perjantai 12. heinäkuuta 2019

6.5mm Creedmoor AR10. Stag Arms Stag10. Peltejä mailiin jne...


Nyt saimme testattavaksi perinteisten itselataavien 308-kiväärien sijaan todella mielenkiintoisen AR10:n. Creedmoorin loistavat ballistiset ominaisuudet olivatkin tulleet jo tutuiksi pulttilukoilla ja haave päästä testaamaan itselataavaa kivääriä tässä kaliberissa toteutui siis vihdoin. Aseena oli Stag Armsin Stag-10 kivääri, jossa on monia hyviä ominaisuuksia tarkkaa pitkän matkan ammuntaa silmälläpitäen. 
Aseen 8" nousulla oleva nappirihlattu RST-piippu on raskaahko ja 24" pitkä sekä sen suulla on erittäin laadukas Lantacin kompensaattori, eli suujarru. Mielenkiintoisesti jokainen ko. valmistajan suujarru on jopa erikseen sarjanumeroitu! Aseessa on asiallinen Magpullin PRS Gen3 -perä, josta löytyy niin poskipakan korkeussäätö kuin perälevyn pituus- ja korkeussäädöt. Tukissa on myös Push&Button hihnalenkeille hyvin kiinnityspisteitä.
Laukaisukoneisto on selvästi MilSpec koneistoja laadukkaampi ja siinä on selkeä etuveto. 16.5" Free Float etutuubi on M-Lok kiskoilla. Aseen hallintalaitteet ovat vain oikeakätiset ja ne kannattaakin päivittää molemminpuolisiin malleihin.
Vaikka ase on raskaahko ja hivenen etupainoinen, sen kokonaispaino ei ollut kuin n.200g enemmän kuin vastaavalla Tikka T3x Tac A1 paketilla.

Riihimäen CIP-ammunnoissa oli käytetty todella kovapaineisia patruunoita, koska ase ei alkuaan toiminut lainkaan lukon sisällä olleiden nallin kappaleiden johdosta.

Radalle aseeseen asennettiin juuri Suomeen saapunut uudella MSR2- ristikolla varustettu Steinerin M7xi 4-28x56 tähtäinkiikari. Jalkoina käytettiin hyväksi tiedettyä ja 20.6 Moa kallistettua Spuhrin 4602:sta. Ampumatukena oli edessä Atlaksen bipodit ja takana Coletacin Boss Bag.

300m ensimmäiset testit asetta kohdistaessa antoivat lupaavia tuloksia Sakon Range tehdaspatruunalla. Alla nätti kolmen laukauksen kasa.
Ammuttaessa makuulta Lantacin suujarru kruunasi ampumamukavuuden, sillä aseen rekyyli on todella pieni ja kohde pysyy tähtäimessä helposti laukausten välin.





Kerrankin "radalla" pitkänmatkan olosuhteet olivat otolliset kaukaisten Jaster-maalien kaadolle. Tuuli oli maltillinen ja näkyvyys hyvä. Mailin, eli noin 1600 metrin 45cm leveä Jaster-pelti oli hyvässä nousevassa hiekkapenkassa ja siitä pystyi tähystämällä spottaamaan 6.5mm aseenkin osumat sekä tekemään tarvittavat korjaukset. Fiilis oli kyllä todella huikea, kun vajaan Moan kokoinen peltimaali kaatui ja vielä tehdaspatruunalla sekä nyt puoliautomaattikiväärillä!

Alla kuvat ampumalinjalta, josta paljaalla silmällä ei maalia edes hahmota.