ampumaan tuplakympit yhdessä juoksussa. Kiikarissa oli suurennusta noin viiden tietämillä, patruunana oli  Sakon 8g tehdaslataus Range ja piipun päässä oli AseUtran SL5 vaimennin. Suorituksessa olennaista mielestäni oli nopea ensimmäinen laukaus heti hirven tullessa penkan takaa näkyville ja toisen laukauksen suoritus kannatti taas tehdä aivan rauhassa. Uskon, että pulttilukolla en moiseen kyllä pystyisi ainakaan näin nopealla harjoittelulla.



Tässä sama ase 16"-piipulla, suujarrulla (nopeuttaa paikkolaukausta) ja kiskokiinnitteisellä sekä korotornillisella Zeissin 1.1-4x Varipointilla. Aika maukas "puskapyssy" sanoisin. 
Ensitestissä luodin lähtönopeudet olivat 12g tehdas-Scenarilla 746m/s. Sakon 660mm rst-piipusta saman patruunan luoti lähti 830m/s, eli n.-10m/s per 3cm katkaisua oli saldona. Lyhentämättömästä piipusta lähdöt olivat +12 C lämpimämmässä kelissä 790m/s, eli karkeasti aika sama ero.
Käyntiä uudella 16":n tynkäpiipulla löytyi. Kiikarissa ei ollut suurennosta kuin 8x, mutta bipodit oli käytössä. 3ls:lla 150m:iin tuli heti 12g Scenarilla n.20mm, eli toimii.
Painoa perus ase-kiikaritähtäin -kokonaisuudella on n.3530g ja pituutta (ilman 150g:n suujarrua) 87cm, eli kolme senttiä yli lain määrämän minimin.